Pientä pintaremonttia eli joulusiivous Perniöläisittäin

Tässä on tullut muutamaan otteeseen hihiteltyä faktaa, että joissain huusholleissa siivotaan jouluksi kaappeja, meillä siivottiin kaappien taustatkin.

Kuten olen ennenkin maininnut, meillä on 1999 remontoitu, 1937 rakennettu vanha rintamamiestalo. Muuton yhteydessä remontti tehtiin perusteellisesti, ja tässä 20 vuoden aikana on pinnat sen verran kulahtaneet, että vaihtoehto oli joko aloittaa uusi valtava remppa, tai koettaa vähän fixata vanhaa.
Koska periaatteessa mikään ei ollut rikki tai muuten täysin vanhanaikainen (emme puhu tässä yhteydessä laminaattilattiasta.....), totesimme, että huoltamalla ja korjaamalla voisi saada uutta ostamatta uutta.

Rautakauppias osasi antaa vinkkejä, ja koska netti, luimme erinäisiä blogeja ja Tikkurilan maalilinjaa vinkkejä varten. Materiaalit hankittiin kerralla ja sitten vaan alettiin hommiin.

(Ps. Maaleja on sen verran, että vessan välitilan kaakelitkin saa samalla hinnalla....)

Muutaman päivän keittiö oli hävityksen kauhistuksen vallassa. Jälleen kerran tavarat pinottuna mikä minnekin, ja aika ajoin joutui tosissaan etsimään jotain tiettyä kippoa saadakseen laitettua eväitä tai koirille purtavaa.

Mies pesi ensin välitilan kaakelit hyvin vahvalla maalipesulla, ja huuhteli niitä sitten pelkällä vedellä niin, että pinnat olivat varmasti puhtaat. Ne annettiin kuivua useampi tunti, ja illalla vielä vedettiin kevyesti telalla tuo pohjamaali Otex.

Jo siinä vaiheessa olin ihan myyty. Valkoinen on vaan raikas, meilläkin keittiö on pohjoisen puolella ja siis pimein mahdollinen huone.

Sillä aikaa kun tein itse itsenäisyyspäivänä pitkää päivää töissä, mies telasi hitaasti ja hartaudella (koska maalin kanssa ei voinut yhtään hosua, se kun ei imeydy, vaan lähtee valumaan jos on liian vikkelä) kaakelit kahteen kertaan, ja kun tulin illalla kotiin, keittiö oli jo niin kiva! ♥

Tänään aamulla aamupalan jälkeen poukkoiltiin koirien kanssa reilu tunti metsässä, juotiin kahvit ja sen jälkeen alettiin sitä joulusiivousta. Eli kaikki taustat imuroitiin huolella, sitten pesin jokaisen kaapin erikseen joka puolelta ja siirsin ne paikalleen. 

Koska talo on vanha ja vänkyrä, joidenkin kaappien alle piti viritellä yhtä sun toista pientä listanpätkää tukemaan kaappia suoraan, mutta lopputulos hiveli silmää.

Tässä vaiheessa pöytätasot on nostettu paikalleen. Laitamme vielä pöytälevyt kiinni toisiinsa kontaktiliimalla ja ruuveilla, sitten silikonit seinän ja pöytälevyn väliin, hana paikalleen ja siinä.

Totesin jo parillekin eri taholle, että joissain perheissä mies tekee mitä osaa, meillä näköjään mitä haluaa!!! Olen äärettömän ylpeä ja iloinen! Keittiöstä tuli loppujen lopuksi pienellä vaivalla aivan kuin uusi.

Voi olla, että monen mielestä valkoinen on tylsä ja kliininen. Minusta se on raikas ja puhdas ja valoisa.

Arkihaaste 50/52

Aaaarrrggghhhh!! Tää on taas näitä viikkoja, kun en ehdi yhtään mitään.
Minne aika oikein juoksee?? Mikä kiire sillä on?

Meinasin saada hepulin alkuviikosta, kun tajusin kuun käyvän puoliväliä ja itseltäni on mennyt aivan ohi mm. seuraavat jutut: joulukirjeet postiin ja ensi vuoden kalenterit tilaukseen.

Näistä ensin mainittu oli helppo nakki. Minähän kirjoitan joka vuosi kirjettä pitkin vuotta, joten siihen piti vain lisätä muutama kuva ja järjestää ne printattavaksi (itsellä ei ole väritulostinta).

Kalenterit hermostuttivat enemmän. Emme ole vielä edes katsoneet mitä kuvia ensi vuodelle halutaan....
Yhtenä iltana sitten katsottiin kuvat. Ja jälleen päätin, että tammikuusta alkaen perustan kansion koneelle, jonne siirrän aina heti sellaisia kuvia, joita voisi käyttää kalenterissa. (Niinpä niin....)

Viikon alkuhan meni parilla vapaalla, joista käytin leijonanosan relaamiseen ja pantryn siivoamiseen.
Olen äärettömän stressaantunut tuosta onnettomasta kylppäritouhusta ja mm. nukkunut huonosti jos ollenkaan viimeiset 5-6 viikkoa sen vuoksi.

Onneksi olen hoitanut jouluasiat jo ennalta, kesäkuusta lähtien, joten sen suhteen voin olla hyvillä mielin. Ulkoilin koirien kanssa ja ihmettelin Suomen luontoa ja ilmoja. Yhtenä päivänä vettä ja tuulta, seuraavana lunta ja räntää. *huokaus*
Onneksi en telonut itseäni keskiviikkonakaan, kun tiet oli aivan peilijäässä ja meille tullaan metsästä alamäkeen....

Keskiviikkona oli oikeasti todella kauan odotettu LEFFAILTA: The Last Jedi! Minä ja Ipanahan ollaan intohimoisia Star Wars faneja. Edellisenä iltana katsottiin pikaisesti omalta TV-ruudulta edellinen eli The Force Awakens, että muistaisi, mihin saagassa jäätiin...




Oi mikä leffa! Nyt on todella pitkä 1,5 vuotta odottaa seuraavaa....
On jopa mahdollista, että meidän täytyy mennä katsomaan se uudestaan! 

****
Sitten tipahti todellinen pommi: remonttimiehet yksiselitteisesti ilmoittivat luopuvansa meidän remontista. Kun olivat ensin sotkeneet asiat oikein huolella.....

Tätä ei nyt kuitenkaan puida tässä yhteydessä enempää. Luulen kyllä, että voisi olla jännää suorittaa tämä arkihaaste vielä ensi vuonnakin, koska alkuvuodestahan meillä jatkuu siis kovin arkisesti remontti. Heh!

Sivumennen: tämä on ollut tosi kiva haaste. Suosittelen nappaamaan kopin ensi vuodelle!

****
Valvoin jälleen yhden yön työn merkeissä. Tajusin kalenteria katsomalla, että koska edessä on vielä kaksi viikkoa näitä "yksi yö viikossa" -vuoroja, teen nyt yhteensä viiden viikon putken, jossa valvon joka viikko. Ilmankos on alkanut kyllästyttää....
Toisaalta, yövuoroa seurasi, voi miten ansaitut, KOLME vapaata! ♥

Joten, koska komeron siivous on tehty, voimme viettää joulun siellä. En nimittäin kyllä siivoa sen enempää. Lakanat paiskasin pyykkiin, kuten yleensä viikottain.
Mutta voin leipoa... ja leipoa, ja paistaa, ja laittaa....  NAM!!

Viikko päättyi vielä tosi kivasti Ipanan ratsastaessa tuon uuden seuran estekisoissa.  (Kuvat saatteella "valitse sit edustavia kuvia"....)

Vanhempi tytär tuli poikaystävineen lauantaina, teki mulle suloisen annoksen tryffeleitä ja lainasi autoa ajaakseen Porvooseen moikkaamaan vanhaa naapuria, joka majoitti häntä vuosi sitten syksyllä kun teki siellä työharjoittelua. Minusta on ihanaa, että hän hoksasi itse, miten kohteliasta olisi pitää yhteyttä ja hänen mielestään se oli vaan hauskaa. Saivat samalla vähän hömpöteltyä itse

Joulusiivous komerossa

Minä en yleensä siivoa mitenkään erityisesti joulua tai muita pyhiä varten. Talo on asumista varten, ja pyrimme pitämään sen sillä lailla siistinä koko ajan, että voi asua ilman pelkoa nilkkaan purevista villakoirista....
(Tätä ei uskoisi, kun juuri nyt katsoo ympärilleen. Trimmasin pikkukoiraa ja karvatuppoja pyörii odottamassa imuria...)

Varsinkin olen naureskellut ihmisten hysteeriselle innolle siivota komeroita ja kaappeja, koska joulua tuskin siellä vietetään. (Ei olisi kannattanut sekään virnuilu....)

Ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Viime vuonna innostuin pesemään ja silittämään verhoja. (Kaiken muun silittäminen, paitsi koiran silittäminen, on siis täysin jonninjoutavaa ajanhukkaa...)

Tänä vuonna taas siivoan tuota rakasta pantryani eli ruokakomeroa.
Pantry on siinä mielessä kätevä, että sen hyllyillä kaikki on heti silmien alla. Harvoin sinne pystyy mikään piiloutumaan niin, että etsiskelisin jotain, tai että joku ehtisi vanheta. Ennemminkin olen sen tyylinen, että käytän loppuun ja sitten kiukuttelen kun haluamaani ei löydy...

Kävin viime viikolla kaupassa ostamassa normaaleja viikko-ostoksia ja kassa lykkäsi käteen lapun, jossa tämän viikon ruokaostoksista myönnetään -10% alennus. Melko kiva yllätys näin joulun alla.

Eilen vietiin Ipana tallille ja isännän kanssa suunnattiin kauppaan.
Minähän päätin ottaa ilon irti tuosta alennuksesta ja täydentää varastoja. Kuiva-aineet säilyvät hyvin ja niitä meillä menee.
Tomaattipyre, näkkileipä, riisi, ananaspurkit, kondenssimaito, pavut, linssit ja muut kuivatuotteet.... ai jai. Mies pystyi vain katsomaan haavi auki, kun mätin kärryyn tavaraa.

Harmi vaan, enpä osannut kuvitella, että pantry käy ahtaaksi joten illalla sitten pohdittiin jo yhtä lisähyllyä tuonne takaseinälle.
Mies löysi sekä kannattimet että pitkän hyllyn varastosta, joten tänään olen sitte kiltisti nostanut kaiken tuolta pois, pyyhkinyt hyllyt ja iltapäivällä kiinnitetään vielä yksi hylly, joten saan hamstraamani ostokset sopimaan.

Tällä hetkellä ruokapöytä on melko täynnä eikä ole toivoakaan mahtua levittämään aamun Hesaria siihen. Toisaalta, loistava tilaisuus käydä läpi kaikki parasta ennen -päiväykset.

Laitoin aamulla ruisleipätaikinan työn alle ja uunissa on nyt pikku leipäsiä sekä kaksi limppua. Jää nähtäväksi mitä limpuista tulee, ainakin levisivät noustessaan aivan järjettömästi.....  (teen aina ilmeisesti liian löysän taikinan...)

Pienistä "reissareista" tuli ihan hyviä, mutta limput leikkelen kyllä kuivatettavaksi koirille. Ei niistä saa viipaleita edes kun ovat ohkaisia lättyjä.

Uusi yritys tällä saralla myöhemmin.

Huonoin puoli tuossa komerossa on se, että jemmaan sinne kaikenlaista.
Näitäkin tonkkia pitää säilöä toistaiseksi, koska yhdet YO-juhlat ilmeisesti vielä tulee, eikä tiedä vaikka muitakin hippaloita. Nuo on niin kivat kylmän juoman tarjoamiseen.
Mutta voi, miksi ne ei voi olla jotain kokoontaitettavaa mallia??

Pähkäilin juuri, että ne täytyy sijoittaa jonnekin muualle varastoitavaksi. Nehän on pakko kuitenkin pestä ennen käyttöönottoa niin samapa se, missä keräävät pölyä.

Iltapäivällä tuli valmista.

Hyllyjä on yksi lisää. Leipäkone on myyty/vaihdettu joulusuklaaseen. Kamat nostettu pyyhityille hyllyille. Tuo kuvan toiseksi ylimmäinen hylly on nyt "täydennyshylly". Meillä on kori, jossa avatut näkkäri- ja hapankorppupakkaukset mutta tuohon hilloan nyt sitten ne avaamattomat. Keltaisessa korissa on mm. kuivamaitoa, jota käytän kahviin. Meillä kun ei tavallinen maito tee kauppaansa, pidän aina kuivamaitoa jemmassa, koska kahviin sitä tarvitsee ehdottomasti.

Myös vanhoissa keksilaatikoissa olevat kuivatut sienet sopivat hyvin tuohon (keltaisen korin oikealla puolella.) Nyt pysyn järjestyksessä sen suhteen, onko meillä vierasvarakeksejä vai ei. (Alemmat kaksi laatikkoa ovat nimittäin keksejä.)

Päivän hyvä työ tehtynä ja mieli valoisa!
Ei kun uutta putkeen....  =D

Vuoden alun sillisalaatti

Siivottiin joulua pois.
Kävin läpi myös joulukortit, joita oli jälleen melkoinen pino.

Vähän piti herkistellä oheisten kanssa.....

Turun Eläinsairaala todella veti pisteet kotiin tällä huomioimisella, heidän ei kuitenkaan olisi ollut pakko kuin pahoitella tapahtumapäivänä. ♥
Laskussahan nimittäin luki jo diagnoosi ja siellä lopussa lämmin osanotto rakkaan perheenjäsenen ja ystävän menetyksen vuoksi. Tämä tuli vielä jälkikäteen postissa. En sitä silloin ennen joulua suostunut lukemaan, luin vasta nyt.... *nyyh*

****
Vuosi vaihtui kivasti.

Olin iltavuorossa ja kun tulin kotiin 22 aikaan, tuoksui ihana possun kylkiluu-ribsi ja salaatit oli raikkaina jääkaapissa. Koira oli vähän levoton, läähätteli, mutta rauhoittui selvästi kun lauman viimeinen kadonnut jäsen palasi.
Isäni tuli avokkeineen vielä tuntia myöhemmin, jolloin koira relasi lopullisesti. Se on huolissaan kun lauma on pienentynyt lasten lähdettyä ja kun yksin joutuu vartioimaan....

Syötiin hyvin ja otettiin sitten muutama erä Rummikubia.

Siinä ohessa se vuosikin vaihtui naureskellen eikä kukaan erikoisemmin raketteja edes katsellut.

Totta puhuen pidin pauketta hyvin hillittynä joihinkin vuosiin verrattuna. Olin vielä varautunut elämää suurempaan möykkään siksi, että nyt alkoi se Suomen 100 v juhlavuosi. (En tosin tajua miten se voisi nyt alkaa, kun päivä on vasta 6.12.2017 eli lähes vuoden päästä....)

MAHTAVAA TÄMÄN VUODEN ALKUA KAIKILLE!!!

Tehdään tästä hieno vuosi 2017

****
Ensimmäisenä päivänä olikin jo rauhallista paukkujen suhteen.

Aamulenkki tehtiin oikein kivassa säässä ja lähdin jälleen iltavuoroon. Tällä kertaa hyvin toimeliaana... ensimmäinen päivä siis virallisesti toimessa.

(Tällä suunnalla sanotaan muun muassa, että "olipa se toimessansa" kun joku on oikein puuhakas. Valmiiksi jo naurattaa moinen sanonta, koska sanalla on nyt vähän erilainen kaiku. Edelleen oikein onnellinen pysyvästä työpaikasta, vaikka reilun neljän vuoden jälkeen koeajalla oleminen vähän huvittaakin.)

Aivan ihana työkaverini, jonka kanssa jaan vastuun opiskelijaohjauksesta, oli tuonut minulle lahjaksi suloista suloisemmat turkoosit villasukat aivan täydellisen oikean kokoisena!!
(Kun on pieni jalka, saa yleensä aina liian isot...)

Vuosi on siis vaihtunut hyvissä merkeissä.

Lupauksia en tee edelleenkään. Yritän parhaani ja sen on riitettävä. Meryl Streep on sanonut jossain hienosti (ja pitkästi) miten "on riittävän vanha, ettei jaksa enää miellyttää muita vaan tekee asioita itsensä vuoksi". Jossain vaiheessa voin kaivaa tuon pitkän jutun esiin. Se oli hienosti muotoiltu.

Vuodelle 2017 meillä on takataskussa joitain juttuja jo nyt tiedossa, niistä sitten kun ovat ajankohtaisia.