Taidanpa kilahtaa

*Sisältää tuotesijoittelua, josta en saa mitään palkkiota*
*Sisältää myös epäkorrektia kielenkäyttöä*

Otsikko viittaa vähän jo keväällä kirjoitettuun "kilahtaisinko" kysymykseen. 

Keväällä ihan itsekin suhtauduin asiaan melko kevyesti. Ajattelin, että tämä on samanlainen riesa kuin vuosittainen influenssa.
Olen edelleen pitkälle samaa mieltä, kun kyse on itsestäni: perusterve, BMI normaali, kohtuullisen liikunnallinen vaikkakin keski-ikäinen nainen, vieläpä se O-veriryhmä ja tarpeellisia rokotuksia otettuna. 

MUTTA.

Löysin päivää kuvaavan viinin

Siis voi jumaliste!! Jengi bailaa kuin viimeistä päivää jossain Levin kisoissa ja toisaalta black fridayn ämpärijonoissa!! Pikkasen pistää vihaksi.

Iltapulut uutisoi Zedu de Lucan (siis mikä idiootti!!!!) megabileistä ja Zedu itse lupaa pyhästi "hoitaa kyllä kaikki mahdollisesti sairastuneet". No ai jaa!? Miten hän ajatteli hoitaa, intuboimallako? Olisko kuitenkin niin, että sekin hoito kaatuu lopulta valmiiksi kuormittuneen terveydenhuollon päälle?

Voisikohan Zedu-pallipää mennä vaikka HUSin teholle selittelemään niille hengityskoneessa oleville, että koko tauti on vain poliitikkojen keksimää kuplaa ja hysteriaa?

Voisikohan se samalla tulla käymään täällä sairaalassa, missä porukka alkaa olla melko tavalla tukka täynnä tätä kuonokoppapakkoa, jatkuvaa päivittäistä päänsärkyä, hengitysvajetta ihan meillä jokaisella, ja suoraan sanottuna aivan kokoaikaista paskaa potilailta ja erityisesti niiden omaisilta. Kun tämä tauti vaan pelottaa.

Tähän samaan saumaan on oikeasti huono idea alkaa järjestämään varta vasten koronantartuttamis-juhlia. Edes Zedun. (Sanoinko jo, että &#%¤ mikä pässi idiotti!!)

Joulun karkkipöytää aluilleen

Luotan siihen, ettei vävy-kokelaat käy lukemassa täällä.

Löysin mielestäni hirveän hauskat suihkusaippuat.

Tonttuperhe.

Mellin pentele.... Sillä oli tuhmapäivä viime maanantaina. Tehtiin pitkä ihana metsälenkki, toista tuntia koirat juoksenteli vapaana pitkin tannerta. Tullaan kotiin ja keitin teetä. 
Melli aloitti siinä kohtaa ensin härkkimään Bonoa, joka ärähti ja niinpä pentu siirtyi sujuvasti eteiseen pureskelemaan kenkätelinettä. Hätistin pois ja sen jälkeen se kokeili hampaitaan sohvaan, nojatuoliin, mun varpaisiin, keittiön tuolin jalkaan, teurasti yhden tontun (ei kuvassa) ja revitteli pitkin kämppää toisen kanssa.  Ai ai, Melliseni, ei taida tulla paketteja..... 

Lopulta jouduin suuttumaan sen verran, että nostin sen pariin otteeseen niska-persus -otteella lattialle sohvalta ja lopulta portitin keittiöön. Annoin yhden takkapuun pureskeltavaksi ja kiitettävä määrä hammastikkuja tulikin. 

Seuraavana päivänä sitten havaittiin, että se viheliäinen yksi kulmahammas, mikä oli kiusannut, oli pois. Lieneekö ollut syy pahaantuuleen?

Keittiön pöytätasolla vähän koristeita

Tuohon alun kuvan viiniin liittyen.
Lähdimme miehen kanssa tekemään muutamia harkittuja jouluostoksia tuossa viime viikolla. 

Olimme jo 27 km päässä Prismassa kun tajusin, että meillä jäi joulutortut uuniin ja uuni päälle.

Paniikki.

Näin jo silmissäni, miten palovaroittimet kiljuu ja savu tulee uunista.....

Mies soittamaan naapuriin, joka ei vastaa. Minä kellotan mielessäni, että "jos nyt lähtisi ajamaan ja menisi ihan vaan vähän ylinopeutta...."

Lopulta naapuri soitti takaisin ja mies sai puhuttua hänet vara-avaimen luo. Naapuri on tuttu myös koirille, joten uskaltaa mennä sisälle. Ihan kuka tahansa ei menisi!

Tortut (sitäpaitsi ensimmäistä kertaa taiteltu Star Wars tie-hävittäjän malliin) olivat jopa parempia kuin yleensä, kun olivat saaneet vähän väriä, ja kaikki oli kotona hyvin. 

Ostin siis pullon viiniä naapurille kiitokseksi, ja minusta tuo etiketti vaan kuvasti sitä päivää niin täydellisesti.

Tein lapsille joulukalenterit. Ostin läpi vuoden noita raaputusarpoja aina kun olin jossain vieraassa kaupungissa tai muuten "reissussa". Niistä sitten pienellä liimapisaralla. Ei ole kaunista, ei.

Alkuperäinen suunnitelma oli liimata kivat minipyykkipojat ja ripustaa ne siihen, mutta ei niitä saanut pysymään millään liimalla paikallaan pahvissa. Pitäisi olla joku tukeva teline.

Toivon, että ainakin yksi isompi voitto osuisi joka huusholliin. Sopimus vielä on, että jos joku sattuisi raaputtamaan 6-numeroisen luvun, siitä pistetään sitten jokaiselle....

Tein itse ja säästin!! Olen siis aivan huolissani tästä innosta askarrella ja kokeilla näitä dyi juttuja. Mielessä on muutakin.... siitä lisää sitten jos. 😄

Tässä kyseessä suolalyhty, josta tuli aika hauska ja vaivaa oli nolla prosenttia.
Pohjalle siis puolisen desiä karkeaa merisuolaa, sen verran vettä, että suola peittyy. Sitä suolavettä huljuteltiin reunoja pitkin ja jätin takan päälle, koska käskettiin pitää lämpimässä. Suola lähti kipuamaan reunaa pitkin ylöspäin ja on ihan kiva tuikkukynttilälle.

Valo

Syksyllä valo on metka.
Ensinnäkin se on jännän sinistä. Paistoin hiljattain pullaa ja kun koetin kuvata niitä päivänvalossa eli ikkunan äärellä, pullat oli jotakuinkin sinisiä. (Tähän sellainen kauhistunut ilme -hymiö.)
Eli jos ei halua julkaista ihan hassunvärisiä juttuja, kuvia pitäisi käsitellä koneella lämpimämmäksi tai jotain.

Jokin outo valoilmiö poikkesi. Meidän olkkarin ikkunat on kulmassa. Pieni pätkä etelään, isompi länteen. Valoa tulee kivasti ihan läpi vuoden. Ilta-aurinko sitten paistaa tietenkin suoraan sohvalla istujan silmiin, mistä syystä sitä rullaverhoakin hankin.

Päivänä muutamana huomasin nämä hauskat varjot. Aurinko on hurjan kirkas, toisaalta se ei enää valaise siten, että koko huone olisi valoisa, vaan tekee älyttömän isoja valoeroja.

Hankin joitain vuosia sitten bougainvillean taimen. Mikäs se on suomeksi, ihmeköynnös? 

Ensimmäinen puska kasvoi ihan järkyttävän suureksi, sen läpimitta oli liki metrin ja meille tuli hankaluuksia saada se sopimaan enää minnekään. Nappasin siitä muutaman pätkän vesilasiin juuria kasvattamaan ja lahjoitin loput työkaverille, jolla on iso kuisti. Siellä se pärjää.

Yllätyksekseni alut juurtuivat. Tosin siihen meni muistaakseni yli puoli vuotta, eli mikään nopeakasvuinen kaveri tämä ei ollut. (Enkä ole muuten toiste saanut sitä juurtumaan...)

Tuo on ihan hassu puska. Se kasvaa joka suuntaan. Ylemmästä kuvasta näkyy miten oksilla ei ole mitään järkeä kasvussaan. Leikkaan sitä vuosittain reilulla kädellä, ja tänä vuonna olin vähän pettynyt kun se ei missään vaiheessa kukkinut. Yleensä se on meillä terassilla kesän ja kukkii villinä.

No nyt. Johtuuko valosta vai mistä, mutta tyyppi päätti alkaa kukkimaan. Vuoden pimeimpänä aikana. Aivan kummallista.

Laitoimme pihaan pari heinäseiväskolmiota, joissa lyhdyt. Pahoittelut tuosta vasemmanpuoleisesta. Se otti ja kaatui tuulessa ja sitä ei oltu laitettu vielä kunnolla pystyyn. Näyttää ihan juopuneelta tuolla lailla harittaessaan....  =)

Meillä on melko pitkä pihatie, joten näistä tulee vähän kuvitteellista valoa sitten illan pimeinä aikoina. Tällä hetkellä niissä roikkuu ihan tavalliset kynttilälyhdyt, tarkoitus on kuitenkin ostaa led-lyhdyt, koska ne valaisee vähän enemmän. Muutenkin haluan jo nyt laittaa kaikki "jouluvalot" pihalle, koska illat on pimeitä.

On niin kiva tulla kotiin iltalenkiltä kun koti on valaistu.

Toin Thaimaasta joitain vuosia sitten orkidean. Olin varma, että se kuolee Suomen pimeydessä, mutta koska purkki oli minusta niin kiva, ajattelin tökätä siihen sitten vaikka jonkun perinteisen Phaleonopsiksen....  ja miten sitten kävikään? Tuo viihtyy meillä paremmin kuin yksikään täältä ostettu, tekee joka talvi kukkaa aivan kahelina ja työntää uutta vartta vuosittain. Tänä vuonna puskee kukkavartta kolmesta eri kohtaa. Ja on pohjoisen puoleisella ikkunalla. Viileä ja pimeähkö paikka. Outo kasvi tuokin.

Lokakuun viimeisen päivän aamuna. Aamulenkillä "omassa metsässä", vähän ennen kahdeksaa. Aurinko nousi juuri puiden takaa ja oli kultainen ja ihana.

Lenkin päätteeksi olikin jo taas pilvistä, mutta tuo aamun valo sai jo hymyilemään.

****

Minä herään sarastusvaloon ja luen aamun lehden kirkasvalolampun valossa.

Kuolisin ilman niitä. Ainoa asia, mikä pitää itseni tajuissani tänä kammottavana pimeänä aikana. En yhtään tykkää Suomen syksystä, inhoan pimeää ja surkeaa syksyä. Toisaalta vaikka lumi tekee maisemasta heti valoisamman, en sinällään tykkää lumesta, koska siinä liikkuminen taas tekee selälleni kipeää.

Suo siellä, vetelä täällä....

Ostin ensimmäisen sarastusvalon jo silloin kun ne eivät olleet suosittuja saati edes tunnettuja. Ensimmäinen lamppu oli merkillinen pieni tötterö, jonka valo kuitenkin teki sen mitä lupasi: kirkastui n. puolisen tuntia ennen kuin päästi varsinaisen herätysäänen. Siinä oli muistaakseni kelloradio, nykyisessä jotkut tirpat alkaa tsirpittämään. 

Hyvä ystäväni sanoi, että polttaisi päreensä joka aamu, jos kottaraiset alkaisi kiekua makkarissa.  =) 

Minä taas herään jo valoon. Kun valo lähtee päälle, herään yleensä siinä 10-15 minuutin kohdalla eli harvoin se edes kirkastuu loppuun saakka.

Kirkasvalolamppu on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Olen herkkä tuolle valolle. Edellisessä työpaikassa oli iso kirkasvalolamppu kahvipöydässä ja joskus sitä polteltiin vielä iltapäiväkahvilla. Jos istuin niin päin, että katsoin valoa kohti, meni takuulla hyvinkin puoleen yöhön, että sain unta.

Nyt käytän lamppua aina ennen yövuoroa. Litkin teetä sen valossa illalla ja pärjään. Varmasti samasta syystä melatoniini saa minut sammumaan kuin saunalyhty. Samasta mekanismistahan siinä on kyse; toinen vaan "sammuttaa", toinen "herättää".

Toivon kaikille valoisaa ja iloista syksyä nyt kun pimeys todella pyrkii kimppuun!!

Pistetään kynttilät ja takkatulet päälle ja koetetaan nauttia parhaamme mukaan.