Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.

Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 

Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....

Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 

Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 

Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.

Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.

Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 

mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!

Näkymä ulkoa

Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.

Ainakin hetken siisti.

Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.

Tuoksuu ihanalle saunassa.

Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀

Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.

Tietä aamulenkillä

Pihan tuija

Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.

Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi. 

Vaatehuoneen ovi ja muuta pikku puuhaa

Näin Pinterestissä (kaiken pahan alku ja juuri mieheni mielestä... 😂) hauskan idean ladon ovi -ovesta sisätiloissa. Ja siitähän ajatus sitten lähti.

Ihan alunperin toivoin vaatehuoneeseen liukuovia. Toiselle puolelle, eli makkariin, sellaiset sittemmin laitettiinkin, ja ihan käyvät kapistukset. Mutta toki Elfa-korien taakse jää runsaasti hukkatilaa, mikä ei ainakaan helpota kaman säilyttämistä. Ja oma ajatukseni oli, että Elfan voisi vetää ovesta "ulos" vaatteita kaivaessaan, mikä taas edellyttäisi kaikkien pystytolppien poistamista (mikä tehtiin makkarissa) ja sitten... ja sitten.... joten se unohdettiin, koska pystytolppien rakenne kuitenkin pitää kattoa paikallaan ja sekin on ihan kiva ominaisuus talossa, ettei katto tule niskaan.

Meille siis jäi vaatehuone, minkä joku edellinen asukas on suunnitellut. Oviaukko on niukka, hyvä jos 60cm leveä, ja kun "huone" vielä madaltuu ulkoseinää päin mentäessä, ei siellä mitään tansseja pidetä. Ei tosin ole tarvekaan. 
Mehän järjestimme sitä viime talvena uusiksi ja saimme siitä toimivamman. Huone on pitkulainen ja ihan perällä on mm. valokuva-albumit, joita on tullut väsättyä 90-luvulla, kun muksujen kuvia oli rullatolkulla. Takana on myös poikittain tanko, jossa harvemmin käytettäviä vaatteita, ns. parempia. Niihin pääsee käsiksi tarvittaessa, mutta eivät ole tyrkyllä joka päivä. Tangon edessä sitten miehen Elfat ja sitten suoraan ovesta käytävä kohti seinää ja toisella puolen minun Elfat. Näin molempien jokapäiväisessä käytössä olevat kuteet, T-paidat, alusvaatteet, sukat, kalsarit jne on siinä heti oven kahta puolta.

Ovi oli vaan tylsä. Siis ihan tavallinen ovi. Ja koska yläkertaan on tehty sitä "ilmettä", halusin jotain erilaista. Ja koska ideoin, mies alkoi totetuttaa.... Pihalla on joutilaita kuormalavoja eli puutavaraa oli. Työkaluja löytyy eli laudat sai höylättyä ja hiottua. Eikä se sitten lopulta ollut kummoinenkaan homma väsätä ovea. Ja Puuilo kauppasi ladonovi-mekanismin. 

Ensin tovi askartelua. Sitten vahaus. Tuo Osmocolorin vaha on todistettu tosi hyväksi ja toimivaksi. Kuivuu ehkä vähän pitkään (verrattuna maaliin) mutta lopputulos on kaunis.

Hiomisen jälkeen vahasin oven samalla kuultovalkoisella, millä aikanaan ruokapöytäkin.

Lopputulos oli meidän mieleen. 

Oven alaosaan tulee vielä lattaraudasta vastaavat pystyraudat koristeeksi, vastakohtana noille oven kiinnityksille ylhäällä. Olin tosi iloinen löydettyäni tuon kahvan, joka on jotenkin hauskalla tavalla vanhanaikaisen oloinen. 

Nyt yläkerrasta puuttuu enää sähkömiehen tekemät lopulliset pistorasiat yms. Eli noista oikean alareunan johtohässäköistä päästään joskus eroon, kun ei tarvitse kaikkea kytkeä jatkojohtoihin.

Joulufiilistelyä

Jouluhulluus iski täysillä! Ei tosin yllätä.... 

Laitoin jo hyvän matkaa marraskuun puolella muutamat valot esille. Tykkään siitä, että kun valot ovat ajastimen päässä, voin ajastaa ne niin, että herätessä ja alakertaan kömpiessä siellä on jo jotain valoa. Nimenomaan tuollaista hellää valoa, ei mitään kattolamppuja.

Ruokapöydällä valot saavat olla myös ruokapöydän koristeena aattoillallisella.

Vaihdan tosin nuo mustat tabletit punaisiin ihan vaan sesongin vuoksi.

Koska jostain syystä oma Instagram-tilini on ollut varsin täynnä kaikenlaisia askarteluideoita syötteissä, olen hiukan sallinut itseni huvitella ajatuksella, että voisin jotain askarella. Mitä en siis todellakaan normaalisti tee. Olen hyvin lahjaton ja lyhytpinnainen, enkä osaa ajatella geometrisesti tai kolmiulotteisesti jotta jotain paperista leikatuista tähdistä tulisi esim. sen näköisiä, että haluaisin ne pitää esillä. Omat askarteluni ovat luokkaa alakoululainen....

Sen sijaan jotain ideoita saatoin varastaa. Kuten esimerkiksi tekemämme jouluhalko.

Jouluhalko

Katajan rungon pätkä, roikkuu ketjuilla katosta ja 

valaisee nyt pimeän ajan ruokapöydän päällä.

Jos aloittaisin työn nyt, tekisin jotain toisin. Laittaisin valojen alle hopeanauhaa tms joka vielä toistaisi valoa paremmin ja sinällään piilottaisi ei-niin-kauniit valosarjan johdot.

Idea tähän tuli jonkun tekemästä kynttiläkruunusta, johon oli kieputettu valosarja ja lisätty joulukoristeita. Se oli todella kaunis, ja hetken aikaa sallin itseni harmitella, että muinoin hävitin meidän vanhan kynttiläkruunun tarpeettomana.

Onhan se mahdollista, että pitää alkaa kirpputoreja koluamaan vähän sitä silmällä pitäen....

Jouluhalkoakin mietittiin, että jospa nähdään se vaiva, että kiedotaan valot pois ja paikataan se alennusmyynti-hopealangalla ja tehdään uusiksi.... 

Ruokahuonetta aamun hämärissä

Lisäksi omistan ihania ystäviä, jotka innostavat kokeilemaan asioita, kuten nyt tässä tapauksessa jälleen askartelua, jonka tein koronapäissäni.

Mies haki pihalta yhden sireenin rungon, pätki sen mittojen mukaan paloiksi ja porasi päihin reiät. Pujotin niistä siimaa (mikä viheliäinen tarvike muuten solmittavaksi!) ja sidoin "kuuseksi". Sitten purin koko roskan ja sidoin löysemmin, jotta välit olisivat isommat. 

Suunnittelin sen heti alkuun tähän ikkunaan, joten mitat oli varsin kapeat, mikä asetti vähän vaatimuksia muullekin koolle. Niitä upeita seinäluomuksia olen edelleen nähnyt Instassa, ja hetken pohdin, löytyisikö esim. yläkerran portaista sellainen seinä, johon sen voisi toteuttaa.....

Kun kuusi oli sidottu mittoihinsa, se ripustettiin ikkunan karmiin. Sitten vaan hopeaköynnöstä ja valosarja, lisäksi muutama hassu joulupallo ja sehän onkin aika kiva tuossa keittiössä. 

Juomabaari ja takana tuo ikkunakuusi

Meillä on vuosia ollut ns. karkkipöytä jouluna. Se oli hyvä silloin kun lapset oli kotona, koska tiesi, että kaikki tulee syötyä. Minähän olen itse armoton karkkihiiri, mutta tässä on pakko vähän hillitä hampaiden ja kilojen vuoksi, joten muuton yhteydessä pari vuotta sitten hävitin suuren osan kaikista karkkipurkeista ja nyt hankin hillitysti vähän jotain. (Itselleni turvallinen vaihtoehto on ostaa suklaakonvehteja, kun en tykkää suklaasta....)

Sen sijaan, koska kaikki lapseni eivät juo kahvia, halusin sellaisen jokaiselle jotakin -tyyppisen tarjoilun juomia ajatellen. Monellahan näitä kaakaobaareja löytyy. Mausteita on nyt kahviin, teehen, kaakaoon ja glögiin. Ja kaikkia on jouluna tarjolla. Pitää vielä selvittää mikä valmiskerma olisi sellainen, ettei sula heti kaakaon päältä. 

Amazon oli aivan huippu, koska mies oli tilaamassa itselleen joka tapauksessa värisevää rannekelloa, jota käyttää herätykseen, ja samalla surffailin ja löysin nuo kahvisiirapit. Ostin kesäretkellä Porvoosta tosi kivoja pikkupulloja kahvisiirappia, mutta niiden hinta ja varsinkin postitus Suomessa on niin suolainen, etten raaskinut tilata niitä. Amazon myi tuplamäärän ja vielä telineen samalla hinnalla.... 😐 joten ihmetellä saa rauhassa, miksi Suomessa kauppa ei kannata.

Tämä on paras aika tätä sesonkia: odottaminen!

Olen kutsunut muutamia ystäviä silloin tällöin nyt kahville, tai testaamaan juomabaaria, ja samalla saan mahdollisuuden kokeilla paria jälkiruokaideaa, joita myös matkan varrella olen kehitellyt.

SULOISTA JOULUNAIKAA YSTÄVÄT!!! Ihanaa odottamista! Hyviä tuoksuja! Rakkaita ihmisiä!

Taidanpa kilahtaa

*Sisältää tuotesijoittelua, josta en saa mitään palkkiota*
*Sisältää myös epäkorrektia kielenkäyttöä*

Otsikko viittaa vähän jo keväällä kirjoitettuun "kilahtaisinko" kysymykseen. 

Keväällä ihan itsekin suhtauduin asiaan melko kevyesti. Ajattelin, että tämä on samanlainen riesa kuin vuosittainen influenssa.
Olen edelleen pitkälle samaa mieltä, kun kyse on itsestäni: perusterve, BMI normaali, kohtuullisen liikunnallinen vaikkakin keski-ikäinen nainen, vieläpä se O-veriryhmä ja tarpeellisia rokotuksia otettuna. 

MUTTA.

Löysin päivää kuvaavan viinin

Siis voi jumaliste!! Jengi bailaa kuin viimeistä päivää jossain Levin kisoissa ja toisaalta black fridayn ämpärijonoissa!! Pikkasen pistää vihaksi.

Iltapulut uutisoi Zedu de Lucan (siis mikä idiootti!!!!) megabileistä ja Zedu itse lupaa pyhästi "hoitaa kyllä kaikki mahdollisesti sairastuneet". No ai jaa!? Miten hän ajatteli hoitaa, intuboimallako? Olisko kuitenkin niin, että sekin hoito kaatuu lopulta valmiiksi kuormittuneen terveydenhuollon päälle?

Voisikohan Zedu-pallipää mennä vaikka HUSin teholle selittelemään niille hengityskoneessa oleville, että koko tauti on vain poliitikkojen keksimää kuplaa ja hysteriaa?

Voisikohan se samalla tulla käymään täällä sairaalassa, missä porukka alkaa olla melko tavalla tukka täynnä tätä kuonokoppapakkoa, jatkuvaa päivittäistä päänsärkyä, hengitysvajetta ihan meillä jokaisella, ja suoraan sanottuna aivan kokoaikaista paskaa potilailta ja erityisesti niiden omaisilta. Kun tämä tauti vaan pelottaa.

Tähän samaan saumaan on oikeasti huono idea alkaa järjestämään varta vasten koronantartuttamis-juhlia. Edes Zedun. (Sanoinko jo, että &#%¤ mikä pässi idiotti!!)

Joulun karkkipöytää aluilleen

Luotan siihen, ettei vävy-kokelaat käy lukemassa täällä.

Löysin mielestäni hirveän hauskat suihkusaippuat.

Tonttuperhe.

Mellin pentele.... Sillä oli tuhmapäivä viime maanantaina. Tehtiin pitkä ihana metsälenkki, toista tuntia koirat juoksenteli vapaana pitkin tannerta. Tullaan kotiin ja keitin teetä. 
Melli aloitti siinä kohtaa ensin härkkimään Bonoa, joka ärähti ja niinpä pentu siirtyi sujuvasti eteiseen pureskelemaan kenkätelinettä. Hätistin pois ja sen jälkeen se kokeili hampaitaan sohvaan, nojatuoliin, mun varpaisiin, keittiön tuolin jalkaan, teurasti yhden tontun (ei kuvassa) ja revitteli pitkin kämppää toisen kanssa.  Ai ai, Melliseni, ei taida tulla paketteja..... 

Lopulta jouduin suuttumaan sen verran, että nostin sen pariin otteeseen niska-persus -otteella lattialle sohvalta ja lopulta portitin keittiöön. Annoin yhden takkapuun pureskeltavaksi ja kiitettävä määrä hammastikkuja tulikin. 

Seuraavana päivänä sitten havaittiin, että se viheliäinen yksi kulmahammas, mikä oli kiusannut, oli pois. Lieneekö ollut syy pahaantuuleen?

Keittiön pöytätasolla vähän koristeita

Tuohon alun kuvan viiniin liittyen.
Lähdimme miehen kanssa tekemään muutamia harkittuja jouluostoksia tuossa viime viikolla. 

Olimme jo 27 km päässä Prismassa kun tajusin, että meillä jäi joulutortut uuniin ja uuni päälle.

Paniikki.

Näin jo silmissäni, miten palovaroittimet kiljuu ja savu tulee uunista.....

Mies soittamaan naapuriin, joka ei vastaa. Minä kellotan mielessäni, että "jos nyt lähtisi ajamaan ja menisi ihan vaan vähän ylinopeutta...."

Lopulta naapuri soitti takaisin ja mies sai puhuttua hänet vara-avaimen luo. Naapuri on tuttu myös koirille, joten uskaltaa mennä sisälle. Ihan kuka tahansa ei menisi!

Tortut (sitäpaitsi ensimmäistä kertaa taiteltu Star Wars tie-hävittäjän malliin) olivat jopa parempia kuin yleensä, kun olivat saaneet vähän väriä, ja kaikki oli kotona hyvin. 

Ostin siis pullon viiniä naapurille kiitokseksi, ja minusta tuo etiketti vaan kuvasti sitä päivää niin täydellisesti.

Tein lapsille joulukalenterit. Ostin läpi vuoden noita raaputusarpoja aina kun olin jossain vieraassa kaupungissa tai muuten "reissussa". Niistä sitten pienellä liimapisaralla. Ei ole kaunista, ei.

Alkuperäinen suunnitelma oli liimata kivat minipyykkipojat ja ripustaa ne siihen, mutta ei niitä saanut pysymään millään liimalla paikallaan pahvissa. Pitäisi olla joku tukeva teline.

Toivon, että ainakin yksi isompi voitto osuisi joka huusholliin. Sopimus vielä on, että jos joku sattuisi raaputtamaan 6-numeroisen luvun, siitä pistetään sitten jokaiselle....

Tein itse ja säästin!! Olen siis aivan huolissani tästä innosta askarrella ja kokeilla näitä dyi juttuja. Mielessä on muutakin.... siitä lisää sitten jos. 😄

Tässä kyseessä suolalyhty, josta tuli aika hauska ja vaivaa oli nolla prosenttia.
Pohjalle siis puolisen desiä karkeaa merisuolaa, sen verran vettä, että suola peittyy. Sitä suolavettä huljuteltiin reunoja pitkin ja jätin takan päälle, koska käskettiin pitää lämpimässä. Suola lähti kipuamaan reunaa pitkin ylöspäin ja on ihan kiva tuikkukynttilälle.

Sekalaista askartelua ja kevään merkkejä

Yritän toimia kronologisesti....
Tämä on vähän sellaista juoruilua tyyliin tätä meille kuuluu tänään.....

Bono kävi trimmattavana. Uskomatonta, että noin pienestä koirasta saadaan irti ämpärillinen karvaa ja sille jäi silti ihan kunnolla noita juhlaröyhelöitä ja muita koristekarvoja, joita kuuluu olla.

Trimmaaja tekee myös ompelutöitä ja olenkin ostanut häneltä aiemmin jo fleeceviitat kylvyn jälkeen, sekä pannan ja hihnan molemmille pojille. 

Bonolla on myös sellainen silkkiviitta, millä painetaan turkki alas juuri ennen näyttelypäivää. Se tekee myös karvasta jännästi kiiltävän, siis kankaan materiaali jotenkin kiillottaa karvan. Ja nyt Marilla oli näitä korvahuppuja. Lurppakorvan kanssa ongelma on siis nuuskuttelu, minkä vuoksi korvat laahaa maata ja näyttelypäivänä niitä on pitänyt jollain konstilla aina pitää ylhäällä.

Enhän minä tällaisena harakkana voinut vastustaa bling-bling -mallia! 😁 

Nyt tarvitaan enää näyttely.

Isäni oli viime syksynä teatterissa ja kehui tätä näytelmää valtavasti. Lapsillehan se on suunnattu, mutta silti. No, isä halusi ostaa meille miehen kanssa ennenaikaiseksi synttärilahjaksi liput tähän produktioon ja niinpä viime perjantaina otimme bussin Hesaan ja Kampista metron Hakaniemeen.

Pieni Merenneito oli valtavan hieno!! Meillä on Suomessa kyllä todella laadukasta näyttelijäntyötä.

Esityksen aikana oli kuvaaminen ehdottomasti kielletty, joten en ottanut kuvaa edes lopusta, missä kaikki olivat kumartamassa. 

Sanna Saarijärvi merinoita Ursulana oli mieletön! Myös Pärskyä esittänyt lapsinäyttelijä oli huikea, ja luonnollisesti tarinan muut hahmot aivan järjettömän hienoine lauluäänineen.... huh huh! Tarina on tuttu ja musiikki kaunista.

Jos sinulla on mahdollisuus saada tänne liput ja mennä, suosittelen! 

Viikonloppuna lämmitin takkaa ja havaitsin sytykeruusujen olevan aika vähissä, joten sorruin jälleen askartelemaan. Tästä on tullut jo ihan sisäpiirivitsi meillä kotona. Minä kun en askartele. Paitsi näköjään pikku hiljaa aina jotain....

Vanhat kynttilät sulavat kätevästi vesihauteessa. Minä leikkasin kaksi isoa 30 munan kennoa yksittäisiksi ja sitten niitä reunoja vielä joukkoon. Sulaa steariinia kaadan kattilasta pieneen kannuun, jolla kaadan sitten aina yhteen kuppiin vähän massaa.

En siis kasta noita ruusukkeita kokonaan, mitä myös näkee tehtävän. Nämä syttyvät hyvin pelkkänä "pahvina" ja toisaalta steariinia ei tarvita kuin tilkka ja ruusu palaa pitkään ja kuumasti, ja näin sytyttää myös puut.

Ruusuja meidän tapaan.

Viikko alkoi eilen rutiinimaanantailla. Mitä nyt lounais-Suomeen tuli sunnuntai-iltana sellainen myrsky, että pitkän päivän jälkeen kotimatkalla tuuli otti omaan pieneen autooni jo tosi kovin kiinni, ja vähän jännitti aamulla lähteä tien päälle. Yön olin kuunnellut peltikaton rytinää ja miettinyt mahtaako mennä metsää nurin....

Tuuli oli yllättäen tyyntynyt jonkun verran aamuun mennessä ja työmatka sujui tavanomaisesti.

Vettä kyllä roimi sitten huolella.

Itse asiassa niin huolella, että kun päätin kuvata näkymää ikkunasta, heijastus ei näyttänyt kuin peilikuvan. Ja kuva on otettu keskellä päivää, jolloin päivänvaloa siis oli....

Uskoisitko, että minulla on oikeasti aika hienot näkymät kuudennesta kerroksesta normaalisti?

Normipäivä keuhkopolilla

Koska täytän tänä vuonna tasavuosia, ystävämme joukkorekisteri tai vastaava taho lähestyi tärkeällä asialla.

Sattumoisin olen tuolloin vahvasti työpaikalla enkä pysty sitä vuoroa vaihtamaan johtuen polityöstä. Soitin siis Terveystaloon vaihtaakseni ajan. Ja siitäpä alkoikin sitten show.

Jonotin yli 10 minuuttia kuunnellen vallan huonoa hissimusiikkia. (Onko tahoa, minne voi antaa palautetta näistä surkeista musiikeista? Joillain on ihan hyviäkin kappaleita, mutta joidenkin taustasirinää ei jaksaisi yhtään.... tämä oli jälkimmäinen versio.)

Lopulta pääsin asiaan. Vastaaja oli ystävällinen ja kaivoi ylös henkilötietoni ja avasi kalenterin. Ja kas, heillä ei ole yhtään ainoaa aikaa tämän jo annetun lisäksi. Siis yhtään. Edes loppukeväällä, kesällä tai syksyllä. Nada!

Olin kohtuullisen tyrmistynyt tästä. 

Kysyin lopulta voisinko ajaa Turkuun, mutta ehei. Toisten alueelle ei tungeta.

Kysyin sitten onko heidän mahdollista sisällyttää minut esim. seuraavaan porukkaan, jolle joukkokutsu laitetaan, koska oletan, ettei ihan kaikki 2020 vuoden aikana täyttävät sentään saa kutsua näin alkuvuodesta, mutta ei. Kun ei pysty.

Lopulta melko turhautuneena kysyin miten he odottavat minun toimivan. Minulla on oikeus tuohon tutkimukseen mennä, mutta voisin olla vaikka ulkomailla valmiiksi annettuna ajankohtana, joten minusta se täytyy voida vaihtaa. Puhelimessa ollut henkilö ei tiennyt. Hän toisti toistamistaan, että voi sentään, kun nämä pitäisi käyttää silloin kun on aika annettu....  Niih!

Lopputulos on, että aikani on peruttu enkä tiedä miten toimin jatkossa.

Ehkä olen vain yhteydessä omaan terveysasemaani ja pyydän lähetteen jälleen sairaalaan, mutta pidän tätä aikamoisena vääryytenä ihan jo kustannussyistä.

Katsotaan.

Sitten päästin vihreän peukaloni esiin. Otin viime vuonna chilistä siemeniä talteen, koska se oli tosi hyvänmakuinen ja napakka. Toivottavasti siemenet itävät.

Laitoin nyt alkuun vain 5 siementä per purkki ja siis vain nuo neljä purkkia. Siemeniähän jäi suunnilleen sata vielä....

Kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä koittaa!!!

Himmeli

Niin....
Ne kuuluisat viimeiset sanat, että: minä. en. askartele.

Joskus sitä joutuu syömään omat sanansa, eikä se rehellisesti tällä kertaa tehnyt edes kovin kipeää. Ennemminkin huvitti suunnattomasti.

Käsityömessuilla sain itseni vakuuttuneeksi siitä, etten ala väkertämään mitään, vaan ehkä hankin jotain joulukivaa esim. markkinoilta.

No, pari työkaveria, jotka ostivat sieltä reppukaupalla materiaalia, laittoivat kuvia ja ne näytti niin kivalta, että menin sitten sortumaan ja tilasin (juuri postilakon keskellä) itselleni starttipaketin noista lasihimmeleistä. 

Olivat nohevia tuossa putiikissa, paketti tuli matkahuollon kautta parissa päivässä, joten mikään tekosyy ei estänyt allekirjoittanutta aloittamasta, vaikka pelkäsin etukäteen, että menetän hermoni (ja kasvoni) ja päädyn töihin lasinsirpaleet käsissä ja rautalankamytty roskiksessa...

Ei vaatinut kokonaista viinitonkkaa, itse asiassa ei edes lasillista.

Ohjeet oli selkeät ja jopa tällainen ei-niin-kolmiulotteisesti-taitava osasi niiden mukaan yhdistää lasiputket rautalangalla ja saada aikaan yhdenlaisen tähden.

Tämän ison jälkeen olin jo ihan fiiliksissä ja pusersin samana iltana kasaan vielä pienen ja aloituspallon toiseen pieneen.

Pienten kanssa vaan sakaroiden välit oli jo niin napakat, että piti hakea pinsetit avuksi, että sai rautalankaa pujoteltua.

Viimeinen pikkutähti on vielä matkassa, yhden sakaran verran tehtynä.

Ripustin ne parvekkeen oveen. Oli hirmu vaikea saada kuvaa, jossa ne erottuvat taustasta. 

Pimeällä salama lyö kuvaan valkoisen pallon ja päivällä puiden oksat vievät tähdet näkymättömiin.

Jos niihin vielä saisi viriteltyä jotkut pienet valot....... 

Minä. Olen. Askarrellut!! 

Kynttiläpaja

Kuten sanottua, minäKIN sorruin sitten tähän kynttiläjuttuun.....
Eli tilasin soijarouhetta ja purkkeja, ja sydänlankoja ja tuikkukippoja.

Vaikeinta oli päättää tuoksu. Tuoksullinen vai ihan vaan kynttilä?
En itse tykkää vahvoista tuoksuista. Ikean vaniljantuoksuiset purkkikynttilät on olleet ikiaikojen suosikkejani, koska vanilja on mieto.
Toisaalta teki mieli jotain raikasta. Sitruuna viehätti ajatuksena, mutta sen raikkaus tuoksuna on sitten taas vähän sellainen niin ja näin.

Joten:

Eukalyptusta sen olla pitää.

Kiva polttaa esim. saunassa, jossa ehkä jopa vähän virkistää.

Toisaalta se puhdistaa ja raikastaa ilmaa, joten sopii talouteen,

jossa aika ajoin haiskahtaa märkä koira.....

Limepopille sattui pikku kämmi. Tilasin tuikkukippoja 10 kpl mutta sain vain 8.

Reklamoin asiasta samantien, ja he postittivat minulle neljä kuppia lisää. (Vähän hämmästytti, ettei mukana ollut pahoittelua tms vaan pelkät kupit kirjekuoressa. Valehteleeko ihmiset niin paljon saadakseen jotain ilmaiseksi, että tällaisen toimittajan ensimmäinen reaktio on vaan lähettää uudet? Todella sääli, jos näin on.) 

Ensimmäisellä kierroksella jätin kyllä tuikut tekemättä kokonaan.

Sulatin massan mikrossa useiden vinkkien perusteella. *vink vink* te, jotka siitä jo ehditte kirjoitella!! 

Se olikin kätevää. Vanha Tupperin mikrokannu palveli tässä täydellisesti ja tuoksu oli siinä helppo sekoitella lusikalla joukkoon.

Liimasin kuumaliimalla sydämet purkkien pohjiin, joten eipä siinä lopulta mennyt kuin vajaa 10 min kun nämä viisi purkkia oli tehty.

Sen verran surffasin tuolla sivustolla, että alkoi kiinnostaa kyllä ne voiteet ja rasvat.

Tosin, minä en askartele. Olen lahjakas kuin kameli mitä tulee mihinkään askarteluun. Vähän täytyy siis hillitä itseään. Tahtoa voi olla, mutta kun taitoa uupuu, voi tulla sutta ja sekundaa.