Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Lunta

MUOKKAUS 12.2.: Kirjoitin tämän tekstin aiemmin ja latasin koneelle vasta alkuviikosta.
Nyt kun ollaan jälleen siinä tilanteessa, jota Varsinais-Suomalaisessa talvessa vihaan: .loskapaskaa on maailma täynnä, joka askeleella lipsuu ja/tai uppoaa ainakin yhden kengänsyvyyden verran. 
Juu, kiitos, nättiä oli ja nyt sitten kevät!

******
Vielä en myönnä millään tavoin kyllästyneeni tuohon valkoiseen, mitä taivaan täydeltä putoilee...

Nättiä on. Kerrassaan.

MUTTA. Minne sitä enää laittaisi, kun pihasta alkaa loppua tila? Noiden kinosten yli on tosi vaikea enää saada vietyä eteenpäin ja kulkuväylät kuitenkin pitäisi pitää puhtaana.

Pihalle tehdyn polun vierellä hanki ylettää itseäni hyvinkin polveen. Arvioin, että siinä on kevyttä pakkaslunta pinossa ainakin 50-60 cm.

Tekee vallan hyvää viime kesän kuivuuden jäljiltä maalle ja pohjavedelle. Sikäli kun ei tule sitten oikein märkää kevättä, jolloin joka paikka tulvii ja on yhtä kuraa.

Tein lumienkelin lenkillä.

Metsään ei ole enää päässyt hetkeen.

En jaksa rämpiä polkuja auki yksin ja siellä ei tunnu muut kävelevän.

Pihapolku

Onneksi on lumilinko. Mies ajoi sillä pihasta alaspäin menevän polun auki, jotta Ipana pääsee kouluun uppoamatta polvia myöten. (Kun muistetaan vielä teinien tapa kulkea nilkat paljaana...)

Sitten mies huvitteli tekemällä pihaan vielä ison kahdeksikon, että koirilla olisi lenkki, mitä juosta.

Niinkuin ne juoksisivat ilman, että siellä pinkoo edellä. Mutta idea oli hauska.

Mehän teemme myös isän pihassa lumityöt talvisin, kun ovat pois. Kun molemmissa osoitteissa on melko iso piha (meillä pitkä pihatie), on siinä oma hommansa. Linko on oivallinen apu, varsinkin kun lumi on märempää ja painavampaa.

Kokeilin vähän puskea sitä nyt kun on liki nollaa, mutta ei tällä kädellä kyllä siirrellä lunta kuin hyvin niukasti kerrallaan. Asento tuon lumentyöntimen kanssa on niin hölmö: toinen käsi on kaukana varren päässä ja sieltä pitäisi löytyä voimaa työntää. Työnnin on siis varmaan 80cm liian pitkä itselleni....  joten jätän odottamaan työstä palaavaa, joka käynnistänee koneen avuksi.

Yhden päivän plus-merkkinen lämpötila teki lumesta kaameaa sohjoa. Nyt jalkakäytävät on jälleen liipattu peilinkirkkaiksi ja siihen päälle tiputeltu karkea sora vaan pyörii jalkojen alla. Raskaita kokkareita on kaikki tien pientareet täynnä.

Suomen kaksi vuodenaikaa: räntä ja loska, Bonon seikkailut

Tulipa totta tosiaan SE aamu. (Tiistai 25.4.2017)

Nousin puoli seiskalta ja päästin koirat ulos. (Koska mies nukkui vielä, en nostanut makkarista verhoa, enkä siis kyennyt valmistautumaan tähän mitenkään....) Tyrmistys ulko-ovella oli melkoinen.

Sissus saakeli: antakaa ny vähän armoa!! Se on huhtikuun loppu, vappu tällä viikolla, ja meillä tulee 15 cm loskapaskaa taivaalta.....

Kesärenkailla oli suht mielenkiintoista mennä töihin.

Bono sen sijaan loikki kuin aropupu pitkin pihaa ja pyöriskeli ihastuksissaan lumessa. On se kiva, että edes yksi perheenjäsen riemastui tästä(kin) sään vaihtelusta ja siitä, että ainakin Varsinais-Suomessa on näköjään kaikki neljä vuodenaikaa kahden tunnin sisällä.

Iltapäivällä oli nimittäin todella hurjan kaunista, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli kevät parhaimmillaan.

****

Bonosta puheenollen: arvatkaa kenen pentu meni ja löysi 15 kilon ruokapussin yksin kotona ollessaan....

Kyllä!

Sain töihin viestin, että alaovi (kellarin ovi keittiöstä) oli auennut. Siinä on tylsä ominaisuus, että ilmanpaine avaa sen, jollei ole oikein kovin vetänyt (ts. paukauttanut kuin vihaisesti) kiinni, ja Ipana ei ollut kouluunlähtiessään tätä tajunnut tehdä.

Pikkukoirapa oli päättänyt lähteä seikkailulle kellariin ja törmännyt varsinaiseen Jack Potiin, pussia kun säilytetään siellä. (Se ei ole tätä ennen kamalasti halunnut portaisiin muutenkaan....)

Siihen mennessä kun mies tuli kotiin lounaalle, se oli juonut jo litran vettä ja paino noussut 1,5 kiloa edellisestä lauantaista (tämä tapahtui muistaakseni ke tai to päivällä). Sitä ihteään oli myös aivan koko maailma täynnä.....

Lenkillä oli oma pirteä itsensä, mitä nyt sairaan pönäkkä.... ja paskoi menemään kyllä huolella koko lenkin. (Parempi näin, ehdin jo miettiä kaikki parafiiniöljyt ja parsat....)

Pidettiin paastolla se ilta, sai piimää ja pienen määrän lihaa suurimpaan nälkään, seuraava päivä vähän pienemmillä aterioilla, ja voila: lauantaina punnituspäivänä oli tullut normaali 300g viikon aikana. Läpipasko!

(Se ei varmaan ollut syönyt loppujen lopuksi kovin montaa desiä. Maha on kuitenkin pieni, ja se oli välittömästi ennen tätä syönyt aamupalansa, joka on melko suuri ateria. Mutta voin kuvitella sen onnen fiiliksen, kun on säkkiin sukeltanut.....)

****

Asiasta havumajaan: Sitä kun on riittävän kaheli, sitä tekee lähes mitä tahansa koiransa eteen. 

Joten: 

Jep!! Varasin lintukoiralle uimahalliajan ja oikein uimaopettajan. (Ja jo kauan ennen kuin nähtiin, että dieetti tuli tarpeeseen....)

Haluan, että tuo tottuu uimiseen ja veteen niin, ettei se ole jännää eikä ensimmäinen kerta syvässä vedessä pelottava.

Se oli aivan mielettömän hauskaa.

Oikein kiva ja asiallinen ope: kannusti ja leikitti, ja sitten hyvin päättäväisesti kahvasta avusti veteen, jolloin jäppinen lopulta ui.

Alku oli vähän jännää, vauhti miljoona ja mitään tajua siitä että pitäisi kääntyä kun vastapäinen seinä tulee vastaan, ei ollut, vaan mies päätyi kääntämään sen, jotta ui toiseen suuntaan. (Onneksi oli se kahva...)

Sitten Bono vähän rentoutui. Altaan reuna oli melko jyrkkä alamäki ja se vähän vierasti sitä veteen mennessä. Sitten siinä oli kuitenkin jo tasanne, josta oikein hyppäämällä otti vauhtia ja lähti uimaan kohti. Osasi muuten kääntyäkin...  heh! 

Lopulta jo vähän hörppikin vettä uidessaan.

20 min intensiivistä uimaopetusta, sitten lämmin suihku ja kylpytakki päälle.

Autoon oli varattu huopa, johon vielä käärittiin, ja unta riitti todellakin koko reilun tunnin kotimatkaksi.

Minä en tiennyt, mutta uimaopettaja valisti, että jopa 50 % koirista EI osaa uida. Myös niistä roduista, joita periaatteessa porukka käyttää esim. linnustamiseen eli joiden erityisesti tarvii uida. 

(Siis tietenkään sellaista koiraa ei veteen paiskata veneestä, mutta voi joku niinkin ajatella, että "hitto kun tuli ostettua "työkalu", joka ei toimi..." noin kärjistäen. Ja pahassa tapauksessa meillä on joku uuden-kodin-etsijä-koira, jolla on "pitovaikeuksia" tai vielä pahemmassa se pistetään kuoppaan kun siitä ei ole metsästäjäksi.)

Lisäksi kaikilla koirilla ei ole luontaisesti oikea uima-asento, jolloin uiminen on raskasta ja voi olla vaarallistakin.

Uiminenhan on mielettömän hyvä treeni, nivelystävällinen ja pehmeä laji.

Pitäisi meidän Pappakoiralle varata allas käyttöön. Sen tassulle tuollainen kuntoutus olisi tosi hyvästä. (Tosin tässä ehtii kesä tulla ja uimavedet luonnossa ennen kuin sinne ehtii, koska altaat on tosi varattuja.)

****
Muita koiramaisuuksia: arki jatkuu ja jokapäiväinen lenkki on ilomme.

Onneksi kevät on näyttänyt myös vähän hyviäkin päiviä.

Totta puhuen ainakin viime viikolla jokainen aamu oli kaunis kuin mikä, mutta lähes joka päivä puoleenpäivään mennessä veti pilveen ja roimi milloin mitäkin alas.