Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt. 

Jotain muuta

Ettei nyt pelkästään lähdetä valittamisen alhoon ja vaivuta syvyyksiin, on tässä sentään kaikenlaista hauskaakin sattunut.

Erittäin hyvin suunniteltu (sellaiset 5 vuotta....) ja lopulta myös hyvin tehty, eli roskis ja komposti saivat vihdoin (osittain valmiin) katoksen. Koiralenkeillä olen kyttäillyt pihoihin ja koettanut miettiä minkälainen katos olisi meille toimiva. Roskiskatos sinänsä olisi pieni ja soma, mutta koska meillä on tuo kompostori ruokajätteelle, haluan senkin kivasti saman katon alle. Se taas tiesi sitä, että koko rakennelma pitää olla kokoluokkaa suurempi....

Alku on aina hankalaa.

Rinnepihassa mikään ei ole suoraan mihinkään toiseen nähden.

Että nuo perustukset näytti hassuilta.

Mökki siitä kuitenkin näyttäisi syntyvän.

Bono olisi halunnut Vinhan punaisia merkkejä

ja olin pikkusieluinen enkä suostunut.

Oma tehtäväni tässä projektissa oli olla maalari

- ja katsoa kun se maali kuivuu.....

Mies oli fiksusti jo pohtinut käytettävyyttä, eli kun roskis tulee tuohon laatoille, se käännetään niin päin, että kahva eli takapuoli on tänne tielle päin. Niin roskakuskin on se helppo vetää siitä pois ja tyhjentää ja samoin laittaa takaisin.
Me taas voimme tuolta kompostin puolen "ovesta" kävellä sisälle ja käyttää roskispurkkia siltä puolen loogisesti ilman, että tarvitsee avata porttia ja tulla pois pihasta.  Nokkelaa!!!

Välipuuhun kiinnitetään pätkä verkkoaitaa, ettei koirat pysty karkaamaan pihasta tuon rakennelman läpi.

Edelleen suunnittelemme vielä loppuja ristikoita ja kulmalaudoituksia yms. (Lisää kuvasaastetta tulossa siis.....)
Katto tuntuu olevan kovin hankala juttu: peltifirmasta, mistä haluaisimme sen tilata, ei puhelimeen olla vastattu heinäkuun aikana. Mutta jospa se tästä helpottuisi, kun kesälomat alkaa olla kohta lomittu.

Muuten pihaan kuuluu myös kivoja asioita: tänä vuonna kasvillisuus on siitä parin viikon hellejaksosta toipunut kiitettävästi ja yllätyksiäkin on tullut vastaan.

Postilaatikon takaa löytyi valtava puska keltaista vadelmaa.

Kukaan ei tunnu tietävän mistä se sinne on tullut,

mutta marjat ovat puhtaita ja suuria.

Naapurin huviksi olen seisoskellut postilaatikoilla minuuttitolkulla syöden....

Luulevat takuulla, että kyttään.  =)

Kasvihuonekurkku on mukava kasvatettava, 

mutta voisiko se tehdä nuo syötävät vähän rauhallisempaan tahtiin?

Kurkkua tulee niin, ettei meinaa ehtiä syödä.

Viime vuotiset chilistä otetut siemenet itivät hyvin

ja lopputulos odottaa vielä punastumistaan.

Otan siemenet talteen tänäkin vuonna.

Kesäkurpitsaa, aaaahhh!!

Voisin elää keitetyllä kukkakaalilla ja

paistetuilla kesäkurpitsaviipaleilla.

Iltapalaksi voileipäkeksejä,

Oltermanni-viipaleita ja yksi kokonainen kurkku viipaleina.

Myös tavallinen vadelma tekee kiitettävästi satoa.

Herukatkin alkavat kypsyä.

Kasvihuoneessa on tosiaan saanut käydä päivittäin kantamassa vettä. Chilit ovat yllättävän juoppoja.

Ja vieläkään en osaa kasvattaa tomaattia. Sen taidon vielä haluaisin oppia.

Ehkä ostan suosiolla jatkossa vaan pensastomaatin. Jostain syystä tuo kirsikkatomaatti tekee hirveän pitkät roikot varsia, vaikka typistelen niitä, ja ihan satunnaisia kukkia ja tomaatteja.

Kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettiin lavakauluksiin, joihin siivilöitiin kompostimultaa. Siis vanhasta kompostista, jonne on sekoitettu ruokakompostin vuoden kompostorissa maatunut jäte ja puutarhajätettä. Koska meillä on sitä karhunkiertoa vai mikä sen rikkaruohon nimi lie, kuristajakasvi... kaikki multa, mikä otetaan käyttöön, pitää siivilöidä.

Mutta vaikka olikin työlästä, siinä mullassa tuntuu olevan ytyä. Ainakin kurpitsa tuntuu tykkäävän kovin. Nyt joudunkin miettimään miten usein se tarvitsee vaihtaa uuteen, että pysyy kasvatusvoima kohdillaan.

Kuivurikokeiluja ja muuta säilöntää

Kasvikuivuri on hurissut keittiössä nyt lähes taukoamatta.

Tämä on ihan tauti.

Kaikki ne on kerättävä vaikkei minnekään mahtuisi.

Onneksi ne säilyy kuivana ikuisuuden.

Kuten taisin mainita aiemmin, minä sitten viipaloin kesäkurpitsaa oikein ohueksi (juustohöylä on hyvä) ja paiskasin kuivuriin.

Havaintoja:
- siitä tulee tosi makeaa ja hyvänmakuista. (Makeita sipsejä!!)
- se kuivuu kiitettävän nopeasti ja jauhautuu helposti

Näin ollen kokeellisen keittiön ensimmäinen purkillinen kurpitsajauhoa on tehty.
Mulla on ajatus laittaa sitä esim. piirakkataikinoihin jauhojen korvikkeeksi. Kaipa siitä jotain makuakin tulee. Ja varsinainen käyttöidea oli käyttää sosekeitoissa suuruksena ja makua tuomassa. Voisin kuvitella, että bataatin tai perunan keittoveteen lisättynä ei tarvitsisi kaataa juurikaan vettä edes pois vaan soseuttaa suoraan.

Maistiaisia olen tehnyt myös kirsikkatomaateista.
Ne oli niin hyviä, etten ehtinyt edes kuvata, kun oli jo syöty!!
Suosittelen siis todellakin tekemään jos omistat minkäänlaista kasvikuivuria.

Kuivurissa on viimevuotiseen tapaan pyöritetty juureksia: naurista, lanttua ja porkkanaa.

Laitan nuo kuivat suikaleet ja kourallisen kuivaa suppilovahveroa monitoimikoneeseen ja jauhan. Juurekset ei mene hirveän pieneksi, mutta tuo silppu toimii aivan älyttömän hyvin keittopohjana kaikille keitoille. Sienet siksi, että niistä irtoaa sitä umamin makua, mitä kehutaan eri palstoilla.....

Käytin viimeiset viimevuotiset yhteen sosekeittoon ja sitä syötiin erinomaisella halulla.

Hamsteri minussa nauttii, kun ruokakomeron hyllyjen pullot ja purkit lisääntyvät.

Nuo pullot on kirpputoreilta ja käytetyn tavaran liikkeistä. Lasipurkit sitten mitä tahansa kurkku- tai hillopurkkeja. 

Nyt kun ostin markkinoilta puolukkaa, mätin kuuteen tasoon jokaiseen n. 4,5 dl puolukoita ja jätin vuorokaudeksi pöhisemään.

Voi kun olisin tajunnut aiemmin, että tasojen paikkaa vaihtamalla olisi kuivatus tapahtunut ehkä vähän ripeämmin. 

Noh, se juna meni jo.

Kuivaa tuli, joskin neljä tasoa jouduin kuivattamaan vähän kauemmin, koska osa marjoista jäi liian kosteiksi.

Rouheesta tuli taivaallista!!! Äh, miksen laittanut enempää...... ehtisiköhän vielä metsään?

***

Mehän kaadoimme tuon kriikunapuun. Siihen tuli joku äkämäpunkki ja näytti kammottavalta. Lisäksi se oli istutettu oikein huonoon kohtaan suoraan keittiön ikkunan alle. Siinä se hankasi ikkunaa, parveketta ja lisäksi voi huonosti.

Juuri koskaan se ei tehnyt satoa muutamaa satunnaista hedelmää enempää. Yhden kerran muistaakseni näiden vuosien aikana, ja sitten tänä vuonna puoli korillista.

Koska hedelmät oli kerätty puoliraakoina, ne oli aika kirpakan makuisia sellaisenaan.

Päätin säilöä ne.

Sokerilientä (maustettuna kanelilla ja vaniljalla) sekä tummaa rommia. Sokeriliemeen fariinisokeria.

Järkyttävä työ puolittaa kriikunat ja kaivaa se kivi pois. Suurin osa hedelmästä oli kivessä kiinni ja harmitti. Laitoinkin osan kokonaisena. Osannen syljeskellä niitä kiviä sitten jäätelönkin joukosta.

Liemen keitin niin, että kun se oli kiehunut, kaadoin rommin melko lailla heti joukkoon. Tarkoitus olikin, että edes osa alkoholista haihtuisi/palaisi pois. Mutta jösses, että se oli hyvää......  *slurps*

Nuo saa nyt tekeytyä alakerran jääkaapissa joitain aikoja ja talven synkkinä hetkinä maistamme.

****

Sitten olikin aika siirtyä terassin nurkille, koska Zilga-viinirypäle alkoi olla kovin sinistä.

Viime vuonna keitin ensimmäistä kertaa mehua ja olin pettynyt.

Vähän kuin herukkaa. Väri on upea mutta maku ei ollut yhtään erikoinen.

Eikä meillä varsinaisesti mene mehuja....  Hyytelö kiinnostaisi, mutta en lämpene idealle hankkia jotain hyytelöittämisainetta ja uittaa sitä mehussa. Toisaalta nuo on niin naurettavan siemenellisiä, ettei niistä voi keittää mitään ilman siivilöimistä.

Kiikutin korillisen kirjastoon. Meillä on ihanat kirjaston"tädit", joilta saa aina apua kun tulee mieleen lähes mitä tahansa. Saavat popsia sellaisenaan.

Loput sitten paiskasin kuitenkin mehumaijaan ja mehustin.

Tänään työn alla on ensimmäinen vispipuuro. Alkoi yövuoron koomalenkillä herättyäni tehdä sellaista mieli.

Kuivuri käy

Aamulla tuoksui ihan syksylle!! ♥

Kesäkurpitsa on vasta nyt alkanut tehdä satoa. Tai siis.... se on ehtinyt siellä askarrella noita kurpitsoja, mutta minä en ole muka ehtinyt siellä käydä tilannetta tarkistamassa ja nyt meillä on pari reiden paksuista kurpitsaa odottamassa käsittelyä.

Leppämäen Marketta oli samaa asiaa jo ehtinyt kirjoittaa. Hitsi kun meillä ei mene pikkelssit. Meinaan tässä pitäisi keksiä mitä niistä tekee.

Ainakin osan soseutan ja käytän talvella joko sosekeittoon tai sitten piirakkaan (käy sekä suolaiseen että makeaan) ja ehkäpä osan voisi vaan viipaloida ja paistaa pannulla.
Toisaalta kesäkurpitsalasagne on niin hyvää....  tässähän alkaa viikon ruokalista olla kohta kasassa.

Tyrni on kypsynyt.

Mies saa sitä alkaa keräämään. Minä pelkään niitä piikkejä...  Jokainen marja tarvitsee irrottaa yksitellen. Hidasta ja tuskaista hommaa. Ei tälle hermorakenteelle!!

Ensimmäinen koesatsi pyörii jo kuivurissa. Viime vuonna kuivattiin aika paljon ja rouhittiin sitten kuivatut yleiskoneella. Tyrnirouhetta aamusmoothieen niin tulee vitamiinit talteen. Eikä maistu ihan niin kirpakalle.
Tytär tosin toivoi, että ainakin osa pakastetaan ihan sellaisenaan. Hän napsii niitä jäisenä....

Kuivuri on tosiaan pöhissyt nyt vuorokaudet läpeensä vajaan viikon.
Viimevuotinen hankinta on painonsa arvoinen kultaa!! Niin nopea ja näppärä. Hurinaa se pitää, muttei ollenkaan sellaista kolinaa kuin edellinen, jonka kansi rämisi niin, ettei nukkua voinut.

Myös kantarellit on päätyneet kuivurin kautta vanhoihin keksilaatikoihin ruokakomeron hyllylle.

Jovelan Johanna oli jälleen aktivoitunut ja jukra mitä ihania ohjeita siellä olikaan.....
Meidän ehkä täytyy pakosta kokeilla ainakin noita marjaremmejä. Ja itse asiassa edes tästä tietämättä olin jo ehtinyt pohtia tuota sipulin kuivattamista ja hän ehtikin informoida, että se toimii hyvin ja on siis mahdollista.
Sipuliahan meillä ei ole omassa maassa, mutta voin ostosipuliakin kuivattaa. Tykkään käyttää kuivasipulia, koska se on niin helppoa ruuassa kuin ruuassa.

Syksyn todistaa luonnollisesti alkaneeksi koulut.
Että minä inhoan kontaktimuovia!!!!

Eniten jaksan ällistellä sitä, että tuon muovin on ihan pakko olla n. 50cm korkeaa kun kaikki koulukirjat on järjestään jotain 30 sentin luokkaa. Sitä muovia menee naurettavia määriä hukkaan jokaisesta rullasta!!! Eikö kirjojen ja muovin tekijät voisi vähän puuhata jotain yhteistyötä??

Tyttären lukio on alkanut kivasti, hän on innoissaan.
Äitinä olen vähän kauhuissani. Lukion aikana tarvitsee lukea n. 80 kurssia. Tytär on nyt ekalle vuodelle ottanut niitä 37.... päivät ovat siis pitkiä ja tehtävää on paljon. Mutta epäilemättä tuo on toimiva idea, kun aikoo suorittaa sen kolmessa vuodessa. Toisena vuonna tulee jo niitä tanssiaisia ja muuta sellaista, mikä vie aikaa lukemiselta ja viimeisenä vuonna niitä abi-kursseja....

Pirteää ja toivottavasti vielä aurinkoista syksyä!!