tiistai 9. heinäkuuta 2019

Mansikkaa

Hullu säilöjä iskee jälleen!! =D


Olen ihan hämmentynyt siitä, että mansikkasesonki tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Ei siitä loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun meilläkin lapset oli pieniä, ja mansikoita ostettiin pakastettavaksi joskus heinäkuun lopun puolella, siis puolivälin jälkeen. (Tai sitten aika kultaa muistot.....)

Nyt kun palattiin pohjoisesta, JA täällä on ollut (minusta) viileä kesä, joka puolella uutisoitiin, että "pääsesonki on nyt, kiirehtikää...."  Ja kyse oli siis kesäkuun lopusta!

Yhtä kaikki, lähdin sitten samaan hysteeriseen kilpajuoksuun itsekin.
Ensin tuli laatikollinen. Siitä syötiin, jotta napa naukui. Pari purkkia saatiin sosetta pakastettavaksi ja vähän aamupalarahkan joukkoon.
Niin, luonnollisesti rönttimehua tehtiin kaikista ja ai että oli hyvää!! Kiitos Marketta vinkistä!


NAM!!

Rönttimehu

Viiden kilon laatikon peratut vihreät röntit
Jokunen mansikka
2 dl sokeria (laitoin itse jatkossa vähän niukemmin)
2 tl sitruunahappoa
2 litraa kiehuvaa vettä

Kaada vesi muiden päälle, anna seistä vuorokausi ja pullota siivilän läpi. 

Ja vaikka idea ei varmasti ole ainutlaatuinen, halusin kokeilla kuivattamista, joten siitä se sitten lähti.....



Mies nappasi munaleikkurin ja viipaloi mansikat kuivurin pelleille.
Vuorokauden hurisi keittiössä, 14-16 tuntia yhtä soittoa.
Sitten blenderiin.


Jauho oli aavistuksen nihkeän tuntuista, joten se levitettiin vielä kuivuriin 
pieneksi toviksi, 1-2 tuntia, jonka jälkeen sen annettiin hyvin jäähtyä.


Jukra, miten hyvää tämä on talvella rahkan joukossa!!

Koska jauhe maistui tosi hyvälle, raikkaalle mansikalle, ja totta puhuen ihan pari teelusikallista aamupalarahkassa riitti maustamaan sen, tehtiin pari satsia. Olisiko mansikkaa ollut yhteensä reilu kolmisen kiloa. Pieneen se menee.

Vinkki jatkoa ajatellen: älä aja sitä aivan hienoksi jauhoksi. Se pysyy paremmin paakkuuntumatta, kun on vähän karkeampaa.

Koska siinä samalla kun kuivuri oli taas kannettu keittiöön, pantrystä löytyi purkillinen viime syksynä kuivattuja omenaviipaleita. Jonkun kerran muistan itse laittaneeni käden purkkiin ja popsineeni niitä, mutta jostain syystä niiden menekki meillä ei ole ollut hääppöinen.
Niinpä nekin blenderiin:


Ja tässäpä löytyikin jatkoon idea, jonka toteutamme. Jauheena se maistui, jälleen kerran, rahkassa tosi hyvälle. Turha tehdä viipaleita, jos ne eivät mene vuoden aikana. Jauhe kuluu takuulla.

Viime syksynähän kuivatin puolukkaa ja tyrniä, lisäksi mies teki kokeiluja valko- ja viherherukan kanssa.... kaikki jauheet on syöty. Tyrni loppui itse asiassa vasta kesäkuun alkupäivinä.
Herukkajauheet tuli ajettua niin hienoksi, että niiden kanssa joutui temppuilemaan, kun paakkuuntuivat.

Ai että nautin, kun säilöntäkausi alkaa taas. ♥
Jokin sisäinen hamsterini hykertelee, kun hyllyt täyttyvät ihanista purkeista ja purnukoista. Olen takuulla jossain mahdollisessa entisessä elämässäni nähnyt nälkää, koska tästä tunteesta tulee vaan niin hyvä fiilis.

2 kommenttia:

  1. Voi nam noita jauheita! 😛

    Olin aatellut puolukasta tehdä tänä syksynä jauhetta. Edellyttäen että niitä yleensäkin tulee!
    Mutta voisi kyllä kokeilla mansikkaa ja omenaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauheet oli yllättävän käteviä.
      Meillä roikkuu kaikista verhotangon päistä isot vihdat lipstikkaa. Ajattelin askarrella parilla lähiomaiselle joulupakettiin pienet purkit maistiaisia vähän kaikesta.... =)

      Puolukkaa on ehdottomasti saatava. Ostan markkinoilta taas ämpärillisen. Mustaherukkaa ajattelin kuivata, vaikka niiden kuivuminen kestää kaksi päivää....

      Poista

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta. TIISTAI - erittäin huonosti valvottu yö Mies tulee iltavuorossa töis...