Vielä vähän ja sitten sisustus (hupsis, se tulikin valmiiksi....)

Plaah! Vielä olisi telkkarin tausta työn alla. Ei siinä muuten, mutta kun telkkarille ei ole olemassa jalkaa, se pitäisi ripustaa jonnekin seinälle siksi aikaa eikä uusiin tapetteihin nyt herrantähden voi ruveta tekemään reikiä yhtä väliaikaista sijoitusta varten. 😟

yläkerran peli-olkkari

Niin, en sitten ostanut lankoja ja alkanut käsivarsi-kutoa. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka osaa ja taitaa. Olen ko. henkilöltä tilannut aiemminkin virkatun maton ja kun laatu on oivallinen, oli turvallinen mieli tilata tämä kun sen netin ihmeellisessä maailmassa näin.

Olin jo ennalta päättänyt, että otan teemaväriksi tällä kertaa keltaisen. Meillä ei ole koskaan ollut aiemmin keltaista huonekaluissa tai sisustuksessa sen kummemmin. Koska omat hiukseni ovat sellaiset raivostuttavat vaaleat, jotka taittavat herkästi keltaiseen, koen aina itseni ihan banaaniksi, jos joudun pukemaan jotain keltaista. 

Mutta tässä: voi pojat miten iloiseksi tulin. Koko huone tuo keväisen pirteän fiiliksen.

Kunhan saamme vielä valot paikalleen, sohvalla on ihana lojua joko TV:n ääressä tai kirjan kanssa käpertyä huovan alle.

*****

Muuten, tiedättekö mikä on takuulla toimivin vaihdevuosilaastari??

- metri jesaria miehen pään ympäri kiedottuna! Sen vaikuttavuudesta kuumiin aaltoihin ei tosin ole vielä tieteellistä näyttöä, mutta todistettavasti pitää yöt rauhallisina ja hiljaisina!

(Heko heko!)

yksi vaihdevuotinen

*****

Takaisin sisustukseen ja tapettihommiin.

Eihän se sitten lopulta ollut kuin yhden iltapäivän ponnistus. Mies irrotti TV:n ja laittoi sen sängylle. Pieni motivaattori hoitaa homma päivässä, että pääsee nukkumaan.... 😁

Vanha tapetti irtosi todella helposti kokonaisina vuotina, ja koska tuo seinä oli hyvin pitkälle suoraa ja tapetti valkoista, sen laittaminen paikalleen oli helppoa. 

Minähän tietenkin halusin taas oman kädenjälkeni tuohonKIN nurkkaan ja pakko oli askarrella sinne vähän kiviä. Tiedä sitten kenen mielestä valintamme on täysin hirveä. Oikeastaan ihan sama. Mehän tuolla asumme ja itselleni on lähinnä tullut nyt olo, että tästä tulee meidän pääolohuone ja alakerta jää ns. kirjastoksi, koska kirjahyllyt ei mahdu yläkertaan korkeuden puolesta.

PS. TV:n alla tyttären uuteen kotiin tuleva TV-taso.

Tähänkin tulee jotain muuta. Pelihylly (lautapelit, noppapelit yms)

Pinterestin ihmeellinen maailma sen sijaan. Voi hyvä tavaton! 

Jos kaikki ne ideat voisi toteuttaa, joita olen tähän mennessä haalinut, tarvitsemme yhden sata neliötä lisää tilaa kaikelle. 😀

Ottaen huomioon miten vähän loppujen lopuksi meillä käytetään alkon tuotteita, on jokseenkin huvittavaa miten isot kicksit sain näistä ideoista. Mutta pakko siis saada oma viinipullokaappi.

Ja päälle orkidea ja sille kasvivalo.

Pakko!

Mies ja poikahan rämpyttää kitaraa, ja molemmat voi lähes kirjaimellisesti pahoin nähdessään tämän. Pojalta tuli melko epätoivoinen viesti, että "äiti, mun kitaroihin ei sitten kosketa".... mutta ilmoittelin asiasta jälleen somen ihmeellisissä ympyröissä ja kas, meillä on romukitara, jota saan alkaa tuunaamaan.

Eiköhän tästä lisää seuraa....  be warned! 

Sopivasti lihava

Työkaveri osti paljun.
Luonnollisesti tästä aiheutui samantien keskustelu "koska paljuillaan".

Minä en lämpene ajatukselle ihmislihakeitosta noin lähtökohtaisesti. Haluaisin, että sinne valutetaan täysin uusi vesi enkä ehkä siltikään tuntisi oloani mukavaksi lilluessani omissa ja muiden ihohitusissa. (Sori, en vaan pääse tästä mielikuvasta...... ja olen syvästi pahoillani, jos joku nyt on innoissaan omasta paljusta ja saa tästä pahan mielen.)

Toisekseen olen luopunut esiintymisistä alusvaatteissa saati uikkareissa julkisesti (muut kuin perhe eli tässä tapauksessa mies), koska lyhyenä hukkapätkänä olen sellaiset 30 cm liian lyhyt tähän painoon.
Kehopositiivisuus tai mitä onkaan, ei ole löytänyt tietään vielä meille. Siinä määrin, että osallistuisin paljuiluun tässä naisporukassa.

(Kysymys kuuluukin, miksi tunnen itseni ihan hyväksi mennä saunaan parin muun ystävän kanssa!)

Kun 45 tuli mittariin, aloin selkeästi keräämään estrogeenirengasta vyötärölle.
Nyt kun 50 on enää nurkan takana, se ei enää tästä minnekään katoa.

Toki myönnän itse ensimmäisenä, että syön liikaa herkkuja, en noudata kohtuullisuutta karkkien suhteen, pistän surutta Oivariinia uudelle perunalle ja tankkaan pizzaa kun siltä tuntuu.... mutta silti jurppii havaita onneton vyötärön laajentuminen.

En ole enää aikoihin säästänyt mitään "näihin mahdun vielä joskus" -vaatteita. En usko siihen kannustusmielessä. Jos sattuisin tästä yhtäkkiä laihtumaan 10 kg, todennäköisesti haluaisin painua vaatekauppaan ja ostaa uutta.
MUTTA. Omistan yhdet älyttömän kivat caprihousut, jotka on oli maailman viihtyisimmät päällä, ja nyt ne kiristää. Irvistys-hymiö!

Pyrin siihen, että olen tyytyväinen kroppaani. (Edes niin tyytyväinen kuin on fyysisesti mahdollista, kun lyhyys harmittaa ja pyöreys pännii.) Se kuitenkin toistaiseksi toimii lähes kuten pitääkin. Jotain kolotuksia on ja hieman ehkä huvittaa havaita, että jos tulee aamu, jolloin mistään ei särje, pitänee ensimmäiseksi varmistaa olevansa hengissä.

Enää en laihduta. En alista itseäni millekään kuurille. Pyrin syömään älykkäästi ja terveellisesti, jotta saan kehon tarvitsemat rakennusaineet, jotta se pystyy kuljettamaan minua edelleen toivon mukaan vuosia. En myöskään lähde millekään hullulle liikuntarääkille. Liikun tällä hetkellä ehkä eniten elämässäni. Karu fakta vaan on, että ikä ja sukupuoli tulee vastaan väkisin. Ja omasta liikuntapaletistani puuttuu aivan täysin kaikki lihaskunto eli punttisalijumppa sekä myös lihashuolto, mitä venyttelyksiksi kutsutaan joissain piireissä.

Tarttis tarttis, sanos Turkulaine.....

Se, mihin pystyn vaikuttamaan, on oma viihtyvyyteni tässä kehossa. Tarkoittaa sitä, ettei minun ole välttämätöntä esiintyä niissä uikkareissa, joissa koen noloutta ja huonommuutta (täysin turhaan!!) Voin hyvin osallistua paljuiltaan istumalla vaatteet päällä terassilla vieressä.
Voin pukeutua niin kuin tunnen itseni hyväksi. Harmi kyllä on tilanteita, joissa haluaisin pukea esim. trikoisen kotelomekon ja se vaan näyttää niin hullulta, että luovun ajatuksesta.

Lisäksi otan rusinat pullasta ja totean, että tutkimusten mukaan pieni ylipaino on ikääntyvälle naiselle terveellisempää kuin ihannoitu laihuus. Pieni paino todistettavasti suojaa monelta, joten täytyy olla leuhka, että on hoitanut asian kuntoon jo tässä vaiheessa. *hekottaa*