Syksyn alku, arjen paluu

En olisi kuuna päivänä uskonut sanovani ääneen, että "olen tainnut lainata liikaa kerralla kirjastosta".....
Näin kuitenkin pääsi käymään. Jotenkin kesäloman jälkeen arkeen paluu on ollut hirmu hektinen ja kiireinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kiire on mielentila. Yhtä kaikki, olen joutunut eräänkin kirjan laina-ajan uusimaan!!

Työmatkojen maisemat on joka aamu samat, mutta

silti aika ajoin tosi erinäköiset.

Mielettömiä sumuaamuja on ollut....

Vaikka en tee mitenkään enempää töitä kuin tähänkään asti, ehkä nuo yhden päivän vapaat on olleet riittämättömät, koska tuntuu, että jokaiselle vapaapäivälle on kertynyt hirveän paljon kaikkea tekemistä.

Ehdimme sentään kertaalleen Teijon kansallispuistoon kävelemään Matildajärven ympäri miehen työpäivän jälkeen, kun olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Vielä illat ei pimene niin nopeasti, että olisi otsalamppua tarvinnut.

Säilöntäkausi on kuumimmillaan. Kirjaimellisesti.

Meillä siis kuivataan tänä vuonna ennätysmäärä kaikkea, ja koska ilma on muutenkin ollut kuuman kostean nihkeä, tuo kuivurin hurina keittiössä ei ainakaan ole millään tavoin viilentänyt kämppää.

Olemme joutuneet nukkumaan ikkunat auki ja aamulla heräämään siihen, että lattia on tosi epämiellyttävän kylmä....

Sisäinen hamsterini minussa hykertelee!!

Vielä on puolukat täysin aloittamatta, ja

juuresrouhetta teen kaiken aikaa.

Isän avokin poika, eli oma lainattu pikkuveljeni, poikkesi Saksasta pikimmiten, ja sattui olemaan juuri elokuun lopun viikonloppu, jolloin vietetään Venetsialaisia/Muinaistulien yötä. 

En ole tästä perinteestä kuullut kuin ehkä vajaa 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja olemme olleet yleensä jossain muualla eikä sikäli tätä mitenkään vietetty. Nyt kuitenkin kiinnosti, koska olisi kiva tehdä porukalla jotain.

Googlaaminen kertoi, että se on aika iso tapahtuma täällä monessakin paikassa, meren äärellä kun ollaan. Suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Teijoon ja siellä oli menoa kyllä tosi kivasti.

Rannassa oli elävää musiikkia, roihuja ja muita tulia, ihmisiä aivan mielettömät määrät. Suuri osa oli selvästi valinnut illan yhteistä ruokailua varten ja kaikki ravintolapöydät oli ääriään myöten täynnä. Porukka oli tosi iloisella tuulella ja kun bändi aloitti, jengi lauloi mukana ja tanssi. 

Huisin kiva fiilis!!

Klo 22 ammuttiin ensimmäiset ilotulitteet, mikä oli minusta sillä lailla kiva, että nuorempi väki saattoi sitten lähteä nukkumaan (ja niin mekin, aamulla kun oli herätys....) ja samalla sytytettiin kokko. Täällä kun ei juhannuksena saatu polttaa metsäpalovaaran takia kokkoa, sitä oli nyt kiva katsoa.

Kiva tapahtuma, saatan pohtia ensi vuodelle itsekin jotain vapaatoivetta siihen, ja ehkä varata pöydän pientä iltapurtavaa ajatellen ja istua jollain porukalla.....

Otin opikseni ennen kuin vahinko sattui. Laputin.

Omenarouhe näyttää aivan identtiseltä.

Näettekö, miten laitan lanttu-porkkanaa aamurahkaan joskus

tammikuussa puoliunisena?  Niin minäkin..... 

Yhden vapaapäivän käytin osittain siihen, että tukka lähti.

Olen siis kaiken kaikkiaan todella huono kampaajan asiakas, muistan käydä ehkä kerran pari vuodessa, ja kun tässä on ollut tuo vaihe, että sen sai ponnarille, mitäpä sitä enempää ihmettelemään.

Alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja otettiin kerralla 15-20cm pois. 

Kevyt ja kiva. Ainakin siihen asti, että haluan sen taas kiinni ja alkaa ns. kasvatusvaihe....

Ennen ja jälkeen.

Kuivurikokeiluja ja muuta säilöntää

Kasvikuivuri on hurissut keittiössä nyt lähes taukoamatta.

Tämä on ihan tauti.

Kaikki ne on kerättävä vaikkei minnekään mahtuisi.

Onneksi ne säilyy kuivana ikuisuuden.

Kuten taisin mainita aiemmin, minä sitten viipaloin kesäkurpitsaa oikein ohueksi (juustohöylä on hyvä) ja paiskasin kuivuriin.

Havaintoja:
- siitä tulee tosi makeaa ja hyvänmakuista. (Makeita sipsejä!!)
- se kuivuu kiitettävän nopeasti ja jauhautuu helposti

Näin ollen kokeellisen keittiön ensimmäinen purkillinen kurpitsajauhoa on tehty.
Mulla on ajatus laittaa sitä esim. piirakkataikinoihin jauhojen korvikkeeksi. Kaipa siitä jotain makuakin tulee. Ja varsinainen käyttöidea oli käyttää sosekeitoissa suuruksena ja makua tuomassa. Voisin kuvitella, että bataatin tai perunan keittoveteen lisättynä ei tarvitsisi kaataa juurikaan vettä edes pois vaan soseuttaa suoraan.

Maistiaisia olen tehnyt myös kirsikkatomaateista.
Ne oli niin hyviä, etten ehtinyt edes kuvata, kun oli jo syöty!!
Suosittelen siis todellakin tekemään jos omistat minkäänlaista kasvikuivuria.

Kuivurissa on viimevuotiseen tapaan pyöritetty juureksia: naurista, lanttua ja porkkanaa.

Laitan nuo kuivat suikaleet ja kourallisen kuivaa suppilovahveroa monitoimikoneeseen ja jauhan. Juurekset ei mene hirveän pieneksi, mutta tuo silppu toimii aivan älyttömän hyvin keittopohjana kaikille keitoille. Sienet siksi, että niistä irtoaa sitä umamin makua, mitä kehutaan eri palstoilla.....

Käytin viimeiset viimevuotiset yhteen sosekeittoon ja sitä syötiin erinomaisella halulla.

Hamsteri minussa nauttii, kun ruokakomeron hyllyjen pullot ja purkit lisääntyvät.

Nuo pullot on kirpputoreilta ja käytetyn tavaran liikkeistä. Lasipurkit sitten mitä tahansa kurkku- tai hillopurkkeja. 

Nyt kun ostin markkinoilta puolukkaa, mätin kuuteen tasoon jokaiseen n. 4,5 dl puolukoita ja jätin vuorokaudeksi pöhisemään.

Voi kun olisin tajunnut aiemmin, että tasojen paikkaa vaihtamalla olisi kuivatus tapahtunut ehkä vähän ripeämmin. 

Noh, se juna meni jo.

Kuivaa tuli, joskin neljä tasoa jouduin kuivattamaan vähän kauemmin, koska osa marjoista jäi liian kosteiksi.

Rouheesta tuli taivaallista!!! Äh, miksen laittanut enempää...... ehtisiköhän vielä metsään?

***

Mehän kaadoimme tuon kriikunapuun. Siihen tuli joku äkämäpunkki ja näytti kammottavalta. Lisäksi se oli istutettu oikein huonoon kohtaan suoraan keittiön ikkunan alle. Siinä se hankasi ikkunaa, parveketta ja lisäksi voi huonosti.

Juuri koskaan se ei tehnyt satoa muutamaa satunnaista hedelmää enempää. Yhden kerran muistaakseni näiden vuosien aikana, ja sitten tänä vuonna puoli korillista.

Koska hedelmät oli kerätty puoliraakoina, ne oli aika kirpakan makuisia sellaisenaan.

Päätin säilöä ne.

Sokerilientä (maustettuna kanelilla ja vaniljalla) sekä tummaa rommia. Sokeriliemeen fariinisokeria.

Järkyttävä työ puolittaa kriikunat ja kaivaa se kivi pois. Suurin osa hedelmästä oli kivessä kiinni ja harmitti. Laitoinkin osan kokonaisena. Osannen syljeskellä niitä kiviä sitten jäätelönkin joukosta.

Liemen keitin niin, että kun se oli kiehunut, kaadoin rommin melko lailla heti joukkoon. Tarkoitus olikin, että edes osa alkoholista haihtuisi/palaisi pois. Mutta jösses, että se oli hyvää......  *slurps*

Nuo saa nyt tekeytyä alakerran jääkaapissa joitain aikoja ja talven synkkinä hetkinä maistamme.

****

Sitten olikin aika siirtyä terassin nurkille, koska Zilga-viinirypäle alkoi olla kovin sinistä.

Viime vuonna keitin ensimmäistä kertaa mehua ja olin pettynyt.

Vähän kuin herukkaa. Väri on upea mutta maku ei ollut yhtään erikoinen.

Eikä meillä varsinaisesti mene mehuja....  Hyytelö kiinnostaisi, mutta en lämpene idealle hankkia jotain hyytelöittämisainetta ja uittaa sitä mehussa. Toisaalta nuo on niin naurettavan siemenellisiä, ettei niistä voi keittää mitään ilman siivilöimistä.

Kiikutin korillisen kirjastoon. Meillä on ihanat kirjaston"tädit", joilta saa aina apua kun tulee mieleen lähes mitä tahansa. Saavat popsia sellaisenaan.

Loput sitten paiskasin kuitenkin mehumaijaan ja mehustin.

Tänään työn alla on ensimmäinen vispipuuro. Alkoi yövuoron koomalenkillä herättyäni tehdä sellaista mieli.