Seikkailu Itä-Suomessa

Kesken pahimman muuttotohinan muistettiin, että vuosi sitten varattiin viikon lomareissu Lappeenranta-Imatra akselille. Eipä sitä ollut järkeä jättää kokonaan käyttämättäkään, eikä siinä vajaan viikon varoajalla ollut kovin montaa ihmistä, joilla olisi osunut loma ja mahdollisuus lähteä....  joten pakattiin auto ja ajettiin perjantaina illaksi itään. 

Maisema uuden keittiön ikkunasta

Jälkiviisaana oli kyllä hyvä idea. Kolme päivää rauhallista oleilua, kävelylenkkejä kauniissa maisemissa, valmista ruokaa eteen (kaupan pakastealtaasta) ilman kokkausta, riittävästi kahvia ja vettä ja hyvää tuulta. Kaiken hässäkän keskellä nollasi hienosti, ja nyt jaksaa taas vääntää keittiötä ja muuta kotia siihen kuntoon, mihin halutaan.

Joitain vuosia sitten voitin sairaanhoitajapäivien arvonnassa viikon tuossa samassa kohteessa, ja silloin olimme syyslomaviikon siellä. Kokemuksesta muistimme, että kävelyreitit ovat kauniita ja paikkoja kahvitella löytyy kivasti matkojen varrelta. No, perjantai-iltana melkoisessa myräkässä ja sateessa kävelimme yhden ulkoilureitin alkuun ja jouduimme toteamaan, että siellä on vielä kovin runsaasti lunta, koska ovat olleet latupohjana talven. Tossut märkinä sekä lumesta että sateesta palasimme kämpille ja mietimme, että ehkä kävelemme vaan kuivempia reittejä jatkossa. 

Aamulla maailma olikin jo kirkas, myrsky lienee siirtynyt eteenpäin, ja löysimme ihan kauniita reittejä järven rantaa pitkin. Saimaa oli vielä jäässä, mutta jo respassa olivat sanoneet tiukasti, että jäälle ei ole mitään asiaa. Siellä oli pari viikkoa aiemmin ollut porukka pilkkimässä, ja olivat jääneet lautalle ajelehtimaan. Oli sitten ilmeisesti Super-Pumalla noukittu pois.
Koirille järven jää tarkoitti Mellin mielestä ihanaa suurta valkoista kenttää, jonne ei päästetty. Tosin parissa kohtaa ihan rannassa näki, miten jää sulaa ja annoin sen tahallaan mennä kastelemaan jalkansa. Jonkun verran se hätkähti kun jalat menivät jäästä läpi ja vesi oli tietenkin kylmää. Eipä silti, koira ei ymmärrä syy-yhteyttä eikä sitä irti voinut pitää muutenkaan.

Saimaa oli jäässä

Jää kesti 100+ kiloa. 
Minähän en jäille uskalla mennä.

Juuri ja juuri tuossa rantaan, missä nilkat olisi kastuneet jos....

Porukkaselfie

Lammassaaren toisella puolen järvi oli jo isolta selältä auki

Ihania retkiä. Pari uuttakin reittiä löydettiin, ihan vain tutkimalla alueen karttoja, joissa niitä oli merkattu. Kahvia emme kantaneet mukana, kävelyretket suunniteltiin niin, että pääsi lähtemään kämpiltä ja palaamaan sinne. Ainoa vähän kauemmas (autolla) tehty reissu oli Imatran Kylpylän taakse Lammassaareen, jossa menee tosi kaunis polku saaren ympäri. Siellä olikin kävelijöitä paljon, enkä ihmettele. Reitti on kiva ja kaunis, ja helppo tavoittaa.

Ainoa huono puoli matkassa oli se, että kämppä oli aivan turkasen lämmin. Väänsimme heti alkuun termostaatit noin 15 asteeseen, mutta mittarin mukaan lämpötila sisällä oli koko ajan hyvinkin +24°C. Näin kun on vuosia asunut vanhassa talossa, jossa puulämmitys nostaa huikeaan +20 asteeseen silloin, kun takkaa poltetaan, tuo oli tosi kuuma. Ei siinä, kivahan se oli viihtyä T-paidassa, mutta yöt..... 
Koiristakin huomasi, että ne kärsivät lämmöstä eivätkä oikein löytäneet mieluisaa nukkumispaikkaa. 

(Ei, emme käyneet sanomassa asiasta respaan. Olisi varmaan pitänyt. Kyse oli kuitenkin suunnitellusti vain muutamasta päivästä.)

Sunnuntaina olimme lukeneet pari kirjaa, nukkuneet ja syöneet hyvin ja retkeilleet kunnolla. Alkoi jo houkutella siirtyä takaisin kotiin askartelemaan kotia kuntoon. 

Teimme päätöksen ajoittaa lähtö maanantaille niin, että tehtäisiin pitkä aamulenkki metsässä ja sitten pakattaisiin. Ehdittäisiin hyvin iltapäiväksi kotiin.

Mies käyttii koirat pisukeikalla vielä sunnuntaina 22 aikaan ja Melli heräsi ensimmäisen kerran 5:20, jolloin pääsi ulos.
Kun lähdimme lenkille juuri ennen kahdeksaa, tein ensi töikseni melkoisen tylsän havainnon: joku oli nyysinyt yöllä autosta kilvet.

Kävin respassa sanomassa, että alueella on ollut varkaita. Respan mies oli tosi huolissaan ja lupasi olla yhteydessä yövuorolaisiin. Mitään ei oltu uutisoitu. 
Soitin häkeen ja tein ilmoituksen. Sain ohjeet miten toimia, joten jatkoimme pikkaisen harmissamme aamulenkille. Sattuneesta syystä lenkki jäi vähän lyhyemmäksi kuin oli suunniteltu, eikä päästy metsäänkään. 

Kämpille palasimme ja pakkasimme auton. Olin selvittänyt lähimmän katsastuskonttorin sijainnin ja soittanut sinne. He pystyivät ottamaan uudet kilvet hyllystä ja rekkaroimaan auton niille odottaessa. 

Kertoivat siellä, että valitettavasti tätä sattuu jonkin verran. Ilmeisesti jotain kuriiritoimintaa, mihin tarvitaan ns. puhdas auto rajan ylitykseen, ja oli vain huonoa tuuria, että osui kohdalle.

Onneksi kaikki tahot toimivat rauhallisen asiallisesti, ja me päädyimme ajamaan kotiin "uudella autolla". Hiukan huvitti sikäli, että en ollut vielä ehtinyt opetella vanhaakaan rekkaria ulkoa vaan lunttasin sen kuvasta. Nyt aloitan opiskelun sen suhteen uudelleen....

Seikkailemassa Joulupukin pajalla

Koska olisi tylsää ja tavanomaista vaan tyytyä tilaamaan poronlihaa kuljetettuna etelään, otimme yhden ihanan ystävän kanssa perjantaina auton alle ja porhalsimme Rovaniemelle.
Hänen veljensä asuu siellä ja oli tilannut meille joltain tutulta paliskunnan isännältä poron vakumoituna ja pakastettuna. Tehtiin siis varta vasten reissu noutamaan poro kotiin. 

Pihtiputaan Putaanportissa pizzalla menomatkalla.

Olipa tuhdin kokoinen pizza. Kolmannes olisi riittänyt.

Ja aijai miten hyvää.....

Kemissä oli pakko pysähtyä pissatauolle ja laittaa töihin

viesti, että koronteeni taitaa odottaa....

Meistä ei kumpikaan ollut aiemmin käynyt Rollossa, joten kerta oli ensimmäinen. Menomatkalla pysähdyttiin kolmesti tai neljästi, pari vähän pidempää taukoa pidettiin ja ajoaikaa meni joku 13 tuntia. Päästiin kuitenkin perille hyvissä ajoin, että ehti vielä ottaa jalat alleen ja vähän katsella keskustaa ja hakea aamupalatarpeet.

Asunnossa oli sauna, joka luonnollisesti meille lämpeni.

Meidän AirBnB kämppä oli aivan joenrannassa. Parvekkeelta näkymä suoraan Jätkänkynttilälle. 

Kun kämpiltä tultiin ulos, näkymä toiseen suuntaan oli tämä.

Aikaahan meillä oli niukasti. 

Aamupalan jälkeen pistettiin tossua toisen eteen, tehtiin vähän Joulupukin puolesta ostoksia, ja suunnattiin Arktikumiin. 

Olin ehkä hivenen pettynyt siihen, koska minusta tiedemuseo antaa eri käsityksen kuin mikä se oli. Mielenkiintoista kuitenkin. 

Kierrettiin se ja sitten nälkä kaiversikin jo, joten suunnattiin lounaalle.

Lounaan jälkeen Joulupukin pajalle eli Santa Parkiin.

Onhan se yhdenlainen turistirysä ja erityisesti varsinainen rahat pois -meininki, mutta voi että miten viehättävä. 

Ulkoinen olemus tuosta kylästä oli tällä niukallakin lumimäärällä aivan älyttömän soma. Tuli totisesti ihan joulumieli. 

Napapiiri ylitetty

Kierreltiin sitten liki kaikki putiikit ja ihmeteltiin joulujuttuja. 

Pukin juttusille ei jonotettu ja tontut lienevät olleet omissa töissään, koska niitä ei pyörinyt jaloissa. 

Muutama poro oli valmiudessa pulkan edessä.

Pakko todeta, että niin viehättävä kuin tuo paikka olikin, en ehkä haluaisi kokea sitä niin sanotusti normaalin turistimeiningin aikana. Nyt oli ihanan väljää, pystyi katsomaan ja ihmettelemään. Minä ahdistuisin, jos siellä olisi lentokonelasteittain turisteja ja muita koko ajan selän takana. 

Toki heille toivoisi tilanteen tasaantumista, että turismi pääsisi taas rehottamaan. 

Piipahdettiin sitten vielä päivän päätteeksi ystävän veljen perhe tervehtimässä ja juotiin pikaisesti heillä kahvit. 

Lauantaina tehtiin vielä iltalenkki siltojen yli ja mentiin taas saunaan. 

Aamulla näkymä oli jotenkin kauniin sumuinen:

Sunnuntaina noukittiin poro kylmälaukkuihin ja suunnattiin kohti etelää. 

Paluumatkalla oli enemmän kiire, koska allekirjoittanut oli tulossa töihin maantaina aamusta ja toisaalta se jäinen poro piti saada pakkaseen kotona.

Varsin tiukoilla tauoilla ja ilman kunnon sapuskaa pärtsättiin kotiin. 11,5 tunnin ajo tuntuu takamuksessa ja reisissä vieläkin.

Tässä viitassa luki joka suuntaan kertaalleen "Mummola"

Kiva retki näin pikaisesti. Viisaampi ehkä tilaisi poronsa kuljetettuna, mutta oli se sen arvoista.

Voin suositella Rovaniemeä lomakohteena. Totta puhuen tuo meidän kämppä oli ainakin niin kiva, että taidan suunnitella ensi kesän Lapin reissulle yhden yön yöpymisen siellä.

Vihdoin lomalla

Ensimminen Jenkki-invaasio pidetty ja saateltu jatkomatkalle, nyt vihdoin vähän lomaa.

Viikko sitten lentokenttäbussista laskeutui neljän porukka ja viisi päivää mentiin kirjaimellisesti ponnari suorana. Koska olen huono nukkumaan, jos kukaan kulkee pitkin kämppää, ja lisäksi illantorkku, valvominen joka ilta puoleenyöhön JA herääminen jonkun käydessä vessassa kolmen aikaan, KUN kuitenkin nousin kuuden ja seiskan välillä ja lähdin koirien kanssa lenkille....  nooh, sanotaan, että viimeisenä aamuna minun ei rehellisesti olisi pitänyt todellakaan mennä auton rattiin, mutta siitäkin selvittiin. Nukuin viiden vuorokauden aikana ehkä kolme tuntia yössä, mikä on aivan liian vähän. Sanoisin, että vaarallistakin.

Kivaa oli, mutta aivan tajuttoman rankkaa.

Tehtiin pikainen retki saaristoon, lähinnä siis Parainen ja Nauvo, koska itseni lisäksi muut eivät päässeet sängystä ylös ennen ysiä, niin lähdöt oli aina sen verran myöhään, ettei pidemmälle oikein ehtinyt. Toisaalta, ei menty kiireessä niin mikäpä siinä...

Piknik-lounas Sattmarkin kahvila-alueella ja Paraisten kalkkikivilouhos tuli nähtyä, Nauvon vierasvenesatama on kaunis ja näkemisen arvoinen, sinilevää oli ja se oli ällöttävää. Minusta on melko uskomatonta, että kun laiturilla on punareunainen kyltti, jossa isolla kehotetaan välttämään uimaan menemistä, sinne mennään silti pienten lasten kanssa......
Nooh, jokainen tyylillään.

Ehdottomasti hauskin päivä ikinä oli lauantai, jolloin treffasimme poikani tyttöystävineen Turun Flow Parkissa ja kiipeilimme päivän.

Crazy Big American family

näin kutsuivat meitä puistossa, syystä

Minä ja Joni, rakas siskoni jo vuosien takaa

Teimme myös patikkaretken Teijon luonnonpuistoon ja vähän shoppailimme täällä.

Minähän päädyin tekemään yhden pitkän päivän työvuoronkin heidän täällä ollessaan, joten pääsin aloittamaan loman maantaina viemällä porukan lentokentälle.

Ihana porukka!! Meidän Ipanan on nyt NIIN helppo lentää heille ensi viikolla, kun ovat tavanneet. Ipana ja pojat löivät kipinää heti ensi silmäyksellä, ja esim. tuolla puistossa pojat saivat hänet ylittämään itsensä moninkertaisesti tekemällä sellaisen radan, mihin ei kukaan meistä olisi häntä muuten houkutellut!! Iso peukku!!

Ensimmäiset pari yötä lomalla nukuin 11 tunnin unia öisin ja otin päiväunet päivällä, ja keskiviikkona aloin tuntea olevani jo melko lailla oma itseni.

Tämä kesälom on tähän asti ollut muutaman kokemuksen verran "ensimmäisiä kertoja". 

Olin Teijolla suppaamassa ensi kertaa, olen myös piipahtanut Hangossa ensi kertaa.... asia, joka tavallaan vähän hävettää, tuossahan se on vajaan tunnin matkan päässä.

Mies halusi mielummin inkkarikanootin, 

minä otin laudan

Aika rankkaa hommaa.

Heti kun oli vähänkin vastatuuli, sai ihan tosissaan meloa.

Onneksi vuokrasin laudan vain kahdeksi tunniksi.....

spagettikäsivarsi.

Hangon rantaa

Pitsihuvilat oli ihania

Vierasvenesatama oli yllättävän täynnä veneitä

Toistaiseksi ohjelmassa ei ole paljon muuta suunniteltua.
Tänään illalla tosin kauan odotettu Mamma Mia, Here we go again -leffan ensi-ilta paikallisessa on itseni ja Ipanan listalla.

Loma jatkukoon!! Aurinko paistakoon!
Olen tosi otettu näistä keleistä. Hitsi, olen vuosia maksanut päästäkseni näihin lämpöihin talvella ja tämä on ehkä ylellisintä ikinä saada Suomessa nauttia kunnon helteestä.

Arkihaaste 42/52

Pahoittelut, tämä ei ole mitenkään "arkista", mutta loma on loma on loma. Tälle viikolle on vaikea keksiä muutakaan. Tosin meidän loma ei nyt paljon sikäli arjesta eroa, että lenkkimaastot on uudet, muuten on tehty sitä mitä nyt ehkä muutenkin vapaalla.

Lomaa on kuitenkin kovasti lomailtu. Varsinkin henkisellä puolella olen ollut niin pois töistä, että IHANAA!

Tämä oli ehkä paras idea pitkään aikaan. Kiitos vaan Tehy!!
Eritoten viehätti se, että meillä oli asunnossa valmis keittiö kaikkine tarvikkeineen (myös pesuaineet kuuluu hintaan), joten paikallisesta kaupasta haki evästä aamuiksi ja illoiksi, ja sitten syötiin mitä syötiin päivällä. Itse asiassa mm. Finduksen valmisateriat sai melko suuren suosion, muutama ihan erinomainen löytyi.

Tällä lomalla en viettänyt aikaani keittiössä. Tai, keittelin kyllä teetä ja kahvia koko ajan.

Voi mitä betoni"porsaita"

On ulkoiltu. Tiistaina "löydettiin" tuo paikallinen seikkailupuisto. Ja voihan jee.....

Näillä ikävuosilla pitää jo miettiä, ettei sitten eläkkeellä kaduta. Joten kehiin vaan.

Ipana aloitti radan

Rouva Puunhalaaja jatkoi keikkaa....

Kun on näin huomattavan pitkä,

raajoista puhumattakaan....

on niin helppoa ulottua verkkoa pitkin kulkemaan

Ipana valmistautuu liukuun

Myös äiti-ihminen liukuu

Nyt tarkkana....

Miehen ulottuvuudet oli oikeasti vähän paremmat.

Sehän meni tuolla kuin orava.

Aivan. Järjettömän. Hauskaa!!!

Tehtiin sellainen virhe, että otettiin koirat mukaan katsomaan. Toinen meistä aikuisista joutui siis seisomaan maassa koirien ja kameran kanssa eikä tuolta radalta tultu kesken pois, joten sikäli koirien läsnäolo hidasti hommaa aika paljon.

Lähdettiin sitten tuon ensimmäisen reitin jälkeen syömään ja uimaan vanhaan Imatran kylpylään, ja päätettiin mennä keskiviikkona uudestaan ja ottaa kaikki reitit "aamujumpaksi".

Kolmas rasti seuraavana aamuna olikin jo sellainen, että sekä Ipana että minä jouduimme palaamaan takaisin. Ipana ei halunnut enää palata samalle radalle, mutta minä menin "exitistä" takaisin puuhun ja päätin mennä vaikka pelkällä sisulla. Parissa kohtaa meni maitohapoille, mutta oli se sen arvoista. Seuraavina päivinä sitten lihaksissa tiesi treenanneensa. Ipana ehti kiskaista parikin muuta rataa sillä välin kun me keikuttiin pahimmillaan tai parhaimmillaan 14 metrissä. Hullua muuten, että kun keskittyi niin kovin siihen etenemiseen, ei ehtinyt korkeutta pelätä.

Näillä kilometreillä sitä pitäisi jo osata huoltaa omaa lihaskuntoa, mutta jotenkin se on olevinaan työlästä. Jos tätä voisikin tehdä vaikka pari kertaa viikossa, varmasti alkaisikin jotain habaa syntymään.

Apina on päässyt alas puusta. Tuokaa banaania.

(Allekirjoittanut ei koskaan syö banskuja. 

Ainoa hedelmä, jota todella inhoan....)

Muuten, tehtyjä havaintoja: olen syvimmältä sielultani niin Itä-Suomalainen kuin olla ja voi. Verenperintönä minähän olen ihan puhdas Karjalainen. Kyllä se karjalaisveri virtaa tässäkin ämmässä.

Tämä paikka saa minut aivan haltioihini.

Elin täällä (Lappeenrannan Taipalsaarella) ehkä ne kriittisimmät nuoruusvuodet 11-16v. ja tämä paikka on niin rakas.

Tiistaiaamuna päätimme mennä kävelylle

Lammassaareen. Sen ympäri menee pururata.

Olkikattoisia pystybaarin pöytiä?

Suomessa?

Imatralla?

Aivan mieletön idea! Nauroin ääneen.

Majapaikkamme Lammassaaresta katsottuna.

Järvellä oli melkoinen tuuli, ihan vaahtopäitä.

Tästä paikasta tuli niin elävästi mieleen

Porvoon Linnamäki kukkuloineen.

Ei puutu kuin Edelfeldtin mänty...

Niin kaunis aamu.

Perjantaina loma sitten loppui tavallaan.

Ajoimme kotiin niin, että koirat sai ansaitsemansa pitkän aamulenkin ennen kuin lähdettiin.

Kotimatka oli yhtä pitkä kuin tänne tulo. Tosin valoisassa ajaminen teki siitä vähän helpompaa. Pidettiin myös yksi kunnon (lue: vajaa puoli tuntia) ruokatauko Porvoossa, koska reilun neljän tunnin yhtämittainen istuminen ottaa selkään....

Lauantaina vuorossa oli aamulenkki kotikulmilla, ja pikkuhiljaa valmistautuminen vuoden odotetuimpaan juttuun: CATS Hartwall Areenalla. Sikälihän tämä viikko ei ollut arkista yhtään vaan pelkkää juhlaa.

Musikaali oli juuri niin ihana kuin muistin.

Tätini käytti minut 1986 Lontoossa katsomassa alkuperäisen kun olin kesätyttönä heillä lapsenvahtina. 

Tarinahan on melko outo eikä kielen vuoksi avaudu helposti, mutta voi jee mitä musiikkia ja tanssia! 

Se viimeinen "Memory" sitten löi jalat alta, nosti kyyneleet silmiin ja sai kaikki karvat pystyyn!! HUH!

Onneksi varasin meille bussiliput, koska kun viikon sisään ajoi jo 1000 km, ei eilinen olisi huvittanut enää yhtään.