Sadonkorjuuta ja pihajuttuja

Pikkuhiljaa alkaa olla aika aloitella pientä sadonkorjuuta.
Sen lipstikan jauhoin jo, ja siitä saunavihdasta tuli hätinensä ehkä 1,5 dl jauhetta.....   hmph. Ja minä ajattelin, että saan siitä useamman purkin ja joulupaketteihin kans.

Ja pirskatti sentään: lopuissa lipstikan lehdissä oli jotain outoja öttiäisiä. Ei kirvoja, vaan kirjavia kuoriaisia yms. Yöks!! Pistin miehen kaatamaan koko puskan matalaksi ja kompostiin.
Niitä lehtiä en enää sitten kuivaa tänä kesänä. Liekö kuivalla kesällä ollut osuus asiaan, en ole koskaan ennen nähnyt tuossa puskassa mitään elukoita.

Yhtenäkään vuonna ei tyrni oli ollut keltainen ja valmis näin aikaisin!
Jotkut ovat jo jopa pehmeitä eli niitä on pakko alkaa keräämään pois. Sato on mahtava! Poimiminen ihan täyttä tuskaa, koska jokainen marja on noukittava yksittäin.....  huoh!
Toisaalta on ihan hyväkin, että tulee näin eritahtisesti, osa marjoista on siis vielä hyvinkin vihertäviä, ne siellä varjon puolella.

Ja kuivuri huutaa siis viikkotolkulla kun tätä liutaa kuivataan. Osan kyllä pakastan taas tuoreeltaan, vaikka ne on ihan älyn happamia tuoreena. Maku on silti mieleinen!

Omenasato taas aiheutti vähän isomman vahingon talviomenapuuhun. Vanha Åkerö otti itseensä painosta, ja iso oksa halkesi irti. Tietenkin koirien pitää nyt tunkea tuon oksan alle kielloista huolimatta.....
Jotain omppuja otin ja keittelin soseeksi, vaikka ovat siis täysin raakoja.
Tuo Åkerö on vaan niin hyvänmakuinen soseomena, ja omenoita on katkenneessa oksassa satoja. Toinen huoh!

Onni, että sähköt on kaivettu maan alle vuosia sitten. Tämähän olisi tiennyt kunnon katkoa, koska oksa roikkuu nyt johdon varassa.....

Bono hoitelee karviaiset parempiin suihin. Hyvä niin, koska meillä niitä ei juurikaan tule käytettyä vaan ovat enemmän napostelumarjoja. Itse en tuosta punaisesta edes niin välitä....

Mies keräsi mulle pesuvadillisen mustaherukkaa ja keittelin sitä sitten hyytelöksi, joka on hyvää riistalihan tms kanssa.
Samalla innolla liottelin pari pussia aprikooseja ja keittelin niistäkin hilloa. Tässä kesän aikana kun viimevuoden marjat on kaikki pakasteesta syöty, olen syönyt aamurahkan kaverina noita edellisvuotisia hilloja.

Ihailen ihmisiä, joiden itsekeittämissä hillopurkeissa on kauniit ja siistit etiketit.
Minä repäisin pätkän maalarinteippiä ja totesin, että pysynee.

Koska viinimarjat on tosiaan nyt ihan viimeisillään, ne on pakko joko kerätä tai hylätä, ja ahneus iski. Mies noukki pienen määrän vihreää herukkaa ja tökin ne kuivattimeen. (Sivumennen: ei paras ideani! Lämmittää nyt kämppää vielä tuon kuivattimen hurinalla reilu vuorokausi näillä helteillä... hoh hoijaa!!)

No, nyt on pikkupurkillinen vihreää jauhetta sekoitettavaksi rahkaan. Hullun Naisen keittiön kokeiluja tämäkin.
Siitä tuli muuten vallan villi (hyvä!) maku aamurahkaan. Ehkäpä kerään niitä lisää kun ilma vähän viilenee.....

Ja koska ne ensimmäiset kerrat......:  ystäväpariskunta poikkesi yön-yli -vierailulla ja kauppareissulla näin tutussa kojussa myynnissä mansikkaa hintaan 15 eur/laatikko. Nappasin laatikon mukaan ajatuksena syöttää vieraille aamulla tuoreita mansikoita, mutta siinä niitä peratessamme, päätimme naisvoimin keitellä ne lopulta kaikki hilloksi.

En ole koskaan raaskinut keittää mansikkahilloa itse!! Nyt sitä on ihan hurjan monta purkkia.
Tiedättekö miten hyvältä letut maistuu tulevana talvena??  =D