Sitten kun minä olen poissa....

Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan jo vuosia sitten. Ei silti, sitä ei kukaan alan ammattilainen näe, että jos haluat sellaisen tehdä, ota siitä printti ja toimita hoitavaan sairaalaan ja muihin yksiköihin, jotta voidaan skannata papereihin. Toi Omakanta on vähän typerä palvelu sikäli, että siellä on vaikka mitä, ja se kaikki vain "omaan käyttöön". Harva meistä hoitotahdon kyseessä ollessa siinä kohtaa on kertomassa ja avaamassa sitä itse.... 

Jep, tämä on sellainen.

Trendijuttu: japanilainen juustokakku.

Yllätti sillä, miten hyvää oli.

Mutta tein siis viikonloppuna kuolinsiivouksen listauksen omia tulevia hautajaisia koskevista asioista. Ennenaikaista, toivottavasti, mutta pakko nämä asiat on hoitaa silloin, kun on vielä oikeustoimikelpoinen ja siihen pystyy. Rehellisyyden nimissä jokaisen pitäisi tämä tehdä ja vielä avoimesti keskustella lähiomaisten kanssa. Asia, joka ei ole ihan kevyt ottaa puheeksi päiväkahvilla....

Pojalle ostettu jo 1,5 vuotta sitten, koko 120 cm. 

Kehyksissä vihdoin heillä seinällä. 

Joka tapauksessa, aloitin kirjoittamaan ohjeita:
Sitten kun minua ei enää ole.....    .... juhlikaa ankarasti! 

Listasin toiveita ihmisten käytöksestä, pukeutumisesta, kukista, musiikista, tarjoilusta jne,
(Ei mustia vaatteita, haluan iloisia värejä ja juhlan tuntua, ei solmioita ja pukuja vaan rentoa vaatetta, yksi kukka, ei kukkalaitteita, ei pönöttämistä.... 
Haluan myös, että omissa hautajaisissani tarjoillaan skumppaa alusta loppuun, muistellaan iloisia asioita, nauretaan ja juhlitaan elämää!)

Vajaa viisi vuotta sitten muuttoa tehdessä pankissa tuli puheeksi edunvalvontavaltuutus. Tuolloin raha-asioita suorittaessa tehtiin myös edunvalvonnat meille kummallekin. Näistä tiedotettiin muksuille säällisessä järjestyksessä ja tietävät olevansa vastuussa, jos jotain sattuu. 
Voi olla, että nikottelivat vähän tahoillaan tästä kuullessaan, mutta aikuisina ymmärsivät, että valitettavasti joskus vaan on niin, että vastuu siirtyy seuraavalle sukupolvelle. 

Tästä meni niin iso herne nenään, ettei se heti sieltä irtoakaan.

Oma ehdotukseni vastapalloksi on:
Lopetetaan kaikenlaisten erektio-ongelmien hoitaminen,

koska ne ovat vähäisiä kohdistuessaan vain miehiin.

Tämä maailma on mennyt niin oudoksi, ettei vanha tahdo mukana pysyä. Jotenkin tekisi mieli pistää silmät kiinni, olla seuraamatta mitään uutisointia ja keskittyä vain elämään omaa elämäänsä. Mutta kun muiden päätökset vaikuttaa omien lähiomaisten elämään, jotenkin ei uskalla sitäkään.

Iltalukeminen....  ♥

Enää ei tiedä uskaltaako unelmoida mistään ja ylipäänsä suunnitella mitään tulevaisuuteen, koska jotenkin koko tulevaisuus on älyttömän epävarmaa. 
Näin jossain meemin, jossa sanottiin, että Suomi voisi "aloittaa sodan Norjaa vastaan ja antautua heti parin minuutin taistelun jälkeen siten, että Norja saisi haltuunsa maat ja kansalaiset...." 

Nauratti, mutta tajusin heti, mikä etu siitäkin voisi olla....   Minä voisin hyvin olla jatkossa norjalainen. No problem! 

Vuoden 2025 liikutukset

Perinteisesti vuosittainen kooste, miten menikään (mitattavan) liikunnan suhteen:

Kävelyt / koiralenkit

KIITOS mun pojat, kun kuljetatte mammaa lenkillä! ♥♥♥

Ehkei ihan tällaisia kilometrejä tulisi ilman koiria. Varsinkin tässä syksyllä oli se parin kuukauden jakso kun satoi a-i-n-a!! Ilman noita en todellakaan olisi nokkaani pihalle laittanut. Varsinkaan aamulla.

Pyrin olemaan asettamatta itselleni mitään tavoitteita liikunnan suhteen. Olen liian kilpailuhenkinen itseni kanssa, ja jopa välttelen katsomasta lukemia vuoden aikana juuri tästä syystä. Jossain kohtaa aiemmin, vuosia sitten, muistan sellaisen pakkomielteen, miten "nyt on saatava vielä 25 km tälle kuukaudelle" ja elettiin tyyliin 30. päivää..... 

Pyöräilyt.

Takuulla ensimmäinen kerta ikinä, 

kun vuodessa tulee 10 kk ajalta kilometrejä renkailla.

Nautin edelleen kovasti työmatkapyöräilystä, ja onhan tuossa toki jokunen varta vasten tehty lenkkikin. Ja kauniilla säällä saatoin pidentää työ/kotimatkaa hyvinkin kympillä, koska "kaikki tiet vievät kotiin, vähintään jonkun mutkan kautta..." 
Marras-joulukuussa olisin voinut fillaroida enemmänkin, sää olisi sen periaatteessa sallinut, mutta marraskuun vesisateet vei innon miinukselle. Lisäksi pidän töissä sellaista omakustanne-kioskia, eli haen kaupasta juotavaa ja karkkia, josta kerätään sitten tyhy-rahaa, kun porukka maksaa 10 cnt enemmän esim. Tupla-patukasta. Niiden kuskaaminen fillarilla oli hankalaa, joten autokyytejä.  (Seliseli! Reppu selkään ja renkaille.)

Jos talvi pysyy rauhallisena, pystynen aloittamaan kauden jälleen ajoissa. Tuo läski on siitä ehdottoman kiva, että leveä rengas on tukevampi myös huonossa kelissä. 

Nyt toki lunta tulee miehekkäästi, ja povaavat pyryä jatkoonkin, joten ehkäpä tammikuulle ei saada pyöräkelejä. 

Kun vielä järjestäisivät meille töissä jonkinlaisen älykkään pyöräparkin.....  mutta sitähän ne eivät tee, koska ylihoitajan asenne oli "tulkaa töihin millä lystäätte, ei kiinnosta, mutta yhtään sähköpyörän akkua ei pukuhuoneeseen tuoda, niin!"  Sellaista kannustusta!

Yhteenveto 2025

Vuodesta 2025 tulee ensimmäisenä mieleen jäätävä väsymys, uupumus ja satoja tunteja ylitöitä, jotka aiheuttivat siis ensin mainitun. Tuloverolistausta lukiessa ei lämmitä hirveästi tietää, että on 25 % tienesteistä tehnyt oman selkänahan kustannuksella.

Toki niillä rahoilla mahdollistettiin monenlaista. Oliko se sitten sen arvoista, sitä sopii pohtia.

Sain melko lailla viestejä tietyiltä ihmisiltä, jotka huomasivat jossain kohtaa somessa, että alkoi olla takki tyhjä monessakin mielessä. Kiitos jokaisesta viestistä!

Uusi vuosi tulkoon ja olkoon toisenlainen.

Mitä sanot usein töissä? vs Mitä kuulet usein sanottavan töissä?

Jossain sosiaalisen median alustalla kiersi mielestäni melko hauska haaste luetella tyypillisiä asioita, joita käytät/sanot työpäivän aikana.

Moni asioista on sellaisia, joiden selittämiseen olisi pitänyt käyttää tilaa ja aikaa, joten tästä tuli melko lyhyt ja omastakin mielestä tylsä. 

Unettomina öinä, niitähän nykyään riittää 7/7 viikossa, ehdin miettiä mitkä ovat toisaalta asioita, joita kuulen jatkuvasti ja joihin en voi vastata vaikka haluaisinkin. Mutta täällä voin vastata/kirjoittaa juuri niin kuin ajoittain tekisi mieli sanoa.

Joka ammatissa on takuulla asioita, jotka toistuu asiakkaan toimesta. Asioita, joita kahvipöydässä voidaan porukalla nauraa ja kirota.

Jos olet kovin tosikko luonteeltasi, jätä lukeminen tähän. 
Turha kommentoida että olen asiaton ja hirveä. Työpaikkahuumori on laji, jota ei voi selittää, mutta jonka avulla pystyy seuraavan vastaavan tilanteen kohdalla jatkamaan ammattilaisena ammattimaisesti.

            Flunssapiikki......     flunssapiikki....    flunssapiikki..... 

Verenpaine ampuu kattoon sanasta flunssapiikki.
"Ja sit ei tule flunssaa koko vuoteen". Niin. Sellasenkin kun menisivät vihdoin kehittämään. Flunssapiikin nimittäin. 
Kyse nyt ON influenssarokotteesta. Ja kyllä, ymmärrän täysin, että puhekielessä siitä tulee flunssa, mutta kun influenssa ja flunssa nyt vaan ON kaksi eri tautia. 

"Sitä en kyllä ota. Otin kerran 1976 ja sairastin koko talven..."

Juuh. Näin just, siitä rokotteestahan se.... Annettiin sitten juuri sinä vuonna varta vasten rokote, jolla jengi sairastaa kunnolla. Paitsi influenssaa. 

Toinen juttu, ei niinkään puhuttu tai sanottu, mutta ai varjele näissä joukkorokotuksissa, joissa varataan ajat 1,5-2 minuutin välein: ihmisten pukeutuminen.
KUKAAN, ja tarkoitan ihan kukaan, ei koskaan ota edes takkia pois päältään jo odotustilassa. Ei. On kivempi odottaa hikisenä aulassa, että pääsee sinne huoneeseen riisumaan:

Ensin on Uuno Turhapuro-mallinen hihaton, sitten Black Horse pitkähihainen kalsaripaita, siinä ruudullinen kauluspaita viimeistä nappia myöten napitettuna, päälle henkselit ja vähintään slipoveri, mieluummin villapaita...  
Pyydät riisumaan mutta ei. Aletaan kiskoa niitä hihoja ylemmäs, no ne pakkautuu kyynärpäähän. Ei ihan riitä, ota vaan kokonaan pitkähihaiset pois. No ei, kun sitten revitään vielä vähän, että jos kumminkin.... 

Yleensä taputus siihen kohtaan olkavartta, hyvin liki olkapäätä, auttaa. Että tänne asti pitäisi päästä eikä nämä paidat jousta edes yläkautta että pääsee. Ole kiltti ja riisu nyt vaan.

Toinen ääripää on sitten ne pariskunnat, joista toinen riisuu koko paidan, yleensä rouva, ja istuu rintsikoillaan siinä rokotettavana, kun herrahenkilö avaa oven käytävään "kun mitäs mä tänne enää jään odottelemaan..."  Tai kun painellaan sinne käytävään puoli-alasti pino vaatteita kainalossa ettei vaan olla tiellä ja aletaan siellä vasta pukea...  

Niinpä. Koskaan ei ole hoitajan mielestä hyvin! 😁

Puhelimessa kun olen pyytänyt henkilötunnuksen, se luetellaan mutisten niin nopeasti, etten ehdi saada viimeisiä kiinni....  ja samantien "No kato sieltä mun papereista, lääkäriin tarvii nyt päästä."

Koska en ole kuullut vielä sanaakaan tämänkertaisen soiton syystä, hiukan haastava sieltä 40 diagnoosin joukosta arpoa tulisiko tänään virtsatieinfektio vai selän kramppi, veritulppa vai paise selässä. Same same but different. 

Toisaalta ne puhelut, joissa hoidetaan asiaa esim. täysi-ikäisen tai lähes täysi-ikäisen lapsen puolesta. Meillä nyt vaan on velvollisuus varmistaa se puolesta-asiointilupa, niin paljon kuin Jeppe-Viljan äitiä se ottaakin aivoon. "Aina mä oon saanut nää hoitaa." Joo, takuulla, mutta Jeppe-Vilja oli tuolloin ehkä 10 vuotta nuorempi.... 

THL ja Valvira vaatii, että me kysytään puolesta-asiointilupa YLI 12-VUOTIAAN KOHDALLA. Meistäkin 12v on tosi nuori. Harva vielä tuossa kohtaa haluaa puhua jonkun hoitajan kanssa tai kuvailla oireitaan. Mutta laki on laki. Se riittää, että nuori huikkaa puhelimessa, että on ok kun äiti hoitaa asian.

Toisaalta se 16v ei ehkä halua, että sen äidiltä kysellään seksikokemuksista ja -kumppaneista ja nämäkin liittyvät oleellisesti esim. virtsatieinfektion selvittelyyn. 

Ja sitten mennään siihen, kun se (jostain syystä yleensä aina) äiti soittaa ja nuori on koulussa. Eli ei mitään mahdollisuutta saada sitä lupaa, kädet on sidottu ja haukut tulee. 

Osa äideistä toki yrittää tulla myös kutsuntatarkastuksiin kertomaan lääkärille mitä Valo-Kasperi haluaa puolustusvoimissa suorittaa....

"Mul on jo kolme päivää kestänyt tää yskä, nyt tähän pitkittymiseen tarvii saada jotain troppia." 

Siinä kohtaa kun kollega oli vuosi sitten yskinyt kuuluvasti ja tiuhaan sellaiset 3 kk, me muutkin jo puututtiin siihen, että olisko syytä tutkia vähän...  

Yskä tai flunssa ei ole pitkittynyt kun se kestää viikon. 

"Kyl jotain antibioottia nyt tarvii". Paitsi että virustautiin ei ole lääkettä ja sellainen se flunssa ja sitä seuraava yskäkin on. 

Ja kyllä, me kuunnellaan kyllä puhetta, hengitystä ja äänen käheyttä yms siinä puhelimessa ja joskus tosiaan ihmisestä tulee sellaiset vibat, että se tarvii pyytää käymään. Ja annetaan aika.

Tänä vuonna ma-ti 22-23.12. tiedän jo valmiiksi nämä puhelut:

"Pitäiskö tulla Mikko-Kirsikan korvat tarkistaa ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan jouluna sit tule korvatulehdus..." 

Niih. Lääkärit vissiin saa sen kristallipallon, josta näkee tulevaisuuteenkin? Kun ne korvat voidaan katsoa terveeksi ja mikään mahti maailmassa ei takaa, etteikö ne tulehdu ensi yönä. Eritoten pikkulasten räkätaudit, jos on mennäkseen korviin, jostain syystä menee sinne nimenomaan yöllä. 

Yksi klassikoista: "Ihan hirvee kipu tuli vasempaan polveen. Ei kestä yhtään kävellä. Eilen tehtiin 15 kilsan lenkki ja nyt se on tosi jäykkä ja kipee. En tietenkään mitään särkylääkettä ota, ei ne mulle mitään auta, kyllä tähän nyt lääkäriä tarvitaan."

Koska tänne kannattaa tulla pyytämään se sama käsikauppalääke. Ei ne lääkärit ala ampua kipua kolmiolääkkeillä ennen kuin käsikauppalääkkeet (näihin luetaan mm. Panadol ja Burana, noin kauppanimet mainitakseni) on kokeiltu. 

Kysymykset onko kokeiltu kylmä/kipugeeliä torpataan kiukkuisella ärähdyksellä siitä, miten "ne on ihan paskaa" ja lepo ei ole vaihtoehto, kun kinkunsulatuslenkit on luvattu tehdä vaikkei edelliseen kolmeen vuoteen ole liikuttu ollenkaan ja ylipainoakin on.... 

"Mul on kuumetta ja tarviin sairaslomaa"

Paljonko sitä oli? "No 37,0 mut mulle se on kuume kun mun normaalilämpö on 35,2."

Useamman kerran olen pyytänyt ihmisiä tuomaan näytille sen normaalilämpötaulukon tai kertomaan miksi ja milloin mittailee lämpöä normaalisti. Rakastan tästä seuraavaa keskustelua! (Se, mikä yllätti, oli, että jotkut tosiaan pitää kalenterissaan kuumekäyrää itsestään päivittäin! 😕)

Fakta: ihmisen ruumiinlämpö vaihtelee päivittäin ja yhden päivän aikana JOKAISELLA. Yllätys yllätys: Naisilla se vaihtelee vielä näiden lisäksi kierron mukaan, joten sellaista kuin normaalilämpö ei ole olemassakaan ja kuumeen raja lääketieteellisesti vaan on se 38,0.

Ymmärrän kyllä, itsellänikin on varsin heikko ja huono olo, kun korvalämpö hipoo 37,6. Moni on herkkä lämmönnousulle ja se huono olo tulee siitä. (Ja siihen saa ja kuuluu ottaa kuumelääkettä...)

Vanhemman soittaessa lapsen korvakivusta kysellään toki taustaa: onko ollut flunssaa, onko aiempia korvatulehduksia, miten on oireillut... ja sitten ehkä se tärkein: annoitko särkylääkettä?
Jostain syystä viimeksi mainittu tuntuu olevan täysin käsittämätön asia. Siis kipuun särkylääkettä?? Mitä ihmettä? Samoin ollaan hirveän hämmästyneitä kun kuumeesta kysytään onko annettu Panadolia. Koska se kuumeen lasku nyt helpottaa sen tenavan oloa.
Erityisesti kun/jos se lapsi on alkanut yöllä sitä kipua valittaa, tuntuu kohtuuttomalta, ettei lääkitä jotta saisi edes vähän vielä nukkua ja aamulla sitten näytille. 

Yksi hyvin tyypillinen maanantaiaamun ilo on ne, jotka ovat viikonlopun aikana soittaneet joko 112 tai paikalliseen yliopistosairaalan arvionumeroon. Kun ongelma ei ole riittävä, ne ohjeistaa yksiselitteisesti ottamaan yhteyttä omaan TK:n virka-ajan puitteissa. Ja maanantainahan sataa puheluita, joissa "tarvii päästä tänään lääkäriin, niin ne sano Tyksin Akuutista..."  Kun pointti lienee ollut, että se arvio tehdään paikallisesti. 

Moni on kovin yllättynyt kun reseptinuusinta ei ole akuutti asia, vaikka lääkkeet olisi loppumassa. (Tähän on poikkeuksia: henkeä pelastavat lääkkeet pyritään uusimaan heti, mutta näissäkin ihmisellä on omavastuu, eli ne pitää pyytää uusittavaksi ajoissa!)  Reseptinuusinta saa ja voi kestää viikon, lääkärin piikistä riippuen. Kukaan ei oletettavasti kuole, kun kolesteroli- tai verenpainelääkkeet on viikon tauolla. Toisaalta se, ettet saa nukuttua kun unohdit uusia nukahtamislääkkeen... no, kovin harmi, mutta lääkäri seuloo piikkinsä läpi päivittäin ja siihen tahtiin kun ehtii. Voimme pyytää muttemme pakottaa. Se, että olet lähdössä Kreikkaan ja lääkkeet ei riitä koko matkaksi ei ole syy tulla tänään vastaanotolle. Tuskin ostit lentolippuakaan vasta eilen....  ja jos ostitkin, ne lääkkeet oli loppumassa jo viime viikolla eli aikaa hoitaa asia on ollut. Taivaan kiitos meillä apteekeissa henkilökunta on valveutunutta ja tarjoutuu uusimaan reseptin, kun viimeisen 3 kk pakkauksen hakee. 

Monissa tilanteissa korostuu se, että ihmiset on jättäneet maalaisjärjen nurkkaan. Sellainen rehellinen omavastuu omista asioista puuttuu ja/tai se halutaan sysätä järjestelmän niskoille. 
Joskus aiemmin lienee ollut tapana, että tietyt pitkäaikaissairaat on kutsuttu (!!!) vastaanotolle n. kerran vuodessa. Kun tästä tavasta ollaan luovuttu (ja hitokseen hyvä niin, ihme pullapossukerho....), nyt ollaan suivaantuneita "kun kukaan ei enää ota vastuuta mun hoidosta ja pyydä".  Kun itse asiassa se alkuperäinen järjestelmä oli täysin käsittämätön: osa porukasta tuli pyydettynä vastaanotolle, kun muut, mahdollisesti sairaammat, koettivat epätoivoisesti saada jotain aikaa lääkärille joskus edes.... 

Nyt kun joku kysyy miksei ole kutsuttu, kerrotaan, että ihmisellä on vastuu omasta voinnistaan ja onkohan ollut jotain uusia oireita. Yleensä vointi on ok ja oireet entisellään, mutta kun aina ennen.... 
Niin. 

Onneksi meillä on tämä kirosana, jota syyttää joka asiasta: Varha. Kaiken voi selittää hyvinvointialueilla ja niistä johtuvilla muutoksilla. Hyvin iso osa muutoksista toki olisi varmaan tullut ilmankin, mutta tämä ainakin nopeutti systeemiä.
Hyvin iso osa meidän asiakkaista myös tiedostaa, että hoitajat on pieniä pelinappuloita todella isolla pelikentällä eikä meillä ole minkäänlaista päätösvaltaa mihinkään asioihin. Saamme päivittäin tsemppiä ja kiitoksia, hymyjä ja iloisia tervehdyksiä! Tosi moni tuo julki, miten tyytyväisiä ovat meihin ruohonjuuritasolla, vaikka isossa kuvassa se Varha yksi kirosana onkin. 

Ilman näitä asiakkaita tätä työtä ei jaksaisi. Kun yli 80 % on yleensä hyvin iloisia saatuaan apua, se antaa itsellekin voimia jatkaa taas huomenna. 
Itse tykkään työstäni, työpaikastani, työkavereistani ja potilaistani kovasti! 

Tehyn Millariikka Rytkösen sanoin: tämä on maailman paras ammatti! 💕

Sedät (ja täti!) jaksaa heilua

Viime vuonna oli välivuosi. 
Ei mitenkään paikatakseen, vaan tunnelman vuoksi: tälle vuodelle on KAKSI Raskasta Joulua -lippua. 😜

Salon Uskelan kirkko

Ensimmäinen keikka oli tällä viikolla kirkossa. 

Hurmaava keikka! Korvaystävällinen, lämminhenkinen ja kaikin puolin suloinen joulutunnelman luoja. 
Artistit istuivat laulaessaan, soittivat akustisesti ja vetivät niitä rauhallisempia ja tunnelmallisia joululauluja. 

Kotimatkalla sitten puhuttiin, että muutama reippaampi viisu olisi sopinut joukkoon. Joku perinteinen Kulkuset tms. Mutta ehkä tuo kirkko paikkana vaati hartaampaa tunnelmaa. Yhtä kaikki, pistin samantien liput tilaukseen viikon päästä olevaa räime-keikkaa varten, vaikka vihaan tuota Turussa olevaa Gatorade-areenaa paikkana. Täysin epäkelpo minkään bändin kuunteluun, mutta valitettavasti Logomo on hinnoitellut itsensä ulos, joten jäähallia sitten.

Artisteina Marco Hietala, Tony Kakko ja JP Leppäluoto

Raskasta  Joulua -orkesteri on entisellään. Mahtava porukka! 

Tykkään kovasti tästä konseptista. Kotimaiset joululaulut on jostain syystä kovin mollivoittoisia ja itkuvirsimäisiä tyyliin "lapsi menee pesuveden mukana hankeen ja tuli polttaa torpan..." 
Tuolla hevirock-mentaliteetilla niistäkin tulee suorastaan hauskoja, vähättelemättä yhtään kuitenkaan sitä laulun sanomaa. 

Tony Kakon absoluuttinen sävelkorva ja ääni oli kyllä karvat pystyyn nostattavaa. Noin kun akustisesti säestää, ei laulu häviä räimeen joukkoon ja jokainen virhe kuuluu. No, tämän herran kohdalla ei kuulu. Jopa tällainen maallikko kuuli sen nuotilleen menon tarkkuuden niissä hankalimmissa biiseissä, jotka, ehkä juuri siksi, oli Tonylle valittu. 

Hietala esiintyy vähän turhan paljon. Luontevampi käytös olisi ehkä ollut suotavaa, mutta hienosti se pistää falsetin ja oman äänensä sillä lailla rinnakkain, ettei ajoittain tiedä vetääkö falsetissa vai omallaan.... Ave Maria oli järisyttävä!! 

JP taas on herttainen vanha setä. Laulaa ja esiintyy sopivan tonttuna, hyvällä fiiliksellä ja huumorilla. Täytynee ehkä hakeutua jossain kohtaa YÖn keikalle nyt kun JP keulii siellä. 

Salon porukka oli mainio yhdessä ja erikseen!

Torstai meni töissä hyräillessä joululauluja jopa siihen saakka, että pari potilasta käytävällä kysyi onko pikkujoulukausi jo alkanut vai hoitaja muuten vaan niin hyvällä tuulella. 😀

Patikkakeikkaa Keski-Suomessa

Jälleen puuhakas viikonloppu patikoinnin merkeissä pari viikkoa sitten. Kohteena ensin Leivonmäen kansallispuisto Joutsassa. Mahdottoman kaunis paikka. Mäyränkierros oli kiva ja kahvit maistuvat.

Joutsjärven laavulla kahvit.

Todella upea paikka.

Yllättävän paljon aikaisemmin tulee pimeä, kun menee muutaman sata kilometriä pohjoisempaan. Heti kolmen jälkeen oli nimittäin jo niin hämärää, ettei uskallettu enää poiketa erilliselle taukopaikalle vaan jatkettiin autolle. Ne otsavalot kun jäivät taas reissulta...

Majoitus oli tällä kertaa Muuramessa. Ja edellisestä kerrasta opittuna, myös arvostelut oli luettu viimeistä 1200:tta myöten...  Ihan ok paikka. Ei mitenkään merkittävän kiva, että menisin uudestaan, mutta riittävän siisti, hiljainen ja lämmintä vettä sekä sauna. 

(Jää vaikutelma, että tosi moni majoituspaikka on jämähtänyt vähän 70-luvulle. Yritetty päivittää mutta lievästi epäonnistunein ideoin... esim. tiskikoneen luukkua ei voinut avata 30 cm enempää, koska roskiskaapin ovenkahva tuli eteen. Tiskikone on tietenkin ollut pakko laittaa, koska nykyihminen ei tiskaa...
Oli hankittu uusi suuri jääkaappi, mutta sellaiseen paikkaan, ettei ruokailija voinut siirtää penkkiä yhtään...)

Napattiin mahtavan hyvä kiinalainen take away-ateria mukaan matkalta ja syötiin itsemme ähkyyn perille päästyä. Eipä se muuta kaivannut kuin unta.

Aamu valkeni kauniina ja pääsi yllättämään: LUNTA! (Onneksi tuli laitettua ne nastarenkaat!)

Rauhassa käveltiin mökkikylän ympäri, syötiin aamupalaa ja pakattiin. Tien päällä kahvit vauhdissa ja itse asiassa toiseen puistoon eli Isojärven kansallispuistoon. Majavapolku kuulosti houkuttelevalta. Allekirjoittanuthan tietenkin ajatteli, että siellä on pato, jonka päällä majava istuu kuin Disney-leffassa ja pureskelee jotain tikkua..... 😂

Mutta olivat ryökäleet padonneet sen verran, että polku katkesi valtavan tulvan alle yhdestä kohtaa, ja lenkkareilla ei ollut mitään asiaa, kun todennäköisesti kumisaappaan varretkaan ei olisi riittäneet.

Niinpä jouduttiin ottamaan omia jälkiä takaisin, mutta ei se haitannut. Kaunista oli.

Ajettiin rauhassa kotia kohti. Urjalan makeistukun kohdalla sen verran jarrua, että jouluksi vihreitä kuulia (juu, ei minulle....) ja vähän töihin tuliaisia. Hurja ryysis parkkipaikalla, kaksi isoa bussia ja henkilöautoja kymmenittäin.

Siihen on viereen avattu jonkinlainen huoltoasema, joka näytti myös viihtyisältä. 

Kotona rauhassa tuvan lämmitystä ja sauna. Mitäpä hyvään viikonloppuun muuta vaadittaisi.

Syksyä

Osuipa jo aamulenkille pakkasia heti lokakuun puolivälin jälkeen. Ei kirpsakka keli muuten, mutta tossunpohjat lipsuivat yhdessä kohtaa jonkin verran...
Sittemmin ollaan toki oltu huolella plussalla. Moni kyselee talvirenkaiden vaihtamisesta. Itse mietin lähinnä sitä, missä vaiheessa vaihdan nastarenkaan fillariin.

Tällekin vuodelle kävi niin, että kesälomapäiviä jäi käyttämättä sen verran, että tuli vaatimus käyttää ne vuoden loppuun mennessä. Koska olin viime vuonna joulua edeltävästi vapaalla, tänä vuonna olisi jonkun toisen vuoro. Niinpä pari pidennettyä viikonloppua suunnitelmiin, majoitukset varaukseen ja retkelle.

Päivälleen vuoden jälkeen sama paikka ja sama patikka. Eri seura.

Repovesi siis.

Karmea ajomatka. Sanotaan Suomen teistä muuten mitä tahansa, on kaksi, joita en haluaisi koskaan ajaa: tie 25 (Hanko-Hyvinkää) sekä tie 6 (Kouvola-Porvoo).

Luonnollisesti molemmat osui tälle retkelle. Mennessä jyristeltiin 25:sta rekkojen perässä ja jarrutettiin puolen kilsan välein tolpille (koska edellä menijä jarrutti, minusta vauhti ei sitä vaatinut...) joilla toi pätkä on miinoitettu.

Päästiin kuitenkin perille. Saarijärven parkkialueelta reissuun. Repuissa evästä, juotavaa ja hyvää tuulta. Eikä ristin sielua missään.

Olhavalla tulet ja tauko. On se merkillinen kallio: aivan kuin veitsellä leikattu pystysuora. Se kohta, mistä kalliokiipeilijät tulee alas, laskeutuu pienelle lämpäreelle, joka ulkonee kalliosta. Muuten pudotus olisi suoraan järveen. Lämpäreen päältä sitten venekyyti "rantaan".

Tauon jälkeen kavuttiin tietenkin katsomaan maisemia. Keli oli suhmurainen eikä katsomista kovin paljon ollut. Vähän houkutti kävellä "Korpin kierros", joka lähtee vuorelta eteenpäin ja kiertää nähdäkseni järven lähinnä pyörällä ajettavia teitä pitkin. Nehän olisi nopeita kävellä koirien kanssa.....

mutta valo alkoi hiipua kun kello kävi, ja lähinnä huolestutti, ettei jäädä pimeässä kävelemään epätasaista polkua. Otsalamppuja ei oltu pakattu mukaan. (Ensi kerralla muistaa nekin!)

Pölhökustaat pääsi reissuun

Tultiin siis alas omia jälkiämme ja päätettiin kuitenkin kiertää jokin tullessa nähdyistä järvistä toiselta puolelta. Tuolla on hyvät opasteet. Kartoissa on selkeät merkit ja kun seuraa esim. tietyn tulipaikan/laavun nimeä, pystyy siitä aina jatkamaan seuraavaan etappiin.

Kilsoja tuli reilun kympin verran, ehkä 12km. Aamulla oltiin kävelty jo kertaalleen perinteinen aamulenkki joten koirat oli aivan vireessä vielä reitin lopussakin. Ihmisillä ehkä painoi tossuissa jo vähän. Varsinkin kun aivan viimeisenä oli valtava jyrkänne. Polku tuli suorastaan pystysuoraan alas ja koirat oli pakko päästää hetkittäin vapaaksi, koska niiden veto olisi kaatanut, kun muutenkin piti ottaa neliveto itselleenkin päästäkseen liukumatta seuraavan männyn kylkeen.

Kas, kun makkaraa paistettiin niin paljon, ettei ihmiset syöneet.

Jäi sitten luppakorville taukopalkka. 

Olhavanvuoren maisemaa

Olin varannut majoituksen Verlasta. Alkuperäinen ajatus oli, että jos majapaikka on tosi kiva, soitamme ja pyydämme saada jatkaa majoitusta vielä toisen yön ja kävelemme seuraavana päivänä lisää.

No tuota.....

Kun Bookingin kautta varaa majoituksen, jonka hinta on reilu satanen yöltä, sitä odottaa tiettyä tasoa. Varsinkin kun Bookingiin julkaistut kuvat antavat ymmärtää kyseessä olevan varsin kiva mökki kahdessa tasossa kaikilla herkuilla. 

Totuus oli kuitenkin 12 neliöinen huone, jossa jääkylmä vessa ja kaksi erittäin surkeaa ja vanhaa sohviksi puettua "vuodetta", joissa kummasskaan ei pystynyt nukkumaan. Toisen patjaan upposi ahteri sen 30 cm keskelle heti ja toisessa taas oli kivikova ohut petari. Sauna oli terassilta toisen oven takana  ja siellä ei ollut vesipistettä eli ei peseytymismahdollisuutta!! Keittiön hanasta tuli järvivettä. (Joka haisi kuolemalta, kunnes sitä oli valuttanut vartin verran.....)

Emme sitten päättäneet jäädä toiseksi yöksi. 😒

Tuliaisia. Hassu kuva, joka jäi vinoon.

Kotimatka tuli sitten 6-tietä pitkin. Tolppia, ohittajia, vaaratilanteita.... joopa joo.

Porvoossa kirjaimellisesti 5 minuutin pysähdys. Nappasin Brunbergilta pari laatikkoa suukkoja töihin vietäväksi ja koirat kävi pisulla. 

Porvoossa ei ole ainakaan liikennejärjestelyt muuttuneet sitten 1987. Edelleen kaupungin läpi ajettaessa saa jarruttaa jokaisiin valoihin. Ja niitä riittää. 

Muuten kaupunki on kasvanut tosi paljon. Olisi ollut kiva pysähtyä pidemmäksi aikaa, piiipahtaa vanhoilla ystävillä jne, mutta sadekeli ei houkutellut lenkille ja edellisen yön valvomisen jäljiltä oli ikävä kotiin.

Retki oli kiva. Muutaman viikon päähän on varattu jo vastaava. Kohde vaan toinen.

Lempi opukseni. Ideapankki.

Toivottavasti marraskuulla on vielä kirkkaita päiviä. Sateessa ei ole kiva patikoida, vaikkei se sikäli haittaa, että aina on kuivia vaatteita, joihin vaihtaa. Se on vaan omalla tavallaan muuten tympeää.