Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkupaniikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkupaniikki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Taidanpa kilahtaa

*Sisältää tuotesijoittelua, josta en saa mitään palkkiota*
*Sisältää myös epäkorrektia kielenkäyttöä*


Otsikko viittaa vähän jo keväällä kirjoitettuun "kilahtaisinko" kysymykseen. 

Keväällä ihan itsekin suhtauduin asiaan melko kevyesti. Ajattelin, että tämä on samanlainen riesa kuin vuosittainen influenssa.
Olen edelleen pitkälle samaa mieltä, kun kyse on itsestäni: perusterve, BMI normaali, kohtuullisen liikunnallinen vaikkakin keski-ikäinen nainen, vieläpä se O-veriryhmä ja tarpeellisia rokotuksia otettuna. 

MUTTA.


Löysin päivää kuvaavan viinin

Siis voi jumaliste!! Jengi bailaa kuin viimeistä päivää jossain Levin kisoissa ja toisaalta black fridayn ämpärijonoissa!! Pikkasen pistää vihaksi.
Iltapulut uutisoi Zedu de Lucan (siis mikä idiootti!!!!) megabileistä ja Zedu itse lupaa pyhästi "hoitaa kyllä kaikki mahdollisesti sairastuneet". No ai jaa!? Miten hän ajatteli hoitaa, intuboimallako? Olisko kuitenkin niin, että sekin hoito kaatuu lopulta valmiiksi kuormittuneen terveydenhuollon päälle?

Voisikohan Zedu-pallipää mennä vaikka HUSin teholle selittelemään niille hengityskoneessa oleville, että koko tauti on vain poliitikkojen keksimää kuplaa ja hysteriaa?
Voisikohan se samalla tulla käymään täällä sairaalassa, missä porukka alkaa olla melko tavalla tukka täynnä tätä kuonokoppapakkoa, jatkuvaa päivittäistä päänsärkyä, hengitysvajetta ihan meillä jokaisella, ja suoraan sanottuna aivan kokoaikaista paskaa potilailta ja erityisesti niiden omaisilta. Kun tämä tauti vaan pelottaa.

Tähän samaan saumaan on oikeasti huono idea alkaa järjestämään varta vasten koronantartuttamis-juhlia. Edes Zedun. (Sanoinko jo, että &#%¤ mikä pässi idiotti!!)


Joulun karkkipöytää aluilleen


Luotan siihen, ettei vävy-kokelaat käy lukemassa täällä.
Löysin mielestäni hirveän hauskat suihkusaippuat.


Tonttuperhe.

Mellin pentele.... Sillä oli tuhmapäivä viime maanantaina. Tehtiin pitkä ihana metsälenkki, toista tuntia koirat juoksenteli vapaana pitkin tannerta. Tullaan kotiin ja keitin teetä. 
Melli aloitti siinä kohtaa ensin härkkimään Bonoa, joka ärähti ja niinpä pentu siirtyi sujuvasti eteiseen pureskelemaan kenkätelinettä. Hätistin pois ja sen jälkeen se kokeili hampaitaan sohvaan, nojatuoliin, mun varpaisiin, keittiön tuolin jalkaan, teurasti yhden tontun (ei kuvassa) ja revitteli pitkin kämppää toisen kanssa.  Ai ai, Melliseni, ei taida tulla paketteja..... 
Lopulta jouduin suuttumaan sen verran, että nostin sen pariin otteeseen niska-persus -otteella lattialle sohvalta ja lopulta portitin keittiöön. Annoin yhden takkapuun pureskeltavaksi ja kiitettävä määrä hammastikkuja tulikin. 

Seuraavana päivänä sitten havaittiin, että se viheliäinen yksi kulmahammas, mikä oli kiusannut, oli pois. Lieneekö ollut syy pahaantuuleen?


Keittiön pöytätasolla vähän koristeita

Tuohon alun kuvan viiniin liittyen.
Lähdimme miehen kanssa tekemään muutamia harkittuja jouluostoksia tuossa viime viikolla. 
Olimme jo 27 km päässä Prismassa kun tajusin, että meillä jäi joulutortut uuniin ja uuni päälle.

Paniikki.

Näin jo silmissäni, miten palovaroittimet kiljuu ja savu tulee uunista.....
Mies soittamaan naapuriin, joka ei vastaa. Minä kellotan mielessäni, että "jos nyt lähtisi ajamaan ja menisi ihan vaan vähän ylinopeutta...."
Lopulta naapuri soitti takaisin ja mies sai puhuttua hänet vara-avaimen luo. Naapuri on tuttu myös koirille, joten uskaltaa mennä sisälle. Ihan kuka tahansa ei menisi!

Tortut (sitäpaitsi ensimmäistä kertaa taiteltu Star Wars tie-hävittäjän malliin) olivat jopa parempia kuin yleensä, kun olivat saaneet vähän väriä, ja kaikki oli kotona hyvin. 
Ostin siis pullon viiniä naapurille kiitokseksi, ja minusta tuo etiketti vaan kuvasti sitä päivää niin täydellisesti.


Tein lapsille joulukalenterit. Ostin läpi vuoden noita raaputusarpoja aina kun olin jossain vieraassa kaupungissa tai muuten "reissussa". Niistä sitten pienellä liimapisaralla. Ei ole kaunista, ei.
Alkuperäinen suunnitelma oli liimata kivat minipyykkipojat ja ripustaa ne siihen, mutta ei niitä saanut pysymään millään liimalla paikallaan pahvissa. Pitäisi olla joku tukeva teline.

Toivon, että ainakin yksi isompi voitto osuisi joka huusholliin. Sopimus vielä on, että jos joku sattuisi raaputtamaan 6-numeroisen luvun, siitä pistetään sitten jokaiselle....


Tein itse ja säästin!! Olen siis aivan huolissani tästä innosta askarrella ja kokeilla näitä dyi juttuja. Mielessä on muutakin.... siitä lisää sitten jos. 😄

Tässä kyseessä suolalyhty, josta tuli aika hauska ja vaivaa oli nolla prosenttia.
Pohjalle siis puolisen desiä karkeaa merisuolaa, sen verran vettä, että suola peittyy. Sitä suolavettä huljuteltiin reunoja pitkin ja jätin takan päälle, koska käskettiin pitää lämpimässä. Suola lähti kipuamaan reunaa pitkin ylöspäin ja on ihan kiva tuikkukynttilälle.

tiistai 17. joulukuuta 2019

Joulu tulee, en ole valmis

Minähän olen henkeen ja vereen jouluihminen.
Meillä on jo kuusi olohuoneessa ja on äärettömän rauhoittavaa herätä aamulla viideltä kun kynttilöissä on valo ja tunnelma rauhallinen. Olen virittänyt koristeita ja fiilistellyt karkkihyllyn kanssa.


MUTTA.

Muuten olen aivan täysin alkutekijöissäni. Ja jouluun on enää viikko!!!


Tässä kohtaa lienee se hetki, kun voi alkaa panikoimaan. (En taida jaksaa...)

Tämä listoja rakastava ihminen ei ole tehnyt vielä ensimmäistäkään listaa, kuten
- ruokalista
- siivouslista
- toimitettavat asiat -lista
- joulukukat kenelle -lista

Olen kuullut huhuja, että joulu tulee, olit valmis tai et. Taidan tänä vuonna tuudittautua siihen.
Meillähän joulutaan muutenkin vasta reilun viikon päästä viikonloppuna, koska olen itse kiinni lauantaista lähtien 6 päivää putkeen, pyhät mukaan lukien.
Nuoriso saapuu perjantaina (muistaakseni?) ja vietetään joulua sitten viikonlopulla urakalla.

(Sivumennen, sain vihdoin tänään (17.12.) tilattua viimeiset joululahjat nettikaupasta.... kuten sanottua, aina niin ajoissa. Tämä jo naurattaa itseäkin.)


Ollaan ehditty patikalle.


Tämän ruotsalaisen joulukakun ohjeen haluan jakaa. En nimittäin muistanut miltä sahrami maistuu, vaikka olen Lussekatteni aikanaan syönyt. Tämä kakku sai sydämeni sulamaan. Olipa hyvää!!

Pehmeä sahramikakku

175g pehmeää voita
1 pkt sahramia (0,5 g)

Sulata voi ja sekoita sahrami siihen. Sahrami antaa makunsa, kun sen sekoittaa lämpimään.

2 munaa
3 dl sokeria

Vatkaa vaahdoksi.

1,5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen maitoa, rasvaa sekä jauhoja. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 °C n. 45 minuuttia, kunnes tikkuun ei tartu enää taikinaa.
Anna jäähtyä pieni hetki vuuassa (5-10min). Kumoa sitten, mutta jätä vuoka vielä päälle, kunnes kakku on kokonaan jäähtynyt.

Minä sekoitin päälle vielä kuorrutteen Philadelphia-juustosta (pienempi rasia), pienestä määrästä sulaa voita (50g) ja tomusokerista (muutama desi). Sellainen perinteinen porkkanakakun päällinen siis.
Koska löysin Tukholmasta jostain halpiskaupasta tuollaisia jouluisia strösseleitä, ne sopivat tähän teemaan vallan mainiosti.

IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE!!!

Sadonkorjuuta, loppukesää

Uskalsin sittenkin laittaa jotain kasvihuoneeseen kasvamaan jo keväällä. Naapuri kysyi saako tuoda vihdoin löytämänsä jalopenot sinne, ja ku...