Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.

Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!

Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.

Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 

Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!

Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥

Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.

Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 

Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.

Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!

Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.

Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.

Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 

Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 

Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 

Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 

Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Syksyn tuloa

Syksy pääsi tänä vuonna yllättämään.
Se vain putkahti tähän. Hups!

Sateisehkon viikon päätteeksi viikonloppu oli nätti. Onneksi, koska meillä oli paljon vielä puuhaa. Lauantaina aamulenkin jälkeen kuitenkin ihan ensin kirpputorikierrokselle. Tunsin olevani aivan luopio kulkemalla ilman maskia. Toisella kirpparilla 99% ihmisistä oli maskilla, vain me ilman. Luikin häntä koipien välissä aika äkkiä ulos.....

Kiitos ihmiset, kun pidätte maskia!! Pitäkää kuitenkin ensisijaisesti huoli käsihygieniasta ja etäisyyksistä. Niillä tämä ratkaistaan jos jollain. Erityisesti joillain oli ties mistä lakanasta revitty kangassuikale naamalla, ja mietin, että luo valheellisen turvallisuudentunteen vaan suotta....

Tein kuitenkin muutaman kivan löydön. Ison ihanan piparipurkin tiiviillä kannella, lisäksi kirkkaan Aalto-maljakon (halvalla!!). Saimme valkoisen joskus häälahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon. Tuo kirkas on hieno lisä ja siihen sopii risut, oksat ja tulppaanit valtavan hyvin. Ja jompikumpi tytöistä voi sen saada halutessaan, jos satun kyllästymään. 

Olemme keränneet vanhoja Asterixeja sekä Lucky Lukeja jo vuosia. 

Mies kerää myös Tex Willereitä ja muita "poikien juttuja"

joista minä en ymmärrä mitään.....

Melli sai Ihaan. 

Toistaiseksi Ihaa on isompi kuin se itse, mutta tämä oli rakkautta heti.

Toinen omenapuu noista kahdesta 60-luvulla istutetusta oli huonossa hapessa. Lisäksi sen omenat oli yli 90% täynnä muumiotautia ja ikävän makuisia muutenkin. Mies katkoi siitä oksat ja kaatoi viimeiseksi rungon. Hyvä on, että tehtiin tämä päätös, nimittäin runko oli keskeltä jo ihan muhjua. Olisi todennäköisesti kaatunut talvella tai seuraavan pahemman myrskyn aikana. Nyt pystyttiin vaikuttamaan mihin kaatuu eikä vahinkoja sattunut. 

Mutta kylläpä piha on autio!!!

Samaan kohtaan ei voi laittaa uutta omenapuuta, joten pitää pohtia mitä siihen voisi sijoittaa.

Haikailen vielä paria kasvatuslavaa, joihin tulee kuitenkin suojakangas alle. Ehkäpä jo tulevana keväänä.... vaikka jää ne valkosipulit taas istuttamatta, jos ei heti toimita.

Repesin nauruun lukiessani yhtä Asterixia. 

Meidän molemmat spanielit on selkeästi Idefixin sukua. 

Muita pihan puuhia. Yllätys oli melkoinen kun kertaalleen tyhjennetystä altaasta katsoi takaisin konna. Sateet ovat tuoneet vettä ja tämä rupikonna ilmeisesti haluaa talvehtia altaassa, joten olkoon. 

Hätkähdytti kyllä, kun se eräänä iltana loiskutti ja menin valon kanssa katsomaan mikä siellä ui. Kellutteli siinä ja tuijotti takaisin.

Nostin sen kertaalleen haavilla varovasti ylemmälle tasolle, mistä olisi päässyt ryömimään maalle, mutta oli mennä loikannut takaisin. Joten uikoon ja horrostakoon sitten täällä.

Kasvatin yhden kultasateen taimen siemenestä. 

Siemen siis omasta puusta.

Katsotaan jaksaako se talvehtia.

Päätin, että sisätiloissa se ei ainakaan selviä.

Myös terassihortensian siirsin ulos yhteen tyhjentyneeseen kasvatuslaatikkoon.

Jos talvehtii, pääsee ensi kesänä takaisin ruukkuun.

Jos ei, siitä tulee hyvää multaa kompostiin. 

Kultasade on muuten tuo pieni vihreä lehti sen edessä.

Tänään sunnuntaina keksin sitten aamulenkin ja kahvin jälkeen, etten ole laittanut mitään sipuleita maahan ainakaan tänä syksynä. (Taisin väittää miehelle, että useampaan vuoteen, mutta muistan kyllä nyt jälkeenpäin muutamat sipulit viime vuodelta....)

Ajelin sitten pikaisesti puutarhalle ja ostin ensin Callunoita. 

Koska niitä sai 5 kpl 15 eurolla, ostin tietenkin viisi. Kappalehinta oli 4,20 eur. 

(Tähän ehkä vähän silmien pyörittelyä, koska olisin tarvinnut kaksi ja tiettävästi 8,40 eur on vähemmän kuin 15 eur mutta näin sitä itselleen perustelee säästön.....)

Sitten muutamia sipuleita, niitä ei ollut kovin kaksisesti jäljellä, koska ihmiset hamstraa niitä jo elokuussa ja meikäläinen on ihan jälkijunassa aikataulun kanssa.

Totta puhuen meillä on nyt ehkä parhaat kelit istuttaa eli sikäli kerrankin oikeassa. Sain kuitenkin muutaman pussin.

Ja koska kompostiherätettä ei ollut, ostin jonkinlaista herätekuiviketta. Meillä siis kompostoidaan ruokajäte ihan tavallisessa muovikompostorissa, ei mikään lämpökompostori, vaan se jäätyy jos talvi on kylmä. Olen pyrkinyt sinne laittamaan vähän kerrosten väliin kuivikkeeksi jotain puutarhahaketta ja herätettä niin lähtee käyntiin hyvin varhain keväällä. No, joku firma on keksinyt yhdistää nämä joten sitä testiin.

Tuossa omenapuun juurella näkyy (huonosti) vähän kaivettua maata.

Siihen on kuopattu krookusta, scillaa ja helmihyasinttia.

Toivomme kukkasatoa keväälle!

Lisäksi nappasin vielä viisi säkkiä puutarhamultaa, sellaista aika turvepitoista, koska vaihdoin parille sisäkasville mullat. Ne kun ovat viettäneet kesän terassilla ja kokemuksesta tiedän, että multaan on voinut pesiytyä mielenkiintoisia öttiäisiä......

Tässä muutama vuosi sitten yhdestä marraskuun kaktuksesta nimittäin kömpi useampi turilas tms koppakuoriainen saaden aikaan kohtuullista kirkunaa ja hysteriaa.... yyyyhhh!

Samalla siirsin muutamia, viileästä nauttivia huonekasveja työhuoneeseen, koska se on meidän huoneista ainoa, jossa ei ole mitään lämmitystä. (Voit katsoa 2013 tekstin siitä, miten patterin putki jäätyi meidän ollessa reissussa ja sitten tulikin remonttia.....)

Totuushan on, että ihan kaikki kasvit (orkideat ehkä poikkeuksena) nauttisivat päästessään viileään ja valoisaan.

Nyt kun nukumme jälleen vintissä, tämä huone vapautui työhuoneeksi ja siellä on tuo ihana iso pöytä, jonka vieressä nytkin naputtelen... Siihen mahtuu vähän joku kasvikin. Tuleepahan niitä hoivattua kun silmäilee tässä satunnaisesti istuessaan. 

Instaan laitoinkin jo, ja ISO KIITOS MARKETTA, vinkistä, että tuo kannattaa peittää. Ei tullut mieleenkään. 

Kuvasarja siis siitä, miten useamman vuoden jo kasvanut hevoskastanja teki tänä vuonna ensimmäisen... noh, kastanjan. Se oli pudonneena ja noukin sen ylös, koska koirat häsläsivät jotain ja ajattelin niiden voivan satuttaa tassunsa piikkeihin.

Huomasin sitten kuoren jo haljenneen ja kun noukin sen ylös, kuori lähtikin kaikkineen pois. 

Koska kokeilu ei maksa mitään, tökkäsin siemenen multaan purkkiin ja tovin pohtimisen jälkeen kuoppasin purkin yhteen kasvulavaan, koska se voisi olla parempi, tiedä häntä. 

Ja Marketan vinkillä siis tuo verkko siihen päälle, ettei hiiret popsi!!!

Tykkään hevoskastanjasta ihan valtavasti ja olisi aivan mieletöntä, jos tästä saisi toisen puun pihaan! ♥

Voihan piha ja muut kasvatusjutut

Keväällä laitoin niitä kaktuksen ja aloen siemeniä multaan hyvin toiveikkaana. Tuliaisia Teneriffalta.
No, nehän riivatut menivät itämään ja nyt olen aivan ymmyrkäisenä, että mitenkäs näitä hoidetaan.

Suunnattomalla ihastuksella luin Marketan kaktuksista ja katsoin noita kuvia!! Oi, minäkin haluan!!
Ilmoitin siis miehenpuolikkaalle, että ensi kesäksi tilaan toisen kukkarappusen ja jos nyt sattuisin hankkimaan lisää kaktuksia talven aikana, niille löytyy sitten kesällä paikka. Heh heh!

Lisäksi intouduin ideoimaan yhtä hyllynpätkää myös sisälle noita kaktuksia ajatellen. Katsotaan pääseekö se idea jatkokehittelyyn.

Joutuuhan sitä toki suurennuslasilla etsimään, mutta se on siinä!!

Kaktuksen alku!

Lähes ensi vuonna mulla on varmasti 

50 cm halkaisijaltaan oleva anopinjakkara....... *roll*

Sitten alkukesällä mainitsin, että haluaisin ns. ruokapihan ja kukkapihan erikseen. Mies toi lavakauluksia istutuksia varten ja suunniteltiin.... mutta aika loppui kesken, kun on ollut tätä vierassakkia tässä jaloissa. Ja työt. Hitsi miten työt haittaa mitään harrastustoimintaa.

Ilmeisesti manasin tätä pihasuunnitelmaa liian suureen ääneen, koska vanha Åkerö, ihan paras ja maukkain talviomena, päätti sitten lahota pystyyn.
Kaksi isoa oksaa on nyt revennyt ja loppukin puu on pakko kaataa, ettei se aiheuta vahinkoa kaatuessaan itse.  PÖH!!!

Joten toimeen sen suhteen.
Kasvihuoneen takaa on aiemmin kaadettu jokin omenapuu, jonka omenat oli täynnä jotain ruttoa ja pahanmakuisia. Siitä on kanto jäljellä ja näitä kantojahan ei ilman jyrsintä poista mikään.
Mutta aina voi ideoida.... esim. yhden lavakauluksen muokata kukkapenkiksi, koska kyllä se kanto sinne ajan kanssa takuulla maatuu.

Siitä lavasta sitten lähdettiin ja loput piti asentaa sen mukaan.
Åkerön paikalle / siihen ihan viereen suunnittelen nyt kolmea lavakaulusta riviin ihan kiinni toisissaan, ja niihin vadelmaa. Meidän vadelmat on sellaisessa paikassa, että niihin leviää pensasaidan pihlaja-angervo (aivan vihonviimeinen yrtti muuten.....) sekä karhunvattu, joka on siinä vieressä. Lisäksi vadelmat on villiintyneet eikä varsinaisesti tee muuta kuin oksia, joten niiden oli aika päästä paremmille maille. Hakkeeksi....

Mutta niiden vadelmakaulusten kohdalla oleva kanto, se Åkerö, on kyllä pakko jyrsiä ensin.
Voi riesa ja niiden suuruus!

Töistä sain alun... onkos tämä nyt sitten murattiaralia tai jotain sinne päin? Jokin viherkasvi nyt kuitenkin. Meidän laitoshuoltajat leikkasivat sairaalan puskaa oikein isolla kädellä ja jakoivat alkuja henkilökunnalle. Pidin sitä vesiastiassa reilun kuukauden ja se kasvatti hienot juuret, joten päätyi sitten multaan.

Bougainvillean vetelin leikkureilla aivan töpöksi. Se rehotti niin moneen suuntaan, ja oli päässyt kaatumaan tukipuun ohi pahasti ja roikkui aivan kyljellään. Sellaisenaan sitä ei olisi voinut sisälle tuoda, koska se ei pysynyt enää pystyssä toispuoleisen painon vuoksi.
Eipä tuo näyttänyt nokkaansa ottavan hyvin ankarasta leikkauksesta. Vaihdoin mullat samalla ja kiikutin tuohon olkkarin kulmaan.

(Tiedän, että kukkamullat suositellaan vaihdettavaksi keväällä. Olen kuitenkin aina vaihtanut mullat noihin kasveihin, jotka ulkoilee kesän. Koska erään kerran yhdestä kevätkaktuksesta alkoi kuhista muurahaisia oikein satoja, niillä oli pesä purkissa ja virkosivat hereille kun tulivat lämpimään.......
Ja toisen kerran jossain kasvissa alkoi myös kuulua rapinaa ja sinne oli muninut jokin koppakuoriainen ja sellaisia valkoisia peukalonpään kokoisia toukkia rapisteli mullassa.....  yöööäääh!)

Näillä eväillä kohti syyskuuta ja kivoja rapsakoita ulkoilukelejä!!

Sadonkorjuuta ja pihajuttuja

Pikkuhiljaa alkaa olla aika aloitella pientä sadonkorjuuta.
Sen lipstikan jauhoin jo, ja siitä saunavihdasta tuli hätinensä ehkä 1,5 dl jauhetta.....   hmph. Ja minä ajattelin, että saan siitä useamman purkin ja joulupaketteihin kans.

Ja pirskatti sentään: lopuissa lipstikan lehdissä oli jotain outoja öttiäisiä. Ei kirvoja, vaan kirjavia kuoriaisia yms. Yöks!! Pistin miehen kaatamaan koko puskan matalaksi ja kompostiin.
Niitä lehtiä en enää sitten kuivaa tänä kesänä. Liekö kuivalla kesällä ollut osuus asiaan, en ole koskaan ennen nähnyt tuossa puskassa mitään elukoita.

Yhtenäkään vuonna ei tyrni oli ollut keltainen ja valmis näin aikaisin!
Jotkut ovat jo jopa pehmeitä eli niitä on pakko alkaa keräämään pois. Sato on mahtava! Poimiminen ihan täyttä tuskaa, koska jokainen marja on noukittava yksittäin.....  huoh!
Toisaalta on ihan hyväkin, että tulee näin eritahtisesti, osa marjoista on siis vielä hyvinkin vihertäviä, ne siellä varjon puolella.

Ja kuivuri huutaa siis viikkotolkulla kun tätä liutaa kuivataan. Osan kyllä pakastan taas tuoreeltaan, vaikka ne on ihan älyn happamia tuoreena. Maku on silti mieleinen!

Omenasato taas aiheutti vähän isomman vahingon talviomenapuuhun. Vanha Åkerö otti itseensä painosta, ja iso oksa halkesi irti. Tietenkin koirien pitää nyt tunkea tuon oksan alle kielloista huolimatta.....
Jotain omppuja otin ja keittelin soseeksi, vaikka ovat siis täysin raakoja.
Tuo Åkerö on vaan niin hyvänmakuinen soseomena, ja omenoita on katkenneessa oksassa satoja. Toinen huoh!

Onni, että sähköt on kaivettu maan alle vuosia sitten. Tämähän olisi tiennyt kunnon katkoa, koska oksa roikkuu nyt johdon varassa.....

Bono hoitelee karviaiset parempiin suihin. Hyvä niin, koska meillä niitä ei juurikaan tule käytettyä vaan ovat enemmän napostelumarjoja. Itse en tuosta punaisesta edes niin välitä....

Mies keräsi mulle pesuvadillisen mustaherukkaa ja keittelin sitä sitten hyytelöksi, joka on hyvää riistalihan tms kanssa.
Samalla innolla liottelin pari pussia aprikooseja ja keittelin niistäkin hilloa. Tässä kesän aikana kun viimevuoden marjat on kaikki pakasteesta syöty, olen syönyt aamurahkan kaverina noita edellisvuotisia hilloja.

Ihailen ihmisiä, joiden itsekeittämissä hillopurkeissa on kauniit ja siistit etiketit.
Minä repäisin pätkän maalarinteippiä ja totesin, että pysynee.

Koska viinimarjat on tosiaan nyt ihan viimeisillään, ne on pakko joko kerätä tai hylätä, ja ahneus iski. Mies noukki pienen määrän vihreää herukkaa ja tökin ne kuivattimeen. (Sivumennen: ei paras ideani! Lämmittää nyt kämppää vielä tuon kuivattimen hurinalla reilu vuorokausi näillä helteillä... hoh hoijaa!!)

No, nyt on pikkupurkillinen vihreää jauhetta sekoitettavaksi rahkaan. Hullun Naisen keittiön kokeiluja tämäkin.
Siitä tuli muuten vallan villi (hyvä!) maku aamurahkaan. Ehkäpä kerään niitä lisää kun ilma vähän viilenee.....

Ja koska ne ensimmäiset kerrat......:  ystäväpariskunta poikkesi yön-yli -vierailulla ja kauppareissulla näin tutussa kojussa myynnissä mansikkaa hintaan 15 eur/laatikko. Nappasin laatikon mukaan ajatuksena syöttää vieraille aamulla tuoreita mansikoita, mutta siinä niitä peratessamme, päätimme naisvoimin keitellä ne lopulta kaikki hilloksi.

En ole koskaan raaskinut keittää mansikkahilloa itse!! Nyt sitä on ihan hurjan monta purkkia.
Tiedättekö miten hyvältä letut maistuu tulevana talvena??  =D