Vuoden alun sillisalaatti

Siivottiin joulua pois.
Kävin läpi myös joulukortit, joita oli jälleen melkoinen pino.

Vähän piti herkistellä oheisten kanssa.....

Turun Eläinsairaala todella veti pisteet kotiin tällä huomioimisella, heidän ei kuitenkaan olisi ollut pakko kuin pahoitella tapahtumapäivänä. ♥
Laskussahan nimittäin luki jo diagnoosi ja siellä lopussa lämmin osanotto rakkaan perheenjäsenen ja ystävän menetyksen vuoksi. Tämä tuli vielä jälkikäteen postissa. En sitä silloin ennen joulua suostunut lukemaan, luin vasta nyt.... *nyyh*

****
Vuosi vaihtui kivasti.

Olin iltavuorossa ja kun tulin kotiin 22 aikaan, tuoksui ihana possun kylkiluu-ribsi ja salaatit oli raikkaina jääkaapissa. Koira oli vähän levoton, läähätteli, mutta rauhoittui selvästi kun lauman viimeinen kadonnut jäsen palasi.
Isäni tuli avokkeineen vielä tuntia myöhemmin, jolloin koira relasi lopullisesti. Se on huolissaan kun lauma on pienentynyt lasten lähdettyä ja kun yksin joutuu vartioimaan....

Syötiin hyvin ja otettiin sitten muutama erä Rummikubia.

Siinä ohessa se vuosikin vaihtui naureskellen eikä kukaan erikoisemmin raketteja edes katsellut.

Totta puhuen pidin pauketta hyvin hillittynä joihinkin vuosiin verrattuna. Olin vielä varautunut elämää suurempaan möykkään siksi, että nyt alkoi se Suomen 100 v juhlavuosi. (En tosin tajua miten se voisi nyt alkaa, kun päivä on vasta 6.12.2017 eli lähes vuoden päästä....)

MAHTAVAA TÄMÄN VUODEN ALKUA KAIKILLE!!!

Tehdään tästä hieno vuosi 2017

****
Ensimmäisenä päivänä olikin jo rauhallista paukkujen suhteen.

Aamulenkki tehtiin oikein kivassa säässä ja lähdin jälleen iltavuoroon. Tällä kertaa hyvin toimeliaana... ensimmäinen päivä siis virallisesti toimessa.

(Tällä suunnalla sanotaan muun muassa, että "olipa se toimessansa" kun joku on oikein puuhakas. Valmiiksi jo naurattaa moinen sanonta, koska sanalla on nyt vähän erilainen kaiku. Edelleen oikein onnellinen pysyvästä työpaikasta, vaikka reilun neljän vuoden jälkeen koeajalla oleminen vähän huvittaakin.)

Aivan ihana työkaverini, jonka kanssa jaan vastuun opiskelijaohjauksesta, oli tuonut minulle lahjaksi suloista suloisemmat turkoosit villasukat aivan täydellisen oikean kokoisena!!
(Kun on pieni jalka, saa yleensä aina liian isot...)

Vuosi on siis vaihtunut hyvissä merkeissä.

Lupauksia en tee edelleenkään. Yritän parhaani ja sen on riitettävä. Meryl Streep on sanonut jossain hienosti (ja pitkästi) miten "on riittävän vanha, ettei jaksa enää miellyttää muita vaan tekee asioita itsensä vuoksi". Jossain vaiheessa voin kaivaa tuon pitkän jutun esiin. Se oli hienosti muotoiltu.

Vuodelle 2017 meillä on takataskussa joitain juttuja jo nyt tiedossa, niistä sitten kun ovat ajankohtaisia. 

Sekalaisia juttuja eli ei päätä, ei häntää

Jonkun naistenlehden välissä oli näyte El'Vitalin hiusnaamiosta, jossa on savea, ja joka hierotaan kuiviin hiuksiin ennen pesua. Kiinnostuin ylipäänsä juuri tuosta shampoosta, koska oma päänahkani on melko herkkä, ja savi lienee yksi niitä luonnollisimpia juttuja.....
Joten tämä näyte pääsi testiin. (Tosin siihen meni aikaa, koska en tajua tällaisia "ennen pesua"-juttuja joten olin aina tukka märkänä kun muistin.....)

Vivin koekeittiö esittää:

Havaintoja: ei ollut todellakaan mikä helppo levitettävä. Tarkoitus kahnata se hiuspohjaan, ja siinä kuivat hiukset sitten joka puolella....  noh, lopputulema oli lähinnä sininen. (Saa nauraa vapaasti.) Millähän sen kuuluu levittää? Itse käytin sormia mutta lähinnä se jäi hiuksiin ja vähemmän sitä päätyi päänahkaan.

Yhden kerran kokemuksella en ota kantaa toimiko se vai ei. Tuskin ostan tuotetta, sen verran ällöttävä se oli käyttää.

****

Kesällä jäi kolme työkaveria eläkkeelle. Nyt menneellä viikolla toimittivat meille ihan pikkuriikkisen vaatimattoman kakun, koska silloin heinäkuussa kun talo tarjosi eläkekahvit, he kaikki jäivätkin itse asiassa viettämään hyvin ansaittuja ja jäljelle jääneitä lomapäiviä, ja virallinen eläke alkoi nyt.

Tuossa kakussa oli mittaa halkaisijaltaan 65 cm, pahvimuki vierellä vähän antamassa mittakaavaa....

NAM!!

****

Erään kerran yövuorossa. Kerrankin rauhallista ja mukavaa. Puolitoista sukkaa. Jipii. (Tuskin koskaan neulon muuten kuin yövuorossa.... enkä sitäkään kuin talvella.)

Lanka, niin omalla tavallaan hauska kun muuten onkin, on muuten oikeasti aika silmiä särkevän rasittava neuloa.

Seiskaa veikkaa ja lankanimi Polkka.

****

Perniön kirkon vaahteroissa oli viikolla vielä joitain lehtiä jäljellä, näyttivät jotenkin niin kauniilta pilvisenä päivänä tuon kellotapulin edessä.

Kotimatkalla lenkiltä oli pakko napata kuva. Oma koti mäen päällä, ei ihan näy kuvassa.

****

Koti siivottiin oikein nurkasta nurkkaan. Ikkunat on pesemättä ja sitä toivoisin tehtäväksi, koska ainakin olkkarissa on hurjasti täplää ja roisketta: minähän suihkutan kasveja vedellä päivittäin.....

Takkatulta on saanut nyt poltella harva se päivä. Toistaiseksi riittää kerran päivässä.

Huumoripläjäys: Vilkaisin Bull Mentulan kirjaa kirjakaupassa ja hänellä oli sanonta lempiväreistään: auto oltava musta, kengät punaiset ja koti valkoinen.

No, meillä valkoiseen lisätään kyllä aika lailla muitakin värejä. Tuli vaan heti tästä kuvasta mieleen....

****

Valkoisesta puheenollen....  

Olen nyt muutamia juttuja ostanut facebookin kirpputoreilta. Pari ontelokuteesta virkattua mattoa, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja nyt viimeksi tilasin ihan varta vasten omalle ruokapöydälleni oikean kokoisen (lue: järkyttävän pitkän) kaitaliinan/poppanan samalla tekniikalla. 

Olen ihan valtavan tyytyväinen. Toivoin punaista. Jouluksi laitan alle valkoisen koko pöydän liinan ja tuo saa olla vain väripilkkuna, mutta meidän keittiöön sopii punainen myös muuten. Tykkään aivan hurjasti!!!

Mainosrahaa tai muita bonuksia en mistään bloggaamastani asiasta saa, joten voin kertoa, että facebookista löytyy siis ryhmä nimeltä JK-Koukussa. Tekijä on siis ryhmän ylläpitäjä. Noita kuoseja eli erilaisia rei'ityksiä oli sitten monta. Tykästyin tähän ensin enkä sitten halunnut vaihtaa, vaikka kieltämättä monia tosi kauniita malleja oli. Myös virkatut tabletit jäi kiinnostamaan, ehkä toisenvärisenä... 

****

Jälleen kerran eräs lempilenkkini. Olen vältellyt kävelemästä siellä hirvikärpästen vuoksi, lisäksi poikakoiran jalkaongelmat tekivät sen, että halusin tepsuttaa mieluiten tasaisella.

No, nytpä taas käytiin.

Tuosta menee polku..... *ruma sana*

Eipä silti, kokonaisuutena tähän mennessä kaikkein parhaiten harvestoitu metsä: siellä on edelleen polut ja totta puhuen ei näytä niin raiskatulta kuin moni muu metsä, missä olen erehtynyt hakkuiden jälkeen kulkemaan.

****

Hännänhuippuna tyttären toive syyslomaviikolle: voidaanko mennä leffaan?

Itse ahmaisin tuon kirjan päivää ennen, lomalla kun olin, ja niinpä suunnattiin tiistai-iltana viihteelle.

Hienoa ryminää. Minä nyt en ole mikään elokuva-arvostelija, mutta tykkäsin niistä mielettömistä taidehistoria-jutuista, maalauksista ja historiasta, upeita maisemia, ja nokkelasti puettu tällaiseen draamaan ihan oikeat jutut. 

Muuten kaksituntinen kului niin, että eipä tarvinnut mitään suuhunsa laittaa, hyvä että hengittää ehti. Ihan taukoamatonta menoa ja meininkiä, siis hyvällä tavalla.

Tykkäsin.

Minä nyt tykkäsin myös kirjasta. Ja tähän mennessä kaikista Dan Brownin kirjoista.... muita leffoja en ollut nähnyt ennen eilistä, jolloin koko perheen kesken tuijotimme omasta telkkarista kirjastosta lainatun Da Vinci koodin, joka sekin oli hieno...

Tykkään tuosta lapsesta, koska hänen ansiostaan/takiaan olen tänä vuonna käynyt enemmän leffassa kuin edellisten 20 vuoden aikana yhteensä.