Marraskuu blues

Pieni keittiön kohennus on tehty ja uusittu keittiö on tällä hetkellä varsin raikas.
Mikään ei merkittävästi muuttunut, mutta yksi kaappisysteemi lähti, joten sellaista kahta huonetta katkaisevaa kohtaa ei ole ja kulkeminen on sujuvaa ja avaraa.

Pelkkä uusi maali seinissä kirkasti koko kämppää jännästi.

Tästä lähdettiin.

Yläkaapin vasemmalla puolella oli ennen 

pyökinvärinen irtohylly.

Yksi tolppajalka piti hankkia pöytätasoon. 

Hylly jäi seinältä pois.

Vitriinikaappia nostettiin ehkä 15 cm korkeammalle.

Ja koska maalia ostettiin (tarkoituksella) koko ämpärillinen, remontti jatkuu sen verran, että eteisen seinät käsitellään nyt samoin tein. Eteinen on koko huushollin murheenkryyni. Onneton läpijuoksupaikka, josta kaikki hiekka yms kulkeutuu pitkin muita huoneita.
Sokkeloinen ja kulmikas. Lisäksi edelleen täysin alkuperäisessä kuosissa.

Jospa valkoinen maali tekisi terää sillekin.....

Kun Kivet tuli pestyä, otin ne myös käyttöön.

Isäinpäivä.

Joku vuosi sitten joku oli päivittänyt facebookiin (minusta) hauskan (vitsikkään): 

"Koska olen mitä suuremmassa määrin syyllinen siihen, 

että oma isäni, samoin kuin tämä vierellä kulkeva henkilö on tullut isäksi,  

mielestäni tänään kuuluu lahjoa minua."

Meillä oli aivan valtavan ihana isäinpäivä! 

Omat isot lapset tulivat puolisoineen lauantaina illansuussa. Nuorin kävi heidät noukkimassa ja jo siihen tilanteeseen tuli sopivaa levotonta huumoria, kun minä aloin kotoa käsin neuvomaan, minne ajaa, vaikka olivat menossa täysin eri paikkaan....

Nuorison kanssa istuttiin ja syötiin pientä iltapalaa, skoolattiin kesällä hankitulla skumpalla ja naureskeltiin pitkästä aikaa koko iso lössi yhdessä.

Sauna lämmitettiin ja kaikessa rauhassa nautittiin.

Aamulla minä ja tuo vierellä kulkeva isä lähdimme käyttämään koirat lenkillä ja kun palasimme, keittiössä oli täysi hööki päällä. Nuoriso oli keittänyt kahvit ja laittanut aamupalan. ♥

Olin laittanut peuran muhimaan jo aamulla, joten ruoka oli ikäänkuin tulossa itsestään.

Siinä odotellessa, koska satoi eikä kukaan halunnut sen enempää lähteä ulkoilemaan, otimme muutaman tiukan erän Rummikubia.

Ei kyllä voittoa heru näillä korteilla....

Pelin taktikointia.....

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 

Oh dear, it's a deer - peuraa siis, muusipedillä, vierellä vähän tomaatteja sekä fetaa uunin kautta ja Waldorfin salaattia (onks nyt joulu, kysyi Ipana) ja kokonainen lohifile jääkellarin lohena. Isomman tyttären lempiruokaa, eivät raaski itse ostaa lohta, joten pyrin tekemään sitä aina kun käyvät. 

Oikein kovaan joulufiilikseen en ole vielä päässyt.

Lonkeronharmaa keli vie mehut, vaikka samanaikaisesti jollain kieroutuneella tavalla nautin siitä, että kun iltalenkit tekee aina pimeässä, otsavalo paljastaa myös vastaantulijat (joita täällä ei kyllä näy). 

Pariin kertaan on peura tai pari säikäyttänyt, kun otsavalon kiilteessä joku katsookin takaisin.
Vaikka niitä näkee joka vuosi, joka kerta se sykähdyttää.

Kyllä tämä tästä. Syksy siis.

"... läpi syyskuun,

läpi repaleisen lokakuun,

kaipuun kaljakori kilisee,

mua oottaa,

ikävistä ikävin,

marraskuu...."

Vuoden alun sillisalaatti

Siivottiin joulua pois.
Kävin läpi myös joulukortit, joita oli jälleen melkoinen pino.

Vähän piti herkistellä oheisten kanssa.....

Turun Eläinsairaala todella veti pisteet kotiin tällä huomioimisella, heidän ei kuitenkaan olisi ollut pakko kuin pahoitella tapahtumapäivänä. ♥
Laskussahan nimittäin luki jo diagnoosi ja siellä lopussa lämmin osanotto rakkaan perheenjäsenen ja ystävän menetyksen vuoksi. Tämä tuli vielä jälkikäteen postissa. En sitä silloin ennen joulua suostunut lukemaan, luin vasta nyt.... *nyyh*

****
Vuosi vaihtui kivasti.

Olin iltavuorossa ja kun tulin kotiin 22 aikaan, tuoksui ihana possun kylkiluu-ribsi ja salaatit oli raikkaina jääkaapissa. Koira oli vähän levoton, läähätteli, mutta rauhoittui selvästi kun lauman viimeinen kadonnut jäsen palasi.
Isäni tuli avokkeineen vielä tuntia myöhemmin, jolloin koira relasi lopullisesti. Se on huolissaan kun lauma on pienentynyt lasten lähdettyä ja kun yksin joutuu vartioimaan....

Syötiin hyvin ja otettiin sitten muutama erä Rummikubia.

Siinä ohessa se vuosikin vaihtui naureskellen eikä kukaan erikoisemmin raketteja edes katsellut.

Totta puhuen pidin pauketta hyvin hillittynä joihinkin vuosiin verrattuna. Olin vielä varautunut elämää suurempaan möykkään siksi, että nyt alkoi se Suomen 100 v juhlavuosi. (En tosin tajua miten se voisi nyt alkaa, kun päivä on vasta 6.12.2017 eli lähes vuoden päästä....)

MAHTAVAA TÄMÄN VUODEN ALKUA KAIKILLE!!!

Tehdään tästä hieno vuosi 2017

****
Ensimmäisenä päivänä olikin jo rauhallista paukkujen suhteen.

Aamulenkki tehtiin oikein kivassa säässä ja lähdin jälleen iltavuoroon. Tällä kertaa hyvin toimeliaana... ensimmäinen päivä siis virallisesti toimessa.

(Tällä suunnalla sanotaan muun muassa, että "olipa se toimessansa" kun joku on oikein puuhakas. Valmiiksi jo naurattaa moinen sanonta, koska sanalla on nyt vähän erilainen kaiku. Edelleen oikein onnellinen pysyvästä työpaikasta, vaikka reilun neljän vuoden jälkeen koeajalla oleminen vähän huvittaakin.)

Aivan ihana työkaverini, jonka kanssa jaan vastuun opiskelijaohjauksesta, oli tuonut minulle lahjaksi suloista suloisemmat turkoosit villasukat aivan täydellisen oikean kokoisena!!
(Kun on pieni jalka, saa yleensä aina liian isot...)

Vuosi on siis vaihtunut hyvissä merkeissä.

Lupauksia en tee edelleenkään. Yritän parhaani ja sen on riitettävä. Meryl Streep on sanonut jossain hienosti (ja pitkästi) miten "on riittävän vanha, ettei jaksa enää miellyttää muita vaan tekee asioita itsensä vuoksi". Jossain vaiheessa voin kaivaa tuon pitkän jutun esiin. Se oli hienosti muotoiltu.

Vuodelle 2017 meillä on takataskussa joitain juttuja jo nyt tiedossa, niistä sitten kun ovat ajankohtaisia.