Onni yksillä, kesä kaikilla

Kiva kesä!!
Minulla on sopinut se hellejakso ja toisaalta nautin kyllä myös siitä, että sai laittaa hupparin päälle lenkille. Pidän lämpimästä, mutta kieltämättä olen toimeliaampi vähän viileämmässä. Eihän täällä pohjolassa ole totuttu puuhastelemaan oikein kuumassa. Selvästi huomaa, että se helle vetää sellaisen loma-moodin päälle, kuin makailisi vaan rannalla lukemassa. Perin hankalaa, että pitää raahautua töihin... 

Heti alkukesästä tilasin rautakaupasta kotiinkuljetuksella mielestäni hirveän määrän puutavaraa, harkkoa, ruuveja yms. Viime kesänä aloitettua terassiprojektia piti jatkaa, terassi oli määrä suurentaa yms.

No, yksi asia johti toiseen. Yhden viikonlopun aikana aseteltiin harkkoja muka terassin pohjaksi, ladottiin siihen puolihuolimattomasti lautoja ja katseltiin. Ja todettiin: ei. Ei ollut sittenkään hyvä. Eikä tarpeellinen. Ja kohdistus oli hankalaa. Ja mihin kaksi ihmistä tarvitsee 150 neliötä terassia?

Joten pakattiin laudat ja harkot takaisin ja pohdittiin lisää.

Sen sijaan mies aloitti minusta kesän parhaan projektin eli portaisen uusimisen. Kuten kerroin aiemmin, nuo kivirappuset oli toimivat, mutta vaaralliset, koska ylin taso on sen kokoinen, että ovi avautuessaan tulee koko tasanteen yli. Siinä joutui tasapainoilemaan kauppakassien kanssa välillä tosissaan.

Tähän oli tuleva muutos......

Alkukesän tilauksiin kuului myös inkkarigrilli. Tämä on varsin kiva!

Omalla tavallaan toki epäkäytännöllinen, mutta meillä ei sinänsä kaivata grilliruokaa satunnaisia makkaroita lukuunottamatta. Itse nautin suuresti grillatusta ruisleivästä, jossa välissä juustoa ja tomaattia. Sen kun kietoo folioon ja paistaa niin olen onnellinen. 

Mutta tunnelmanluojana tämä malli on äärettömän kiva!!

Upeita iltoja!

Kesäkuussa tuli juostua muutama koiranäyttelykin. Tässä ollaan paluumatkalla kotiin. Pikkupojista kumpikaan ei menestynyt erityisemmin, kivat arvostelut ja lettuja uimisen perään jossain taukopaikalla.

Lapsi kotiutui palveltuaan 347 päivää. Nyt talven yli jotain ja mahdollisesti suunnitelmia uudestaan PV:n mukana. Puhuu mahdollisesta lähdöstä joukkoihin Libanoniin, mihin äitinä tietenkin suhtautuu vähän hirvitellen. Toisaalta ihailen rohkeutta edes pohtia moista, toisaalta jopa kadehdin kun kaikki on edessä avoinna. 

Mene, Ipana, minne vaan. Pärjäät takuulla ♥

Juhannuksena pieni Hilla oli kylässä. ♥

Uima-allas testattu, minusta kylmässä vedessä, ja päiväunet rattaissa varjossa.

Kesänaapurit.

En tiedä lehmienhoidosta mitään. Nämä ovat käsittääkseni nuoria lehmiä, hiehoja eli eivät ole vielä poikineet koskaan. Niitä pidetään tuossa meidän joen toisella puolen hoitamassa jokirannan maisemaa. Siinä sontiessaan saavat jotenkin sekä kuohkeutettua maata että lannoitettua sitä niin, että jotkut tietyt kasvit ja sitä kautta perhoset/öttiäiset viihtyvät ja biodiversiteetti paranee.

No, olipa sitten päivä, jolloin toinen lauman vasikoista jäi vaan makaamaan ruohoon muun lauman kulkiessa eteenpäin. (Naapuriryhmän WA kertoi tämän klo 12:30.)
Emolehmä ammui ja huusi surkeana koko päivän. Lopulta, kun oletetulle omistajalle (toisella paikkakunnalla) oli soitettu useita kertoja, hän tuli paikalle. Näin itse, että vasikalle juotettiin jotain (17:30) ämpärituttipullosta ja siihen se jäi makaamaan. Oli takuulla kuuman päivän aikana jo kuivunut pahasti. Lisäksi tietenkin pohdin onko sitä purrut käärme, onko loukannut tms. 

Kyttäilin vasikkaa makailemassa tuossa meidän kohdalla vielä iltayhdeksältä. Puoli kympiltä se oli kadonnut.

Yöllä emolehmä ammui taas kolmen jälkeen hirveästi. 

Nyt laumassa on näkynyt vain yksi vasikka. 😢

Tämä jäi vähän vaivaamaan. Jos kaupunki antaa luvan tuoda eläimiä yhteiselle maalle, kai niistäkin pitää jotenkin huolehtia? Ei kai tuollaisia tuotantoeläimiäkään saa vaan jättää ja unohtaa? Viisi tuntia esim. loukkaantuneena on tosi pitkä aika.... 

Boogie testaa uima-allasta kuuman päivän iltana.

Niiden ei voi antaa uida yksin, koska kynnet repisivät muovin reunasta rikki.

Saunan lauteita laajennettiin vähän kulmaan. 

Nyt mahdutaan kaikki viisi kerralla hyvin.

Kuten sanottua, mies aloitti tekemällä tuohon keittiön ikkunan eteen "laiturin". Siitä tehtiin nopealla aikataululla portaat alas, koska pudotusta oli reilu metri.

Sitten haettiin vielä toiset porrastuet ja laitettiin raput myös terassille päin. Näin, jos kuljettaa vaikka astioita, ei tarvitse kiertää tuolta laatoituksen kautta. 

Rima-aidat tehtiin sekä terassille että partsiin. 

Vielä rimasta kaiteet ja tuo on kyllä tosi kiva.

Ilta-aurinko paistaa suoraan joten istumme siinä lähes joka ilta juomassa teetä ja lukemassa tai vaan katselemassa maisemaa. Tosi rauhoittavaa, hyvin suojaisa paikka.

Hilla kävi ja tehtiin retki kaupungille.

Jokaisenhan pitää olla tyylikäs ja pistää aurinkolasit pään päälle kauppaan mennessä.

Koska puutavaraa tuli paljon, sitä on myös rohkeasti käytetty. Mies teki kukkalaatikoita, joilla kuvittelen pelastavani kaikki savimaan tappamat kasvit.... Tai siis estämästä savimaata tappamasta niitä uudelleen.

Tähän grillin taakse rimoitukseen sain vuosia toivomani tuoksuköynnöskuusaman. Edellisessä kodissa sille ei ollut mitään järkevää paikkaa, tässä toivon sen selviävän.
Myös sisääntulon viime vuonna harkoista tehdyt kukkapenkit uusittiin tekemällä niihin kukkalaatikot. Niistä tuli mahdottoman muhkeat, vähän jo mietin onko jopa liian jykevät, mutta ainakin siihen/niihin mahtuu kunnolla multaa ja toivon mukaan kasvit selviävät. 

Olen tosin selvitellyt itsekseni kaikenlaisia talvisuojaustapoja mm. vettä imemättömän turpeen avulla, joten saatan sellaista hakea säkkitolkulla ja levittää joka paikkaan. 

******

Uusi työpaikka, tuttuhan se jo oli, on kiva. Viihdyn ja nautin tosi kovin mahdollisuudesta fillaroida töihin. Puhumattakaan vireystilasta, joka on päällä töihin päästyä, kun on saanut 3,2 km raitista ilmaa. Jep, tämä on kiva kesä!

Arkea, pentuarkea, syksyä

Niputin otsikkoon (mielestäni) kaiken oleellisen juuri tähän hetkeen. 
Sarjassamme sekalaista soppaa siis.

Pentuarki on alkanut kivasti. Koirat tulevat hyvin juttuun, tutustuminen kesti n. 30 sekuntia, ja varsinkin tuo junnu on ikionnellinen saatuaan "oman vinkulelun". Nuo nuorimmat vääntävät päivittäin joka käänteessä, leikki on aika ajoin äänekästäkin, mutta Merlin on kyllä luonteeltaan niin taitava ja puhuu koiraa aivan täydellisesti. 

Sanoinkin trimmaajalle, että jos saisin valita (ja mahtuisi, ja, ja, ja....), ottaisin Merlinin jälkeläisen heti, jos voitaisiin taata, että sen luonne periytyy 100%. Sen emä oli oma suosikkini kasvattajan koirista ja se on leikittänyt aikanaan täti-koirana meidän Bonon ja sen jälkeen useammankin pentueen ennen näitä omia pentujaan, eikä suotta.

Myös setäkoira-Bono on ihan ok penskan suhteen. Heiluttaa häntää ja lähtee joskus vähän leikkiin, mutta on kuitenkin se arvokas vanha setä, joka vaan lähinnä katsoo päältä kun nuoriso riekkuu.

Mies kävi pienessä suunnitellussa päiväkirurgisessa operaatiossa ja on nyt saikkarilla muutaman viikon. Penskan muutto osui sikäli hyvään aikaan, että ehditään vähän rauhassa siirtää sitä harvempaan ruokailuun (4 → 3) koska työvuorojen takia kukaan ei täällä päivisin ehdi käymään....

Sisäsiisteyteen pyritään, mutta sen suhteen eletään jälleen aikaa, jolloin pyyheliinoja on lattialla ja niitä pestään alvariinsa.

Mun vauvat ♥

Vanhempien luvalla myös kuva Hillasta

Boogie the Wookie

(Alunperin nimeksi piti tulla Chewbacca...)

Parhaat kaverit

Pihalla olen saanut jotain aikaiseksi. Miehen operaation takia täysi ponnistelukielto, joten mitään raskaampaa ei voi teettää. Mutta pystyy sitä itsekin, vaikka tämä vanha merenpohjan savi tässä pihamaassa ei tosin ole niitä helpoimpia.

Kukkapenkkeihin ostin muutaman kukkasipulin....  siis lähti ihan lapasesta, kun Tokmannilla oli isoja säkkejä halvalla. Sulo Vilen minussa lähti lentoon ja totesin kotona, että sipuleita on sellaiset 500 kpl.... (Osa on hyvin pieniä, kuten krookuksia ja lumikelloja, skilloja yms.) 
Joten kevättä odotellessa! Viime keväthän vähän aiheutti pettymyksen, kun pihassa ei kasvanut kirjaimellisesti yhtään mitään. Ensi keväälle vähän muuta.... (paitsi jos myyrät ja kanit ja peurat...)

Tilasin alkukesällä punaisen viiruhelpin ja elefanttiruohon. Ne elivät purkeissa kesän ja havahduin (liian myöhään), että ne kuuluisi istuttaa syksyllä maahan, jotta ehtivät juurtua ja talvehtivat. 

Sain useita varoituksia olla laittamatta niitä minnekään pihalla, koska kuulemma leviävät kuin rutto.

Jää nähtäväksi.

Helpi päätyi aidan viereen. Tein tarkoituksella ison kuopan, jotta sillä olisi tilaa levitä, ja varsinkin, että siellä olisi kunnon multaa juuristolle sitä talvehtimista ajatellen. 

Minusta tuo punainen väri oli kaunis. Meillä oli vihreä viiruhelpi aikanaan edellisessä kodissa, mutta se ei oikein ottanut kasvaakseen. Siihen taisi päästä liikaa nurmikkoa kilpailemaan elintilasta, koska en osannut suojata sitä. Eihän tätäkään sen kummemmin ole suojeltu, mutta ainakin tuo kate vähän hidastaa tavisruohon leviämistä.

Kuten sanottu, mies on ponnistelukiellossa, ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua kun kaikki asiat on kesken ja tekemättä.
Joten kuinka monta äreää ämmää tarvitaan kaivamaan saveen kuopat portin pylväille? 
No, aika badass-fiilis siitä tuli, kun totesin, että minähän pystyn. 😁

Hirmuinen mittailu oli pylväskuoppien suhteen, koska portin mitat ovat yhtä, ja totuus itse asiassa toinen. Portin mitoissa ei oltu otettu huomioon saranoita tai keskelle tulevaa lukitusta. Nehän leventävät yllättäen yli 15 cm kokonaisleveyttä. (Mikä oli hyvä juttu huomioiden, että muuten olisi pitänyt alkaa sirkkelöimään asfalttia....)

Tadaa!!!

Kun portit on valettu ja saadaan aidan linjaus tuohon vasemmanpuoleiseen tolppaan, istutan elefantin siihen pylvään juureen. Ajattelin tehdä samalla tavalla kuin helpin kanssa, että iso kuoppa ja runsaasti katetta. Siinä nurmikon reunassa se sitten saakin levitä, pystyyhän ne pitämään kurissa leikkurilla...

Kesänaapurit, eli kyyttölehmät ovat olleet ilonamme tuolta heinäkuun alusta lähtien. Alussa niitä näkyi lenkkipolun varrella, olivat aika arkoja ja ihan yhdessä kasassa.
Sittemmin rouvat tottuivat ympäristöön ja alkoivat vaeltaa enemmän ruuan perässä, ja niitä oli meidän tontin perällä olevan joen toisella puolen. Yhteensä lehmiä oli ehkä 25-30 ja kulkivat aamulla yhteen suuntaan syöden, ja hakeutuivat sitten vähän takaisin aina märehtimään ja levolle.

Hassuinta oli heinäkuun lopulla ja elokuussa huomata, miten vasikat olivat kirjaimellisesti kesälaitumilla. Ne eivät välittäneet sähkölangasta, vaan painelivat sen alta viereiselle kaurapellolle.....  pari äitilehmää meni sittemmin perässä.

Tunsin itseni toki naapurikyttääjäksi, kun katselin lehmiä aika ajoin jopa kiikareilla. 😁

Sittemmin lehmien omistaja kävi ohjaamassa niitä laitumella eteenpäin ja ovat nyt pois meidän tontin kohdalta, mutta aamulenkin varrella oli muutama rouva ihan hiekkatien vieressä.

Ihanan sosiaalisia ja uteliaita ovat, tulivat välittömästi langan viereen, kun kuljin siitä ohi eivätkä välittäneet koiran haukkumisesta mitään.

Toisen naapurin heppaset ovat myös tulleet lenkkireitin varrelle. Pari shetlanninponia ja luulen tuon isonkin olevan poni. Kauniita, uteliaita ja reippaita. 

Näitäkin on valitettavasti haukuttu, ja itseäni huvittaa eniten tässä se, että me muutettiin maalta kaupunkiin ja nyt naapurit ovat tällaisia! Selkeää kaupunkilaisporukkaa.

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut kyllä kuumin naismuistiin. Asia, joka on ollut vähän jokaisessa postauksessa ja lehtijutussa esillä. Olen tosi iloinen, että meillä on tässä pihassa kaivo, josta saa kasteluvettä, koska totisesti kasveja on saanut kastella. 

Öttiäisiä myös riittää. 
Osallistuin omalta osaltani Thermacell-keskusteluun siltä osin, että aion laitetta käyttää edelleen, koska viime kesänä en havainnut yhtään itikkaa putoilevan taivaalta kuolleena sillä alueella, jossa se kävi. Lisäksi muistan elävästi, kun kesken meidän reissun siitä loppui kaasupatruuna. Olimme juuri lopettaneet syömisen ja puhuimme, että juodaan vielä kahvit ennen kuin jatketaan reissua.

Ei muuten juotu. Kun laite naksahti sammumisen merkiksi, meni ehkä kolme sekuntia, kun ilmatila oli sääskeä täynnä ja juominen olisi ollut elävän ravinnon nauttimista joka hörpyllä. 
Minä uskon edelleen, että itikat tunnistavat myrkyn hajun ja välttelevät aluetta. Ei niinkään, että lentävät siihen kuolemaan. Vaikutus lienee vähän sama kuin niillä onnettomilla hyttyskiehkuroilla, joita ei pysty ikinä irrottamaan ehjänä poltettavaksi.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että yhdestä laitteesta on julistettu nyt koko maailman tappaja kun samaan aikaan sallitaan niiden isojen laitteiden myynti, jotka hiilidioksidipatruunalla houkuttelevat itikat laitteeseen sisälle ja siellä tappavat. Eikö kuollut öttiäinen ole kuollut öttiäinen riippumatta kuolintavasta? (Joo joo, tiedostan kyllä myrkytyksen erot liittyen siihen, miten myrkky leviää lajista toiseen....)

Oli miten oli, minullakin on oikeus voida istua pihalla ilman, että syödään elävältä. Saa vapaasti olla eri mieltä, mutta se tuskin muuttaa omaa mielipidettäni.

Kesäkuulumiset muuten kuvien muodossa:

Kielot tuoksuivat niin taivaallisen ihanalle!!
Onneksi ihan tien toisella puolella on kuntorata, jonka varrella näitä riittää.

Tätä tyyppiä loikkasin vauhdilla karkuun,

vaikka tajusin väristä, ettei hätää ole...... 

Nam!!

Mansikoita en ole ehtinyt vielä edes ajatella,

ja se jo vähän jopa stressaa.....

Tämä tyyppi sen sijaan. Brrrrr!

Kammottavan ukkoskuuron jälkeen oli tullut kuivattelemaan tielle.

Hyvin maastoutuu tuohon asfalttiin.

Rentoutumista omalla pihalla. 

Eräänä aamuna mies oli lähtenyt töihin ja minä koirien kanssa kävelylle.

Tultiin takaisin ja kuistilla räpytteli paniikissa pieni talitiainen.

Avasin oven ja hyttysverkot selälleen ja suljin välioven.

Ruikkasi kakat seinälle ja lensi ulos....

Kiittämätön mokoma! 😂

Kuivia ovat, mutta kermassa haudutettuna varsin maukasta.

Meillä oli jälkikoe viikko sitten.

Koirat jäivät autoon meidän tehdessä jälkiä. Hirvitti siinä helteessä.

Onneksi olin ostanut tuon folioverkon, joka peittää koko auton.

Meille kävi vähän huonosti ja jälki meni pilalle (täysin eri tarina)

mutta palattuamme auto oli sisältä ihanan viileä, kun

olin käyttänyt ilmastointia täysillä kylmällä juuri edeltävästi.

Luut olivat aivan meidän suunnittelemalla kulmalla.

Alueella on runsaasti susia ja siinä oli peura pistelty poskeen joskus.

Kuuset tekevät valtavasti käpyjä.

Joku oli hiukan hyväntuulinen päivän päätteeksi.

Kerran iltalenkillä auringonpaisteessa nuo päiväkakkarat aivan loistivat kultaa!

Sattui olemaan 15 sekunnin tyhjä hetki ja näin itseni käytävän päästä peilissä.

Töissä menee tämäkin kesä.

Omasta puusta napattu siemen, istutettu vasta keväällä ja niin vain lähti kasvuun.

Kultasade. 

Näitä on kaksi ja laitoin molemmat maahan.

Maanantain retki Porin Prikaatin Niinisaloon.

Ipana lähti vapaaehtoiseen palvelukseen.

Tsemppiä ja hyviä treenejä! Ota kaikki irti hyvästä koulutuksesta!! ♥

Kesänaapurit ovat saapuneet ♥

Nämä lienee kyyttöjä. 

Hoitavat jokirannan biodiversiteettiä syömällä ja sontimalla.

Ihania!!

Viimevuotinen chili teki aika hyvin palkoja ja otin siitä tosi paljon siemeniä.

Jostain syystä vain yksi onneton iti, mutta sepä näyttää viihtyvän hyvin.

Chiliä tiedossa tällekin vuodelle.

Näitä tyyppejä eksyy meille sisälle nyt jatkuvasti.

Ovat niin pönttöjä, etteivät osaa ulos avoimista ikkunoista vaan jäävät

roikkumaan ikkunan karmeihin.... 

Mamman varsin harkitsematon ja hölmö ostos.

Mutta onpahan allas, josta ottaa kasteluvettä.

Toki koirat sinne myös menevät, mutta meidän kaivon vesi on sen verran savista, etten halua koirien uivan siinä, koska sitten niiden karvat jäävät siihen hienonhienoon saveen ja se taas kulkeutuu ihan joka paikkaan. No, on kyllä ehkä älyttömin idea ikinä kantaa koirille hanavettä plutattavaksi.... 
Hölmöläisten hommaa, mutta itsepä ostin. 

Kesä tähän asti on ollut hieno.

Jotain pikkuremonttiakin on tehty, mutta pääasiassa on siivottu sillä lailla jälkiä muuton jälkeen, että tavarat alkavat löytää paikalleen ja piha ei enää näytä lähinnä kaatopaikalta. 

11 kuutiota puuta on myös pilkottu (suurin osa oli valmiiksi pilkottua) ja pinottu puuvarastoon ja siellä käydessäni hykertelen aina. Joku hamsteri minussa nauttii, kun näkee tuollaisia "varastoja" pahan päivän varalle. Tiedänpä pystyväni kylpemään koko talven!

Remontti jatkunee seuraavaksi yläkerrassa, eli se makkari on pakko saada valmiiksi talveksi. Lisäksi vähän puuhastelin juhannuksena ja väkersin yhden terassin seitsemää (7) lautaa vajaa valmiiksi. (Tilasin siis 7 lautaa liian vähän, voi blondi....)

Lisäksi saunassa on tarkoitus leventää keskimmäistä laudetta, mutta sillä ei ole kiire. Voi odottaa syksyyn.