Sitä sun tätä, ja mitä jos...

Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että "siis huomenna ei tulla tänne?"
Uskon, että pieni joulun tauko tulee tarpeeseen, vaikka suurin osa kiireestä onkin ollut kivaa ja sellaista itsevalittua puuhaa. Huomaan kuitenkin väsyväni tosi kovin, kun arkeen tulee iltameno ja ajan kotiin vasta pimeässä. Tuo pimeän ajo nimenomaan väsyttää, ei se meno. 

Uusi tapetti ja hyllyt, joissa kivi-tuikkulyhdyt.

Äiti keräsi minulle noita kiviä aika monena vuonna, kuten näkyy.

Minähän lähdin järjestämään joulua jo älyttömän aikaisin marraskuun lopulla. Koska minusta se odotus on kaikkein parasta. Joulukoristeet voi hyvin kerätä pois jo Tapaninpäivänä, ei niitä joulun jälkeen kukaan enää kaipaa. (Tänä vuonna saattaa olla, että tuo sinivalkoinen "kuusi" olkkarissa jää loppiaiseen, koska tuolloin on tulossa vielä ruokavieraita....)

Eteisen joulu

Pidimme yhdet syömiset ystävien kanssa reilu viikko sitten. Olikin ihanaa istua rauhassa pöydän ääressä, vaihtaa kuulumisia ja syödä samalla. Iloa, naurua ja yhdessäoloa - ihan parasta.

Olkkarin pikkukuusi on tosi näppärän kokoinen.

Iso kuusi on junaratoineen yläkerrassa ja kerran päivässä 

ajatamme junaa sen verran, että ehtii yhdet "kulkuset" soittaa.... 

Joulun olemme pois kotoa ja tytöt tulevat sitten joulun jälkeen viikonloppuna syömään ja vietämme yhteisen joulun tuolloin. Eikä sitä tiedä, jätämme heille toisen auton tänne - saavat he lähteä ajamaan pohjoiseen perään halutessaan. 😄  Tosin kaupan alan työläisille joulunpyhät on kalliita päiviä olla töissä, joten ymmärrän myös hyvin heidän halun pitää kiinni työvuoroistaan. (Juuri tästä syystä olen itse pois paikkakunnalta, olisin muuten takuulla sortunut menemään taas pyhiksi osastolle...)

Meillä jouluun tulee siis niin sanottu valmis pöytä. Runsaasti ulkoilua, retkiä, mahdollisesti vähän kylpylää ja ennen kaikkea lukemista, rentoilua, löhöilyä ja höntsäilyä. Jos ei muuta purtavaa löydy, voin syödä vaikka Finduksen pakasteaterioita, mutta ruuasta en lähde hössöttämään. Jääkellarin lohen teen heti päästyämme perille ja ostan ruisleipää, siinäpä se. 

Tuossa hässäkkäpäivinä kun aamulla kävelin vakio-koiralenkkiä, ehdin kertaalleen miettiä tällaista "mitä jos" ajatusta. Eli mitä jos elämä olisi mennyt toisin, olisinko samassa tilanteessa, minkälaista elämä olisi. Ja tätä jossittelua kävin päässäni pelkästään hyvällä, ja ajatus lähtikin siitä, että olen niin onnellinen nykyisestä asuinpaikasta ja näistä rutiineista ja mahdollisuuksista mitä meillä on. 

Mitä jos olisin opiskellut toisin? Mitä jos en olisi aikanaan muuttanut opintojen perässä?

Jos puoliso olisi eri, jos olisin päätynyt täysin eri paikkakunnalle. Mitä jos en olisi nelikymppisenä vaihtanut ammattia ja olisi nykyisessä työssäni?

Jotenkin uskon kuitenkin siihen, että tietyllä tapaa olisin päätynyt vähintään yhtä hyvään, mutta onhan se valtavan hienoa pystyä tässä vaiheessa elämää sanomaan, että en oikeastaan muuttaisi paljon mitään. 

Erään sunnuntain aamupala, joka teki erittäin onnelliseksi.

Graavattua lohta ruisleivällä.

Ystävät hankkivat pihasaunan ja mies on ollut parina viikonloppuna talkootöissä auttelemassa rakentamaan lauteita ja laittamaan pihaa saunan ympäriltä kuntoon. Meillä on ylimääräistä sepeliä muutama kuutio kasassa ja onkin ollut kiva tietää, että sillekin löytyi vihdoin hyvää käyttöä.

Ystävien pihasaunan lauteet tulevat oikein tukevasta lankusta. Niitä oltiin porukalla sahaamassa valmiiksi, että miehet pääsivät vain aamusta rakentamaan, ja siinä se ajatus sitten virisi: tulisiko meille uudet lauteet ensi kesänä? Lankkulauteet..... 😂

Karkkipöytä / Jälkkäripöytä

Se on hyvä, että miehen huumorintaju pysyy hereillä. Minä kun herkästi saan näitä ideoita ja lähden niitä toteuttamaan.... Tosin lauteiden suhteen perustelu on se, että meidän keskimmäisen lauteen (se, missä kävellään) laudat notkuvat vanhuuttaan, ja lisäksi se väli astella lauteen päähän tukipuun välissä on melko ahdas, ja koska tästä ei kukaan paljon enää nuorene tai muutu notkeammaksi, ihan jo mahdollisia putoamis/kaatumisriskejä poistaakseen laude tulisi korjata tai uusia. Joten samalla vaivalla sitten tekee ne kerralla kaikki uusiksi. Ja nyt harjoittelevat tuossa toisessa saunassa, jonka koko on muuten melko lailla sama kuin meidän, luulisi olevan sitten helppo toteuttaa sama uudestaan mutta vasta kesämmällä. 

Ystävillä on sentään sisällä tilaa käsitellä laudepuut, koska käsittelyn pitää olla lämpimässä. Meillä taas ainoa paikka olisi keskellä keittiötä, joten toteutus meidän kohdalla on vasta kun käsittely ja rakentaminen kaikki voi tapahtua pihatiloissa.

Jään odottamaan toteutuuko ajatus.

SULOISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!!!!

Sisustuksellisia juttuja, syksy tulee

Meillähän ei ole vielä keittiössä valoja. 👀
Muutto oli keväällä ja kesän valoisat ajat edessä. Sitten sähkömies kävi asentamassa kaikenlaista muuta ja ledilistojen laittaminen vaan jäi. (Totuuden nimissä sähkäri jäi pohtimaan jotain ja minua alkoi tympimään se, ettei homma etene vaan aika käytettiin kahvin juomiseen enkä pyytänyt häntä enää tulemaan....  joten ihan peiliin katsomisen paikka.)

No, tässä eräänä aamuna heräsinkin jälleen aamuun varhain (työaamu) ja kas: viideltä ei ole ihan niin valoisaa kuin koko kesän on ollut. Pirskatti. Valot olisi saatava.
Olisikin niin yksinkertaista. Mikä olisi ja milloin? 😁

Tiedostan hyvin, että meillä minulla on ärsyttävä tapa aloittaa jostain, jättää kesken ja aloittaa sitten uudesta paikasta. (Kun remonttia pitäisi tehdä kolmessa kerroksessa ja tekijöitä on yksi tai kaksi, tuntuu olevan tuhoon tuomittu juttu.) Olen itse lyhytjännitteinen ja idearikas, ja koska vain niin paljon ehtii tekemään, aika ajoin jotain on aloitettu ja sitten jää kesken. 
Niinkuin nyt vaikka keittiö.

Meillä siis jäi keväällä/alkukesästä loput sähköjutut (eli ne valot) tekemättä ja sähköjohdot roikkumaan rumasti katonrajaan ja tuonne kulmaan. Sitten tuli kaikenlaista muuta..... 
Mutta tilasin Espanjasta netin kautta mielestäni hirveän hauskaa Portugalilaista kaakelia imitoivaa tapettia ja se istui meidän mielestä tuohon hellan taakse kuin nenä päähän. Lisää vähän tätä musta-valkoista tunnelmaa ja tuo särmää muuten hyvin pelkistettyyn keittiöön. Tuohon hellan taakse tulee vielä lasilevy tapetin peitoksi, jotta se on helppo pyyhkiä esim. rasvaroiskeista. Se saadaan jo ensi viikolla.

Kun keittiötä alettiin laittamaan, "hoksattiin" (lue: otettiin silmä käteen ja tajuttiin, että ne on levällään) nuo tyhmät johdot. No, rautakaupasta listaa, jonka sisälle johdot piiloon, sitten vielä koristelista ja voila. En edes sano, että helppo nakki, koska en työtä tehnyt. Lopputulos kuitenkin kiittää. Erityisen innoissani olen tuosta mustasta kattolistasta. (En olisi nähnyt tämän tulevan saati itseni sanovan näin....)

Lattiasokkelit on sentään valkoiset (niistä ei kuvaa), mutta jossain vaiheessa tuonne kaapin taakse (näkyy kuvassa huonosti, ihan oikea reuna), tulee mustasta levystä hylly vaikka viinipulloille tai tyhjille mehupulloille, koska kolo on juuri sen levyinen.

Koska syksyn sateet tuntuivat alkavan, oli pakko pelastaa kaktukset sisälle hukkumasta. Jätin ne nyt alkuun tuohon kuistin ikkunalaudoille, koska todennäköisesti nauttivat vielä valosta ja viileistä öistä. 

Salon ja Suomusjärven välillä Kiikalassa on arboretum, jossa mies on istuttanut näitä tavallisia kaktuksia ihan maahan ja ovat selvinneet siis hyvin Suomen talvista ja kosteudesta. Pidin asiaa tosi ihmeellisenä. 

Toki hiekkamaa ja hyvin kallistettu paikka, ettei juuret mätäne, mutta en ollut edes ajatellut, että kestäisivät moista. 

(Ei tarvitse kokeilla meidän vanhassa merenpohjassa. Maa on sinistä savea kun pintamullan kaivaa pois....)

Koska valoja ei vielä ole. Tai on, tylsä kattolamppu.... 
Polttelen sitten kynttilöitä. Olen vähän levitellyt erilaisia tuikkukippoja pitkin ja nautiskelen tuosta lämpimästä valosta iltojen pimeydessä. 

Aika ihanaa loppujen lopuksi, että tulee syksy ja tunnelmalliset (sateiset) illat....

Piti laittaa tuikut itse asiassa puuhellalle.
Mutta.

Jos nostan sytykekorin ja nuo pikku-polttopuut lattialle puuhellan viereen,

meillä asuu sellainen tyyppi, joka nakertaa noita keppejä. 

En jaksa juuri nyt sitä puusilpettä koko kämpän täydeltä....

Saimme isältä tällaisen tarjoilukärryn.

Se on ollut heillä vuosia pihan sivupöytänä, ja meilläkin se vietti kesän kahden riipputuolin välissä apupöytänä. Siihen oli hyvä laittaa vaikka kahvikuppi. En vaan raaskinut jättää sitä pihalle talveksi, joten toin sisälle. (Isällä oli lämmin varastotila, meillä ei.)
Toistaiseksi istuu ihan kivasti tähän olkkariin, vaikka onkin vähän reilun kokoinen.

Päällä on nyt miehen vuosia vuosia sitten saama hieno shakkilauta, josta toinen kuningas on katkennut ja makaa kuolleena aina. 😁   Pysyvä shakki matti.

Alahyllyllä oli viini/pulloteline, johon tuuppasin nuo pari punaviiniä, jotka ovat olleet jossain kaapin nurkassa keväästä saakka. Ehkä syksyn tullen tulee avattua taas punkkupullokin.

Taidanpa kilahtaa

*Sisältää tuotesijoittelua, josta en saa mitään palkkiota*
*Sisältää myös epäkorrektia kielenkäyttöä*

Otsikko viittaa vähän jo keväällä kirjoitettuun "kilahtaisinko" kysymykseen. 

Keväällä ihan itsekin suhtauduin asiaan melko kevyesti. Ajattelin, että tämä on samanlainen riesa kuin vuosittainen influenssa.
Olen edelleen pitkälle samaa mieltä, kun kyse on itsestäni: perusterve, BMI normaali, kohtuullisen liikunnallinen vaikkakin keski-ikäinen nainen, vieläpä se O-veriryhmä ja tarpeellisia rokotuksia otettuna. 

MUTTA.

Löysin päivää kuvaavan viinin

Siis voi jumaliste!! Jengi bailaa kuin viimeistä päivää jossain Levin kisoissa ja toisaalta black fridayn ämpärijonoissa!! Pikkasen pistää vihaksi.

Iltapulut uutisoi Zedu de Lucan (siis mikä idiootti!!!!) megabileistä ja Zedu itse lupaa pyhästi "hoitaa kyllä kaikki mahdollisesti sairastuneet". No ai jaa!? Miten hän ajatteli hoitaa, intuboimallako? Olisko kuitenkin niin, että sekin hoito kaatuu lopulta valmiiksi kuormittuneen terveydenhuollon päälle?

Voisikohan Zedu-pallipää mennä vaikka HUSin teholle selittelemään niille hengityskoneessa oleville, että koko tauti on vain poliitikkojen keksimää kuplaa ja hysteriaa?

Voisikohan se samalla tulla käymään täällä sairaalassa, missä porukka alkaa olla melko tavalla tukka täynnä tätä kuonokoppapakkoa, jatkuvaa päivittäistä päänsärkyä, hengitysvajetta ihan meillä jokaisella, ja suoraan sanottuna aivan kokoaikaista paskaa potilailta ja erityisesti niiden omaisilta. Kun tämä tauti vaan pelottaa.

Tähän samaan saumaan on oikeasti huono idea alkaa järjestämään varta vasten koronantartuttamis-juhlia. Edes Zedun. (Sanoinko jo, että &#%¤ mikä pässi idiotti!!)

Joulun karkkipöytää aluilleen

Luotan siihen, ettei vävy-kokelaat käy lukemassa täällä.

Löysin mielestäni hirveän hauskat suihkusaippuat.

Tonttuperhe.

Mellin pentele.... Sillä oli tuhmapäivä viime maanantaina. Tehtiin pitkä ihana metsälenkki, toista tuntia koirat juoksenteli vapaana pitkin tannerta. Tullaan kotiin ja keitin teetä. 
Melli aloitti siinä kohtaa ensin härkkimään Bonoa, joka ärähti ja niinpä pentu siirtyi sujuvasti eteiseen pureskelemaan kenkätelinettä. Hätistin pois ja sen jälkeen se kokeili hampaitaan sohvaan, nojatuoliin, mun varpaisiin, keittiön tuolin jalkaan, teurasti yhden tontun (ei kuvassa) ja revitteli pitkin kämppää toisen kanssa.  Ai ai, Melliseni, ei taida tulla paketteja..... 

Lopulta jouduin suuttumaan sen verran, että nostin sen pariin otteeseen niska-persus -otteella lattialle sohvalta ja lopulta portitin keittiöön. Annoin yhden takkapuun pureskeltavaksi ja kiitettävä määrä hammastikkuja tulikin. 

Seuraavana päivänä sitten havaittiin, että se viheliäinen yksi kulmahammas, mikä oli kiusannut, oli pois. Lieneekö ollut syy pahaantuuleen?

Keittiön pöytätasolla vähän koristeita

Tuohon alun kuvan viiniin liittyen.
Lähdimme miehen kanssa tekemään muutamia harkittuja jouluostoksia tuossa viime viikolla. 

Olimme jo 27 km päässä Prismassa kun tajusin, että meillä jäi joulutortut uuniin ja uuni päälle.

Paniikki.

Näin jo silmissäni, miten palovaroittimet kiljuu ja savu tulee uunista.....

Mies soittamaan naapuriin, joka ei vastaa. Minä kellotan mielessäni, että "jos nyt lähtisi ajamaan ja menisi ihan vaan vähän ylinopeutta...."

Lopulta naapuri soitti takaisin ja mies sai puhuttua hänet vara-avaimen luo. Naapuri on tuttu myös koirille, joten uskaltaa mennä sisälle. Ihan kuka tahansa ei menisi!

Tortut (sitäpaitsi ensimmäistä kertaa taiteltu Star Wars tie-hävittäjän malliin) olivat jopa parempia kuin yleensä, kun olivat saaneet vähän väriä, ja kaikki oli kotona hyvin. 

Ostin siis pullon viiniä naapurille kiitokseksi, ja minusta tuo etiketti vaan kuvasti sitä päivää niin täydellisesti.

Tein lapsille joulukalenterit. Ostin läpi vuoden noita raaputusarpoja aina kun olin jossain vieraassa kaupungissa tai muuten "reissussa". Niistä sitten pienellä liimapisaralla. Ei ole kaunista, ei.

Alkuperäinen suunnitelma oli liimata kivat minipyykkipojat ja ripustaa ne siihen, mutta ei niitä saanut pysymään millään liimalla paikallaan pahvissa. Pitäisi olla joku tukeva teline.

Toivon, että ainakin yksi isompi voitto osuisi joka huusholliin. Sopimus vielä on, että jos joku sattuisi raaputtamaan 6-numeroisen luvun, siitä pistetään sitten jokaiselle....

Tein itse ja säästin!! Olen siis aivan huolissani tästä innosta askarrella ja kokeilla näitä dyi juttuja. Mielessä on muutakin.... siitä lisää sitten jos. 😄

Tässä kyseessä suolalyhty, josta tuli aika hauska ja vaivaa oli nolla prosenttia.
Pohjalle siis puolisen desiä karkeaa merisuolaa, sen verran vettä, että suola peittyy. Sitä suolavettä huljuteltiin reunoja pitkin ja jätin takan päälle, koska käskettiin pitää lämpimässä. Suola lähti kipuamaan reunaa pitkin ylöspäin ja on ihan kiva tuikkukynttilälle.

Kynttiläpaja

Kuten sanottua, minäKIN sorruin sitten tähän kynttiläjuttuun.....
Eli tilasin soijarouhetta ja purkkeja, ja sydänlankoja ja tuikkukippoja.

Vaikeinta oli päättää tuoksu. Tuoksullinen vai ihan vaan kynttilä?
En itse tykkää vahvoista tuoksuista. Ikean vaniljantuoksuiset purkkikynttilät on olleet ikiaikojen suosikkejani, koska vanilja on mieto.
Toisaalta teki mieli jotain raikasta. Sitruuna viehätti ajatuksena, mutta sen raikkaus tuoksuna on sitten taas vähän sellainen niin ja näin.

Joten:

Eukalyptusta sen olla pitää.

Kiva polttaa esim. saunassa, jossa ehkä jopa vähän virkistää.

Toisaalta se puhdistaa ja raikastaa ilmaa, joten sopii talouteen,

jossa aika ajoin haiskahtaa märkä koira.....

Limepopille sattui pikku kämmi. Tilasin tuikkukippoja 10 kpl mutta sain vain 8.

Reklamoin asiasta samantien, ja he postittivat minulle neljä kuppia lisää. (Vähän hämmästytti, ettei mukana ollut pahoittelua tms vaan pelkät kupit kirjekuoressa. Valehteleeko ihmiset niin paljon saadakseen jotain ilmaiseksi, että tällaisen toimittajan ensimmäinen reaktio on vaan lähettää uudet? Todella sääli, jos näin on.) 

Ensimmäisellä kierroksella jätin kyllä tuikut tekemättä kokonaan.

Sulatin massan mikrossa useiden vinkkien perusteella. *vink vink* te, jotka siitä jo ehditte kirjoitella!! 

Se olikin kätevää. Vanha Tupperin mikrokannu palveli tässä täydellisesti ja tuoksu oli siinä helppo sekoitella lusikalla joukkoon.

Liimasin kuumaliimalla sydämet purkkien pohjiin, joten eipä siinä lopulta mennyt kuin vajaa 10 min kun nämä viisi purkkia oli tehty.

Sen verran surffasin tuolla sivustolla, että alkoi kiinnostaa kyllä ne voiteet ja rasvat.

Tosin, minä en askartele. Olen lahjakas kuin kameli mitä tulee mihinkään askarteluun. Vähän täytyy siis hillitä itseään. Tahtoa voi olla, mutta kun taitoa uupuu, voi tulla sutta ja sekundaa.

Joulun hyökkäys

Tilannehan on meidän perheessä ollut tämän syksyn sellainen, että pojan tyttöystävineen piti olla Irlannissa uudenvuoden yli, koska lopputenttien aikataulu oli yliopistolla hassu ja toisekseen ajattelivat, että kun sinne kerran on menty, voi yhtä hyvin katsoa maan perinteet kunnolla.

Vanhemman tyttären poikaystävä taas tietää jo olevansa kiinni joulunpyhinä töissä, kuten allekirjoittanutkin. Näin ollen olin jo alustavasti suunnitellut, että vietämme joulua vähän ennakoiden jo lauantaina 22.12. kun näyttäisi kaikkien (Suomessa olevien) osalta onnistuvan.

No, sitten kävikin niin, että vajaa pari viikkoa sitten sain Irlannista viestin, että tulevat Suomeen jouluaattona!! JIPII!!
Saan siis kuitenkin kaikki lapset jossain vaiheessa joulupöytään....  tosin edelleen näistä työjouluista johtuen vietämme joulun jonain muuna päivänä kuin 24.12., mutta se nyt on ihan sama!!

Todennäköisesti vietämme itse asiassa useamman joulun: ensin lauantaina ennen varsinaista vanhemman tytön kanssa, sitten pienemmällä porukalla vielä aattoaamuna, todennäköisesti joko joulupäivänä pojan kanssa ja toivon mukaan välipäivinä vielä ihan koko iso konkkaronkka!!

Olen aivan innoissani, tohkeissani ja in löööve tämän ajatuksen kanssa!!

Siitä kun intoilin ja kirjoittelin listoja (koska rakastan listoja...), Ipana totesi lakonisesti: Äiti, tais vähän lähteä taas laukalle......
Nooo, saatoin toki hippasen innostua!   Hih!!

Tehtiin pikainen joulutervehdys-reissu ja tsekattiin Porvoon joulumarkkinat sunnuntaina. Harmillisen harmaa sää ei varsinaisesti houkutellut enempiin kävelyihin, mutta kivalta näytti silti. Näin kun mitään hankittavaa ei enempää ollut, ennemminkin tuli nautittua tunnelmasta ja fiiliksestä.

Mainittakoon, että Brunbergin myymälässä oli pakko pistäytyä, koska kaikkia tuotteita ei myydä muualla. Sinne antaisin palautetta, että Vanhankaupungin myymälän järjestys on todella sekava ja toimimaton. Meinasi pakokauhu iskeä, kun ei päässyt eteen eikä taakse ja porukka joutuu jämähtämään hyllyn eteen, jolloin kukaan muukaan ei sieltä pysty mitään ostamaan.
Tehtaanmyymälässä järjestys on sellainen, että siellä tavallaan jonotetaan ovelta asti ja noukitaan matkan varrelta hyllystä mitä halutaan ja päädytään kassalle. Se toimii!!

Siihen on pari tippaa kuumaliimaa tarvittu!

Ihmettelin kovasti, kun mies ei heti luvannut samanlaista askarrella!

Kotona sen sijaan on valmiina listat tarjottavista ruuista, itselleni lista asioista, jotka täytyy hoitaa ennen joulua (kuten nyt esimerkiksi saunan ja pesuhuoneen pesu) ja sitten olen ihan vähän vaan aloitellut joulun tunnelmointia.

Karkkihylly on toisella hyllyllä, mutta

vähintään yhtä muhkeana kuin aiempina vuosina!

Edelleen toki himoitsen sellaista jälkiruokakaappia

Jovelan Johannan tapaan.... 

Innostuin koristelemaan pipareita!!

Minähän siis EN ASKARTELE!!

Pikeerin tipluttelu on jo siinä ja siinä, että

meneekö hermot vai ei.

Mutta huomaa toki, että jokaiselle joulunviettäjälle, 

koirat included, on ikioma nimikkopipari!! ♥

Valo

Syksyllä valo on metka.
Ensinnäkin se on jännän sinistä. Paistoin hiljattain pullaa ja kun koetin kuvata niitä päivänvalossa eli ikkunan äärellä, pullat oli jotakuinkin sinisiä. (Tähän sellainen kauhistunut ilme -hymiö.)
Eli jos ei halua julkaista ihan hassunvärisiä juttuja, kuvia pitäisi käsitellä koneella lämpimämmäksi tai jotain.

Jokin outo valoilmiö poikkesi. Meidän olkkarin ikkunat on kulmassa. Pieni pätkä etelään, isompi länteen. Valoa tulee kivasti ihan läpi vuoden. Ilta-aurinko sitten paistaa tietenkin suoraan sohvalla istujan silmiin, mistä syystä sitä rullaverhoakin hankin.

Päivänä muutamana huomasin nämä hauskat varjot. Aurinko on hurjan kirkas, toisaalta se ei enää valaise siten, että koko huone olisi valoisa, vaan tekee älyttömän isoja valoeroja.

Hankin joitain vuosia sitten bougainvillean taimen. Mikäs se on suomeksi, ihmeköynnös? 

Ensimmäinen puska kasvoi ihan järkyttävän suureksi, sen läpimitta oli liki metrin ja meille tuli hankaluuksia saada se sopimaan enää minnekään. Nappasin siitä muutaman pätkän vesilasiin juuria kasvattamaan ja lahjoitin loput työkaverille, jolla on iso kuisti. Siellä se pärjää.

Yllätyksekseni alut juurtuivat. Tosin siihen meni muistaakseni yli puoli vuotta, eli mikään nopeakasvuinen kaveri tämä ei ollut. (Enkä ole muuten toiste saanut sitä juurtumaan...)

Tuo on ihan hassu puska. Se kasvaa joka suuntaan. Ylemmästä kuvasta näkyy miten oksilla ei ole mitään järkeä kasvussaan. Leikkaan sitä vuosittain reilulla kädellä, ja tänä vuonna olin vähän pettynyt kun se ei missään vaiheessa kukkinut. Yleensä se on meillä terassilla kesän ja kukkii villinä.

No nyt. Johtuuko valosta vai mistä, mutta tyyppi päätti alkaa kukkimaan. Vuoden pimeimpänä aikana. Aivan kummallista.

Laitoimme pihaan pari heinäseiväskolmiota, joissa lyhdyt. Pahoittelut tuosta vasemmanpuoleisesta. Se otti ja kaatui tuulessa ja sitä ei oltu laitettu vielä kunnolla pystyyn. Näyttää ihan juopuneelta tuolla lailla harittaessaan....  =)

Meillä on melko pitkä pihatie, joten näistä tulee vähän kuvitteellista valoa sitten illan pimeinä aikoina. Tällä hetkellä niissä roikkuu ihan tavalliset kynttilälyhdyt, tarkoitus on kuitenkin ostaa led-lyhdyt, koska ne valaisee vähän enemmän. Muutenkin haluan jo nyt laittaa kaikki "jouluvalot" pihalle, koska illat on pimeitä.

On niin kiva tulla kotiin iltalenkiltä kun koti on valaistu.

Toin Thaimaasta joitain vuosia sitten orkidean. Olin varma, että se kuolee Suomen pimeydessä, mutta koska purkki oli minusta niin kiva, ajattelin tökätä siihen sitten vaikka jonkun perinteisen Phaleonopsiksen....  ja miten sitten kävikään? Tuo viihtyy meillä paremmin kuin yksikään täältä ostettu, tekee joka talvi kukkaa aivan kahelina ja työntää uutta vartta vuosittain. Tänä vuonna puskee kukkavartta kolmesta eri kohtaa. Ja on pohjoisen puoleisella ikkunalla. Viileä ja pimeähkö paikka. Outo kasvi tuokin.

Lokakuun viimeisen päivän aamuna. Aamulenkillä "omassa metsässä", vähän ennen kahdeksaa. Aurinko nousi juuri puiden takaa ja oli kultainen ja ihana.

Lenkin päätteeksi olikin jo taas pilvistä, mutta tuo aamun valo sai jo hymyilemään.

****

Minä herään sarastusvaloon ja luen aamun lehden kirkasvalolampun valossa.

Kuolisin ilman niitä. Ainoa asia, mikä pitää itseni tajuissani tänä kammottavana pimeänä aikana. En yhtään tykkää Suomen syksystä, inhoan pimeää ja surkeaa syksyä. Toisaalta vaikka lumi tekee maisemasta heti valoisamman, en sinällään tykkää lumesta, koska siinä liikkuminen taas tekee selälleni kipeää.

Suo siellä, vetelä täällä....

Ostin ensimmäisen sarastusvalon jo silloin kun ne eivät olleet suosittuja saati edes tunnettuja. Ensimmäinen lamppu oli merkillinen pieni tötterö, jonka valo kuitenkin teki sen mitä lupasi: kirkastui n. puolisen tuntia ennen kuin päästi varsinaisen herätysäänen. Siinä oli muistaakseni kelloradio, nykyisessä jotkut tirpat alkaa tsirpittämään. 

Hyvä ystäväni sanoi, että polttaisi päreensä joka aamu, jos kottaraiset alkaisi kiekua makkarissa.  =) 

Minä taas herään jo valoon. Kun valo lähtee päälle, herään yleensä siinä 10-15 minuutin kohdalla eli harvoin se edes kirkastuu loppuun saakka.

Kirkasvalolamppu on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Olen herkkä tuolle valolle. Edellisessä työpaikassa oli iso kirkasvalolamppu kahvipöydässä ja joskus sitä polteltiin vielä iltapäiväkahvilla. Jos istuin niin päin, että katsoin valoa kohti, meni takuulla hyvinkin puoleen yöhön, että sain unta.

Nyt käytän lamppua aina ennen yövuoroa. Litkin teetä sen valossa illalla ja pärjään. Varmasti samasta syystä melatoniini saa minut sammumaan kuin saunalyhty. Samasta mekanismistahan siinä on kyse; toinen vaan "sammuttaa", toinen "herättää".

Toivon kaikille valoisaa ja iloista syksyä nyt kun pimeys todella pyrkii kimppuun!!

Pistetään kynttilät ja takkatulet päälle ja koetetaan nauttia parhaamme mukaan.

Kävelyllä

Syksy on tullut. Kyllä lokakuuta pitää jo kutsua syyskuukaudeksi.

Tuossa pari päivää sitten oli keli aamulla sellainen, että pohdin naureskellen aamulla, miten voisi viedä pyykit narulle ja pyytää työkaveria palauttamaan ne kuivana jostain Somerolta (65km), koska tuuli oli niin mieletön, että pelkäsin jo pihan puiden kaatuvan.....

Myräkkä kuitenkin laantui jo aamun aikana ja nuorimmainen pääsi Salon syysmarkkinoille varsin kauniissa säässä.

Kiipeilin muutaman Kivi-tuikun esille. Hirveän paljon en uskalla ikkunalaudoilla pitää tavaraa, koska aina joskus joku tirppa tai naapurin kissa saattaa saada koirat intoilemaan, ja jos hyppivät lautaa vasten, siitä tulee kaikki alas.

Kynttilöitä oli kuitenkin kiva poltella illan hämyssä.

Kuva ei tuo oikeutta. Vietin jo toisen kerran syyskuun aikana "hyvä äiti" -päivää.

Olen ollut kova leipomaan ja jostain syystä se on jäänyt..... nyt kuitenkin pullaa. Näihin päälle voitelu voisulalla ja sokeria - > kristallipullia. NAMS!

Tätäkin kuvaa harmittelin. Oikeasti vaahtera oli aivan hurjan upean värinen. Kuva piti olla siitä.... höh! 

Tänään yövuoron heräämisen jälkeen koiria lenkille. Naapurin vaahterassa on vielä yllättävän paljon lehtiä, ja tuota oikein kirkasta taivasta vasten väri oli mieletön. Jälleen kerran vaan kuva valehtelee.

Kuka sanoi, että syksyllä vain lehdet putoavat? Meillä on pururadan pinta hiekkatuhkaa, ja nyt syksyn tullen neulasmatto....

Parhaat ystäväni lenkillä. Vakipaikka karkin nuuskuttamiselle.

Tuo on se iso kivi, jolta Edu hyppäsi alas n. vuosi sitten ja laskeutui huonosti.... nyt se on oppinut, että kivelle ei ole enää asiaa. Hihkun aina "seis" ja "paikka" kun se säntää kiven vierelle edeltä.

Heitän pienen kourallisen karkkeja kanervikkoon ja annan nuuskuttaa.

Iloa ja väriä syksyyn!!