Mansikkaa

Hullu säilöjä iskee jälleen!! =D

Olen ihan hämmentynyt siitä, että mansikkasesonki tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Ei siitä loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun meilläkin lapset oli pieniä, ja mansikoita ostettiin pakastettavaksi joskus heinäkuun lopun puolella, siis puolivälin jälkeen. (Tai sitten aika kultaa muistot.....)

Nyt kun palattiin pohjoisesta, JA täällä on ollut (minusta) viileä kesä, joka puolella uutisoitiin, että "pääsesonki on nyt, kiirehtikää...."  Ja kyse oli siis kesäkuun lopusta!

Yhtä kaikki, lähdin sitten samaan hysteeriseen kilpajuoksuun itsekin.
Ensin tuli laatikollinen. Siitä syötiin, jotta napa naukui. Pari purkkia saatiin sosetta pakastettavaksi ja vähän aamupalarahkan joukkoon.
Niin, luonnollisesti rönttimehua tehtiin kaikista ja ai että oli hyvää!! Kiitos Marketta vinkistä!

NAM!!

Rönttimehu

Viiden kilon laatikon peratut vihreät röntit

Jokunen mansikka

2 dl sokeria (laitoin itse jatkossa vähän niukemmin)

2 tl sitruunahappoa

2 litraa kiehuvaa vettä

Kaada vesi muiden päälle, anna seistä vuorokausi ja pullota siivilän läpi. 

Ja vaikka idea ei varmasti ole ainutlaatuinen, halusin kokeilla kuivattamista, joten siitä se sitten lähti.....

Mies nappasi munaleikkurin ja viipaloi mansikat kuivurin pelleille.

Vuorokauden hurisi keittiössä, 14-16 tuntia yhtä soittoa.

Sitten blenderiin.

Jauho oli aavistuksen nihkeän tuntuista, joten se levitettiin vielä kuivuriin 

pieneksi toviksi, 1-2 tuntia, jonka jälkeen sen annettiin hyvin jäähtyä.

Jukra, miten hyvää tämä on talvella rahkan joukossa!!

Koska jauhe maistui tosi hyvälle, raikkaalle mansikalle, ja totta puhuen ihan pari teelusikallista aamupalarahkassa riitti maustamaan sen, tehtiin pari satsia. Olisiko mansikkaa ollut yhteensä reilu kolmisen kiloa. Pieneen se menee.

Vinkki jatkoa ajatellen: älä aja sitä aivan hienoksi jauhoksi. Se pysyy paremmin paakkuuntumatta, kun on vähän karkeampaa.

Koska siinä samalla kun kuivuri oli taas kannettu keittiöön, pantrystä löytyi purkillinen viime syksynä kuivattuja omenaviipaleita. Jonkun kerran muistan itse laittaneeni käden purkkiin ja popsineeni niitä, mutta jostain syystä niiden menekki meillä ei ole ollut hääppöinen.
Niinpä nekin blenderiin:

Ja tässäpä löytyikin jatkoon idea, jonka toteutamme. Jauheena se maistui, jälleen kerran, rahkassa tosi hyvälle. Turha tehdä viipaleita, jos ne eivät mene vuoden aikana. Jauhe kuluu takuulla.

Viime syksynähän kuivatin puolukkaa ja tyrniä, lisäksi mies teki kokeiluja valko- ja viherherukan kanssa.... kaikki jauheet on syöty. Tyrni loppui itse asiassa vasta kesäkuun alkupäivinä.
Herukkajauheet tuli ajettua niin hienoksi, että niiden kanssa joutui temppuilemaan, kun paakkuuntuivat.

Ai että nautin, kun säilöntäkausi alkaa taas. ♥
Jokin sisäinen hamsterini hykertelee, kun hyllyt täyttyvät ihanista purkeista ja purnukoista. Olen takuulla jossain mahdollisessa entisessä elämässäni nähnyt nälkää, koska tästä tunteesta tulee vaan niin hyvä fiilis.

Joulusiivous komerossa

Minä en yleensä siivoa mitenkään erityisesti joulua tai muita pyhiä varten. Talo on asumista varten, ja pyrimme pitämään sen sillä lailla siistinä koko ajan, että voi asua ilman pelkoa nilkkaan purevista villakoirista....
(Tätä ei uskoisi, kun juuri nyt katsoo ympärilleen. Trimmasin pikkukoiraa ja karvatuppoja pyörii odottamassa imuria...)

Varsinkin olen naureskellut ihmisten hysteeriselle innolle siivota komeroita ja kaappeja, koska joulua tuskin siellä vietetään. (Ei olisi kannattanut sekään virnuilu....)

Ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Viime vuonna innostuin pesemään ja silittämään verhoja. (Kaiken muun silittäminen, paitsi koiran silittäminen, on siis täysin jonninjoutavaa ajanhukkaa...)

Tänä vuonna taas siivoan tuota rakasta pantryani eli ruokakomeroa.
Pantry on siinä mielessä kätevä, että sen hyllyillä kaikki on heti silmien alla. Harvoin sinne pystyy mikään piiloutumaan niin, että etsiskelisin jotain, tai että joku ehtisi vanheta. Ennemminkin olen sen tyylinen, että käytän loppuun ja sitten kiukuttelen kun haluamaani ei löydy...

Kävin viime viikolla kaupassa ostamassa normaaleja viikko-ostoksia ja kassa lykkäsi käteen lapun, jossa tämän viikon ruokaostoksista myönnetään -10% alennus. Melko kiva yllätys näin joulun alla.

Eilen vietiin Ipana tallille ja isännän kanssa suunnattiin kauppaan.
Minähän päätin ottaa ilon irti tuosta alennuksesta ja täydentää varastoja. Kuiva-aineet säilyvät hyvin ja niitä meillä menee.
Tomaattipyre, näkkileipä, riisi, ananaspurkit, kondenssimaito, pavut, linssit ja muut kuivatuotteet.... ai jai. Mies pystyi vain katsomaan haavi auki, kun mätin kärryyn tavaraa.

Harmi vaan, enpä osannut kuvitella, että pantry käy ahtaaksi joten illalla sitten pohdittiin jo yhtä lisähyllyä tuonne takaseinälle.
Mies löysi sekä kannattimet että pitkän hyllyn varastosta, joten tänään olen sitte kiltisti nostanut kaiken tuolta pois, pyyhkinyt hyllyt ja iltapäivällä kiinnitetään vielä yksi hylly, joten saan hamstraamani ostokset sopimaan.

Tällä hetkellä ruokapöytä on melko täynnä eikä ole toivoakaan mahtua levittämään aamun Hesaria siihen. Toisaalta, loistava tilaisuus käydä läpi kaikki parasta ennen -päiväykset.

Laitoin aamulla ruisleipätaikinan työn alle ja uunissa on nyt pikku leipäsiä sekä kaksi limppua. Jää nähtäväksi mitä limpuista tulee, ainakin levisivät noustessaan aivan järjettömästi.....  (teen aina ilmeisesti liian löysän taikinan...)

Pienistä "reissareista" tuli ihan hyviä, mutta limput leikkelen kyllä kuivatettavaksi koirille. Ei niistä saa viipaleita edes kun ovat ohkaisia lättyjä.

Uusi yritys tällä saralla myöhemmin.

Huonoin puoli tuossa komerossa on se, että jemmaan sinne kaikenlaista.
Näitäkin tonkkia pitää säilöä toistaiseksi, koska yhdet YO-juhlat ilmeisesti vielä tulee, eikä tiedä vaikka muitakin hippaloita. Nuo on niin kivat kylmän juoman tarjoamiseen.
Mutta voi, miksi ne ei voi olla jotain kokoontaitettavaa mallia??

Pähkäilin juuri, että ne täytyy sijoittaa jonnekin muualle varastoitavaksi. Nehän on pakko kuitenkin pestä ennen käyttöönottoa niin samapa se, missä keräävät pölyä.

Iltapäivällä tuli valmista.

Hyllyjä on yksi lisää. Leipäkone on myyty/vaihdettu joulusuklaaseen. Kamat nostettu pyyhityille hyllyille. Tuo kuvan toiseksi ylimmäinen hylly on nyt "täydennyshylly". Meillä on kori, jossa avatut näkkäri- ja hapankorppupakkaukset mutta tuohon hilloan nyt sitten ne avaamattomat. Keltaisessa korissa on mm. kuivamaitoa, jota käytän kahviin. Meillä kun ei tavallinen maito tee kauppaansa, pidän aina kuivamaitoa jemmassa, koska kahviin sitä tarvitsee ehdottomasti.

Myös vanhoissa keksilaatikoissa olevat kuivatut sienet sopivat hyvin tuohon (keltaisen korin oikealla puolella.) Nyt pysyn järjestyksessä sen suhteen, onko meillä vierasvarakeksejä vai ei. (Alemmat kaksi laatikkoa ovat nimittäin keksejä.)

Päivän hyvä työ tehtynä ja mieli valoisa!
Ei kun uutta putkeen....  =D

Kuivurikokeiluja ja muuta säilöntää

Kasvikuivuri on hurissut keittiössä nyt lähes taukoamatta.

Tämä on ihan tauti.

Kaikki ne on kerättävä vaikkei minnekään mahtuisi.

Onneksi ne säilyy kuivana ikuisuuden.

Kuten taisin mainita aiemmin, minä sitten viipaloin kesäkurpitsaa oikein ohueksi (juustohöylä on hyvä) ja paiskasin kuivuriin.

Havaintoja:
- siitä tulee tosi makeaa ja hyvänmakuista. (Makeita sipsejä!!)
- se kuivuu kiitettävän nopeasti ja jauhautuu helposti

Näin ollen kokeellisen keittiön ensimmäinen purkillinen kurpitsajauhoa on tehty.
Mulla on ajatus laittaa sitä esim. piirakkataikinoihin jauhojen korvikkeeksi. Kaipa siitä jotain makuakin tulee. Ja varsinainen käyttöidea oli käyttää sosekeitoissa suuruksena ja makua tuomassa. Voisin kuvitella, että bataatin tai perunan keittoveteen lisättynä ei tarvitsisi kaataa juurikaan vettä edes pois vaan soseuttaa suoraan.

Maistiaisia olen tehnyt myös kirsikkatomaateista.
Ne oli niin hyviä, etten ehtinyt edes kuvata, kun oli jo syöty!!
Suosittelen siis todellakin tekemään jos omistat minkäänlaista kasvikuivuria.

Kuivurissa on viimevuotiseen tapaan pyöritetty juureksia: naurista, lanttua ja porkkanaa.

Laitan nuo kuivat suikaleet ja kourallisen kuivaa suppilovahveroa monitoimikoneeseen ja jauhan. Juurekset ei mene hirveän pieneksi, mutta tuo silppu toimii aivan älyttömän hyvin keittopohjana kaikille keitoille. Sienet siksi, että niistä irtoaa sitä umamin makua, mitä kehutaan eri palstoilla.....

Käytin viimeiset viimevuotiset yhteen sosekeittoon ja sitä syötiin erinomaisella halulla.

Hamsteri minussa nauttii, kun ruokakomeron hyllyjen pullot ja purkit lisääntyvät.

Nuo pullot on kirpputoreilta ja käytetyn tavaran liikkeistä. Lasipurkit sitten mitä tahansa kurkku- tai hillopurkkeja. 

Nyt kun ostin markkinoilta puolukkaa, mätin kuuteen tasoon jokaiseen n. 4,5 dl puolukoita ja jätin vuorokaudeksi pöhisemään.

Voi kun olisin tajunnut aiemmin, että tasojen paikkaa vaihtamalla olisi kuivatus tapahtunut ehkä vähän ripeämmin. 

Noh, se juna meni jo.

Kuivaa tuli, joskin neljä tasoa jouduin kuivattamaan vähän kauemmin, koska osa marjoista jäi liian kosteiksi.

Rouheesta tuli taivaallista!!! Äh, miksen laittanut enempää...... ehtisiköhän vielä metsään?

***

Mehän kaadoimme tuon kriikunapuun. Siihen tuli joku äkämäpunkki ja näytti kammottavalta. Lisäksi se oli istutettu oikein huonoon kohtaan suoraan keittiön ikkunan alle. Siinä se hankasi ikkunaa, parveketta ja lisäksi voi huonosti.

Juuri koskaan se ei tehnyt satoa muutamaa satunnaista hedelmää enempää. Yhden kerran muistaakseni näiden vuosien aikana, ja sitten tänä vuonna puoli korillista.

Koska hedelmät oli kerätty puoliraakoina, ne oli aika kirpakan makuisia sellaisenaan.

Päätin säilöä ne.

Sokerilientä (maustettuna kanelilla ja vaniljalla) sekä tummaa rommia. Sokeriliemeen fariinisokeria.

Järkyttävä työ puolittaa kriikunat ja kaivaa se kivi pois. Suurin osa hedelmästä oli kivessä kiinni ja harmitti. Laitoinkin osan kokonaisena. Osannen syljeskellä niitä kiviä sitten jäätelönkin joukosta.

Liemen keitin niin, että kun se oli kiehunut, kaadoin rommin melko lailla heti joukkoon. Tarkoitus olikin, että edes osa alkoholista haihtuisi/palaisi pois. Mutta jösses, että se oli hyvää......  *slurps*

Nuo saa nyt tekeytyä alakerran jääkaapissa joitain aikoja ja talven synkkinä hetkinä maistamme.

****

Sitten olikin aika siirtyä terassin nurkille, koska Zilga-viinirypäle alkoi olla kovin sinistä.

Viime vuonna keitin ensimmäistä kertaa mehua ja olin pettynyt.

Vähän kuin herukkaa. Väri on upea mutta maku ei ollut yhtään erikoinen.

Eikä meillä varsinaisesti mene mehuja....  Hyytelö kiinnostaisi, mutta en lämpene idealle hankkia jotain hyytelöittämisainetta ja uittaa sitä mehussa. Toisaalta nuo on niin naurettavan siemenellisiä, ettei niistä voi keittää mitään ilman siivilöimistä.

Kiikutin korillisen kirjastoon. Meillä on ihanat kirjaston"tädit", joilta saa aina apua kun tulee mieleen lähes mitä tahansa. Saavat popsia sellaisenaan.

Loput sitten paiskasin kuitenkin mehumaijaan ja mehustin.

Tänään työn alla on ensimmäinen vispipuuro. Alkoi yövuoron koomalenkillä herättyäni tehdä sellaista mieli.