perjantai 6. lokakuuta 2017

Kuivurikokeiluja ja muuta säilöntää

Kasvikuivuri on hurissut keittiössä nyt lähes taukoamatta.


Tämä on ihan tauti.
Kaikki ne on kerättävä vaikkei minnekään mahtuisi.
Onneksi ne säilyy kuivana ikuisuuden.


Kuten taisin mainita aiemmin, minä sitten viipaloin kesäkurpitsaa oikein ohueksi (juustohöylä on hyvä) ja paiskasin kuivuriin.

Havaintoja:
- siitä tulee tosi makeaa ja hyvänmakuista. (Makeita sipsejä!!)
- se kuivuu kiitettävän nopeasti ja jauhautuu helposti


Näin ollen kokeellisen keittiön ensimmäinen purkillinen kurpitsajauhoa on tehty.
Mulla on ajatus laittaa sitä esim. piirakkataikinoihin jauhojen korvikkeeksi. Kaipa siitä jotain makuakin tulee. Ja varsinainen käyttöidea oli käyttää sosekeitoissa suuruksena ja makua tuomassa. Voisin kuvitella, että bataatin tai perunan keittoveteen lisättynä ei tarvitsisi kaataa juurikaan vettä edes pois vaan soseuttaa suoraan.

Maistiaisia olen tehnyt myös kirsikkatomaateista.
Ne oli niin hyviä, etten ehtinyt edes kuvata, kun oli jo syöty!!
Suosittelen siis todellakin tekemään jos omistat minkäänlaista kasvikuivuria.




Kuivurissa on viimevuotiseen tapaan pyöritetty juureksia: naurista, lanttua ja porkkanaa.
Laitan nuo kuivat suikaleet ja kourallisen kuivaa suppilovahveroa monitoimikoneeseen ja jauhan. Juurekset ei mene hirveän pieneksi, mutta tuo silppu toimii aivan älyttömän hyvin keittopohjana kaikille keitoille. Sienet siksi, että niistä irtoaa sitä umamin makua, mitä kehutaan eri palstoilla.....

Käytin viimeiset viimevuotiset yhteen sosekeittoon ja sitä syötiin erinomaisella halulla.

Hamsteri minussa nauttii, kun ruokakomeron hyllyjen pullot ja purkit lisääntyvät.


Nuo pullot on kirpputoreilta ja käytetyn tavaran liikkeistä. Lasipurkit sitten mitä tahansa kurkku- tai hillopurkkeja. 

Nyt kun ostin markkinoilta puolukkaa, mätin kuuteen tasoon jokaiseen n. 4,5 dl puolukoita ja jätin vuorokaudeksi pöhisemään.


Voi kun olisin tajunnut aiemmin, että tasojen paikkaa vaihtamalla olisi kuivatus tapahtunut ehkä vähän ripeämmin. 
Noh, se juna meni jo.
Kuivaa tuli, joskin neljä tasoa jouduin kuivattamaan vähän kauemmin, koska osa marjoista jäi liian kosteiksi.
Rouheesta tuli taivaallista!!! Äh, miksen laittanut enempää...... ehtisiköhän vielä metsään?

***
Mehän kaadoimme tuon kriikunapuun. Siihen tuli joku äkämäpunkki ja näytti kammottavalta. Lisäksi se oli istutettu oikein huonoon kohtaan suoraan keittiön ikkunan alle. Siinä se hankasi ikkunaa, parveketta ja lisäksi voi huonosti.
Juuri koskaan se ei tehnyt satoa muutamaa satunnaista hedelmää enempää. Yhden kerran muistaakseni näiden vuosien aikana, ja sitten tänä vuonna puoli korillista.

Koska hedelmät oli kerätty puoliraakoina, ne oli aika kirpakan makuisia sellaisenaan.
Päätin säilöä ne.


Sokerilientä (maustettuna kanelilla ja vaniljalla) sekä tummaa rommia. Sokeriliemeen fariinisokeria.
Järkyttävä työ puolittaa kriikunat ja kaivaa se kivi pois. Suurin osa hedelmästä oli kivessä kiinni ja harmitti. Laitoinkin osan kokonaisena. Osannen syljeskellä niitä kiviä sitten jäätelönkin joukosta.

Liemen keitin niin, että kun se oli kiehunut, kaadoin rommin melko lailla heti joukkoon. Tarkoitus olikin, että edes osa alkoholista haihtuisi/palaisi pois. Mutta jösses, että se oli hyvää......  *slurps*

Nuo saa nyt tekeytyä alakerran jääkaapissa joitain aikoja ja talven synkkinä hetkinä maistamme.

****
Sitten olikin aika siirtyä terassin nurkille, koska Zilga-viinirypäle alkoi olla kovin sinistä.


Viime vuonna keitin ensimmäistä kertaa mehua ja olin pettynyt.
Vähän kuin herukkaa. Väri on upea mutta maku ei ollut yhtään erikoinen.
Eikä meillä varsinaisesti mene mehuja....  Hyytelö kiinnostaisi, mutta en lämpene idealle hankkia jotain hyytelöittämisainetta ja uittaa sitä mehussa. Toisaalta nuo on niin naurettavan siemenellisiä, ettei niistä voi keittää mitään ilman siivilöimistä.

Kiikutin korillisen kirjastoon. Meillä on ihanat kirjaston"tädit", joilta saa aina apua kun tulee mieleen lähes mitä tahansa. Saavat popsia sellaisenaan.

Loput sitten paiskasin kuitenkin mehumaijaan ja mehustin.
Tänään työn alla on ensimmäinen vispipuuro. Alkoi yövuoron koomalenkillä herättyäni tehdä sellaista mieli.

2 kommenttia:

  1. Vitsi kun olet ollut ahkerana, en itse jaksa yhtään tälläisiä hommia, mutta äitini lähettääkin sitten kuivattuja sieniä, että olen kyllä saanut sieniä ihan kiitettävässä määrin.

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säilömiskausi on kieltämättä aika vauhdikas vaihe.

      Kiitos, samoin!!

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...