Vapaalla

Nyt siis ne kauan kaivatut vapaat.

Ihan sama, että palkattomana. Olen varmasti vapaani ansainnut. (Ja haha, jääpähän lomapäiviä tuhlattavaksi jos sopimuksia taas tulee. Jos ei, maksavat ne kuitenkin ulos.)

Viime töikseni vetelin 13 tuntia humppaa samoilla jaloilla (ja silmillä) ja olo on räytynyt.

MUTTA, huomenna voin vetää vaikka kolmet päiväunet ja juuri kerroin Pikkukoiralle, että tulevan viikon aikana otetaan sitten useampi kymmenen kilsaa targetiksi, joten tassut kuntoon..... 

Edu kun on aina niin älykkään näköinen, tässä se on ihan älykkäämmillään...  (Saa nauraa!)

Kuivattelee siis kylkeään laiturin penkkiin. Asia, joka harvalle tulee mieleen. Moni käyttää pyyhettä.

Muutamia lempireittejä... 

Pieni ja niin myrkyllinen

Tässä verkossa on isäntä paikalla....  yhhhh

Seuralaiset auringossa

Zilga teki taas hyvän sadon. Keräsin osin raakana, jotta hyytelö soseutuisi....

Peanut butter & grape jelly paahtoleivällä. Niin jenkkiläistä. Niin hyvää.

Keikalla: Nickelback

Päivitykset tulee täysin mielivaltaisessa järjestyksessä, mutta koettakaa suodattaa....

****
Nuorin toivoi keväällä synttärilahjaksi liput Nickelbackin keikalle. Vähän puun takaa toive tuli, mutta oli sen verran harvinainen herkku, että tilasimme liput. (Hän ei yleensä paljoakaan pyydä.)

15-vuotiaassa parasta on, että sitä ei voi yksin lähettää Hartwall Areenalle, joten vanhemmat mukaan.  =)  Neitosen ensimmäinen keikka missään (kun iltatoria ei lasketa). Aika täpinöissään oli.

Keikka oli perjantaina 2.9. ja oli ehdottomasti jälleen kerran yksi hienoimpia vetoja. Maailmanluokan tähdet osaa, ei siitä mihinkään pääse.

Voi olla (ja onkin), että kielenkäyttö oli melko järkyttävää ja vitsailivatkin siitä, kun ihan eturivissä oli hyvin nuoria.... mutta, tuskin ne telkkarista sen roisimpaa kieltä kuulevat.

Ainakin omamme pystyy suodattamaan.

Karvainen peukku etualalla kuuluu mieshenkilölle perheessä. 

Ainoa harmi näissä maailmanluokan keikoissa on, että aloittavat vasta klo 21 ja kun meiltä menee se toista tuntia matkoihin, kotona on aina kovin myöhään. Näin arkipäivän iltana erityisesti.

Jokaisella oli korvatulpat. Tarpeeseen! Suodattaa pahimman räimeen ja toisaalta esim. sanoista saa hyvin selvää. Tinnitus ei ole niin hauska tuliainen....

Lämppärinä joku kanukkibändi Monster Truck, joka oli ensimmäistä kertaa millään keikalla oikein kuunneltava. (Normisti olen pyrkinyt jättämään lämppärin väliin, koska toinen toistaan järkyttävämpiä esityksiä on joskus kuultu....)

Äijät totisesti jaksoi heilua.

Maailmanluokan tähdissä on sekin huvittavaa, että ne tosiaan kuulostaa livenä yhtä hienolta kuin levyltä. Tästä nyt kokemusta useamman eri bändin keikoilta ja toinen toistaan paremmilta kuulostaneet.

Asia, jota ihmettelen edelleen, koska silloin nuorempana kun piti Dingon perässä juosta, tuli havaittua, että levyllä sitä kuunteli mutta keikoilla olis mielummin vain katsellut. Oli se sen verran järkyttävää kuunneltavaa livenä.... 

****
Tällaista siis viikonlopun alkuun.

Lauantaina tyttö lähti tallille rakentamaan rataa sunnuntaisia aluekisoja (estehyppy) varten ja vettä tuli kuin aisaa. Hitsi. Neiti on räkäinen ollut ja toivon, ettei vilustu nyt pahasti.

Itse tein loppuviikosta kaupasta täysin pöhkön löydön: salmiakkituorejuusto Creme Bonjour. Sitähän oli ihan pakko ostaa. Tällainen suklaan-inhoaja ja salmiakin/lakritsinrakastaja ei voisi elää ilman tästä tehtyä juustokakkua.....

No. Ei sitä juustoa ole tarkoitettukaan leivälle mutta oli melko erikoista. Veikkaan, ettei pysy myynnissä pitkään. (Meidän ei myöskään ole tarpeen sitä ostaa toiste....)
Vatkasin juustokakun jähmettymään ja lisäsin kyllä Haganolin salmiakkimixeriä nesteeksi liivatteille desin. Oli nimittäin sen verran vähän salmarin makuinen tuo juusto.

Rumahan tuollainen on kuin synti. Vihertävän harmaa. 

Mutta kyllä, toimii. Söin  toisenkin palan kahvin kanssa.

Makuasioita

Minä olen keinomakeutusaineiden suurin inhoaja!

Minusta aspartaamipaska (tämä sisältää ihan kaikki eri makeutusaineet) pitäisi kieltää maailmassa, ja vedän täydelliset primitiivikilarit jos muksut ostaa light-juotavia. (Ei sillä, että ostaisivat...) En ymmärrä, miksi uusia limsamakuja tehdään nykyään pääsääntöisesti vain lightina ja miksi kaikki jogurtti/rahka/välipalavanukas ym tahot haluavat mainostaa tuotteitaan järjettömästi vain sokerittomuudella.

Sokeri on kuulkaa luonnontuote!!

Jos jengillä on paino-ongelma, ja kokee, että se johtuu yksinomaan liiallisesta sokerinsyömisestä, ehkä katse pitäisi kiinnittää jonnekin ihan muualle kuin siihen sokeriin. Vaikka ostoskoriin.
En pysty uskomaan, että porukka lihoisi muodottomaksi vain siksi, että syö joskus aamupalaksi sokerilla maustettua rahkaa tai jogurttia sen leivän tai puuron vieressä. Kukaan ei pysty syömään sellaisia määriä näitä makeita tuotteita, että niillä yksin lihoisi. Sitten kun puhutaan limsoista, alan ongelmaa vähän ymmärtääkin, mutta tarviiko limsaa juoda ruokajuomana tai ylipäänsä edes viikottain?

On tutkimuksia ja sitten on "tutkimuksia". Ja kyllä, osaan lukea niitä itsekin. Aspartaamin käytöstä ollaan kaikenlaista mieltä siitä lähtien, että se aiheuttaa syöpää, ADHD:ta, lapsettomuutta ja pieruvaivoja. Sitten on niitä, jotka sanoo, että se on paras keksintö päällä maan sitten oluen. Noh. Onhan niitä.

Jos se on täysin vaaraton, miksi se tappaa muurahaiset?   (Minua naurattaisi, jos ei itkettäisi, että googlaamalla "aspartaami+muurahaiset" saa mm. tekstin, jossa kehotetaan ostamaan hermomyrkky aspartaamia (esim. Fun Light-mehu, jota meillä sairaalassa juotetaan potilaille...) häätämään muurahaiset....)

Toinen säännöllisesti käytössä oleva argumentti on rasvattomuus.
Edelleen: kuinka moni elää pelkästään näillä maitotuotteilla, joissa sillä olisi jotain väliä? Ja kuinka moni on vaivautunut katsomaan esim. jogurttipurkin kyljestä, että koska rasvattomuus tekee tuotteesta ällöttävän lirun, siihen pitää lisätä tusina erilaista E-koodia (mm. sokeria, HAH!), jotta rakenteesta saadaan suutuntumalle miellyttävä.

Tai mainos:  vähärasvaisempi leivänpäällysmargariini. Siis WTF??? Vähärasvaisempi rasva? Eikö leivän päälle ole tarkoitus laittaa rasvaa? (Tai voi toki tehdä kuten itse teen, että viipaloin siihen pari siivua juustoa, rasvaa se on siinäkin eikä kaipaa mitään voita alle....)
Kyllä siinä on markkinoinnin porukalla ollut kiireitä kun näitä on pohdittu. Järjellä ei totisesti ole sijaa kaikissa majataloissa....

Nämä on makuasioita. Kirjaimellisesti.

Tunnen useita ihmisiä, jotka on pahemmassa sokerikoukussa esim. Pepsi Maxiin (hyi hitto!!) kuin minä olen koskaan ollut karkkeihin. On myös ihan aitoja tutkimustuloksia siitä, että keinomakeutusaineiden käyttö vain lisää makeanhimoa ja lihomista, puhumattakaan ihmisten hormonitoiminnasta, josta ei edes näyttöä vielä ole kun tuotteita on ollut markkinoilla vasta niin vähän aikaa.

Syökää sokeria, ihmiset, jos on pakko jotain makeaa syödä.

Ei sitä(kään) ole pakko syödä desilitrakaupalla, ja leivonnassakin määrää voi monesti vähentää.

****
Aiheeseen liittyen: miten on sujunut reilu kuukausi ilman karkkiostoja?
Kiitos kysymästä, kohtuullisen hyvin. Töissä on ollut karkkia tarjolla ja siellä olen muutamia niitä napostellut. Sen verran kuin nyt yleensä kehtaa pöydässä ottaa.
Kaupassa on ollut yllättävän helppo kävellä karkkihyllyn ohi tai vaikka läpi eikä mielitekoja ole ollut ihmeemmin. Toki on ollut päiviä (väsyneenä korostuu), jolloin esim. lounaan jälkeen on ollut ihan naurettavan järjetön makeanhimo. Tähän asti sen olen korvannut esim. keittämällä kahvit tms.

Saapuu syys, ruokatarinaa

Olipa kerran viikko, jolloin tein töitä urakalla. Harmi, ettei tässä duunissa saa urakkapalkkaa.
Ansaittuna vapaapäivänä (torstai) sitten aamulla lenkille nollaamaan hartioiden väliä ja sen jälkeen poikkesin isän luona kahvilla. Sieltä kotiin kävellessä (siis koko 650 m) pohdin tätä klassikkoa: mitä meillä tänään syötäisiin?

No, ensin oli se ajatus ja siitä se sitten lähti.
Kaupassa punaisella laputettuna vielä juurikin niitä tuotteita, mitä olin haalimassa. Joskus käy ihmisellä tuuri. Eli kesäkurpitsalasagnea.

En ole pastan ystävä, joten perinteinen lasagne kuuluu meillä ruokavalioon niin, että vuuassa voi olla neljä pastalevyä yhtä kiloa jauhelihaa kohti.... suhde on siis melko vääristynyt monen mielestä.
Mutta, jos kurpitsasta leikkaisi oikein ohuita siivuja (juu, perheeseen on pakko hankkia se vihannesmandoliini) ja käyttäisi niitä pastan sijaan....  joopa joo. Tämä toimi kuin häkä päässä.

Jauhelihat oli tosiaan laputettuna, samoin kolme pikku-mozzarellaa. 

Unohdin tehdä valkokastikkeen. Tai siis häsäsin niin paljon noiden vihannesten kanssa, että se jäi, ja nälkäkin oli.... mutta kasviksista tulikin niin muhevasti kosteutta, ettei se mitään ylimääräisiä kastikkeita edes tarvinnut.

Jauhelihan paistoin, heitin kattilaan 500 g tomaattipyreen seuraksi, lisäsin hillittömän määrän mausteita (sipulia, valkosipulia, soijakastiketta, basilikaa, pizzamaustetta, savunmakuista grillimaustetta) ja hauduttelin sen aikaa kun leikkelin vihanneksia. Se oli aika paksua, mutta ei haitannut.

Lisukkeena ne kolme mozzista ja pussillinen juustoraastetta (ei mennyt kaikki).

Huomioita! 

Kurpitsassa menee jonkunlaiset syyt, ja sitä oli paikka paikoin vaikea leikata koko kasviksen mitalta siivuiksi. Lisäksi valmiissa ruuassa vähän pienemmät palat olisi toiminut paremmin.

Munakoiso toimisi tässä takuulla. (Meillä tytöt vähän nyrpistelee munakoisolle ja nyt kun ovat tätä jo syöneet ja kehuneet, voin kertoa, että puolikkaan sinne ehdin piilottaa. Hehe!)

Joku vinkkasi myös esim. perunan viipaleista. Miksei.

Ensi kerralla jemmaan siihen vielä porkkanaraastetta ja ehkä kokonaisia kirsikkatomaatteja.

Luulen, etten tee enää jatkossa pastalevyillä mitään. Kesäkurpitsaa ja munakoisoa saa edullisesti läpi vuoden. Nam!! Muhevaa ja hyvää. Mikä parasta, ruoka tulee uunissa vähän kuin salavihkaa itsekseen ja sen aikaa voi vaikka lukea hyvää kirjaa.... 

Koska omenoita on, nuorin kyseli aamulla (kun nähtiin suunnilleen ensi kertaa sitten maanantain), tekisinkö jotain jälkiruokaa ompuista. 

Mies oli kerännyt puolukoita joten leikkelin omppuja ja ripottelin joukkoon ison kasan myös puolukkaa. Vähän fariinisokeria taittamaan puolukoiden kirpeyttä, 

Päälle crumble: mantelijauhoa, kaurahiutaleita, vähän sokeria, ja sulaa rasvaa. 

Keittelin vielä vaniljakastikkeen mutta vatkasin myös kermaa. (Kuvassa pelkkää kermavaahtoa...)

****

Pakko vielä kertoa tuon crumblen kuvaustilanteesta.

Tyttö halusi muutamia kuvia jälkiruuasta ja koska ulkona oli kaunista, mentiin terassille. Koirat tietenkin seurasi, koska mukana oli ruokaa.

Laitetaan lautanen "lattialle" ja kielletään koiria ankarasti. Näpsitään kuvia, molemmat polvillaan maassa, zoomailee hyviä taustoja.

Lopulta sanoin "ota vaan se ylös niin päästään syömään" ja nuorempi koira oikein tohkeissaan ottaa askeleen eteen samalla kun tyttö nostaa lautasen ilmaan.

Olisitten nähneet sen pettyneen ilmeen.  Nauratti.

(Nehän saa omat ruokansa aina sanoilla "ole hyvä" joten ehkä "ota vaan" kuulosti vähän samalta....)

Paskin haaste: elokuu

Joskus käy niin, että koko kesä mennään merkillisessä euforiassa eikä listalle oikein löydy mitään. Sitten kolahtaa ja kovaa, ja hupsista: jälleen löytyy ihan sitä ihtiään vaikka kuinka.

Lyhyesti, paskaa piisaa:

- 1. työpaikka: tekivät mulle sitten ensin kivan oharin, jolla kustiin lomat (kun on sijainen, ei voi laittaa lomia koneelle ja kun ne ei ole koneella, niitä ei oteta huomioon työvuorosuunnittelussa. Olen siis virkavapaalla (anteeksi, työvapaalla, palkaton loma) syyskuussa kaksi viikkoa, jotta saan edes jotain lomaa.... JA kuuntelen sujuvasti muiden natinaa aiheesta "miten sulla on noin paljon lomapäiviä jäljellä, mikset käytä niitä".

Tämän jälkeen ilmoittivat pontevasti, että "nyt on jatkot koneella" ja kas, olivat sitten armossaan oikein laittaneet meikäläiselle kaksi kuukautta! Siis KAKSI kuukautta, ei edes vuoden loppuun. Haistakaa itse!!

Kuva netistä. Ei, liitto ei todellakaan tee tälle asialle mitään. Onhan työnantajalla varmasti tukevat perustelut käyttää puolet osaston henkilökunnasta sijaisina jatkuvasti, jo neljän vuoden ajan....

- 2. töissä pari pitkää päivää ja niistä seuraavat jalkakrampit (Ei auttanut Emgesan eikä mikään. Yöt oli helvettiä.)
(Venyttelyhän on siis täysin homojen hommaa enkä suostu vieläkään tulemaan kaapista sen suhteen! Tyhmä kun olen.)

- 3. eli: jatkuvasti huonosti valvotut yöt (selkäkivut/jalat), joiden takia pinna kiristyy ihan liki katkeamispistettä

- 4. jatkuva otsatukkakriisi!!!! (Kenen idea oli leikata ns. poikatukka ihmiselle, joka käy parturissa kahdesti vuodessa?? Nyt jo hyvässä kasvuvaiheessa muuten, mutta toi otsis.... )

- 5. läski  (Ei kaivanne selityksiä! Ei muuten liikahda mihinkään tästä kehosta.)

- 6. tekemättömät työt / oma täysi saamattomuus ja laiskuus
Tusina näitä "pitäisi aloittaa" ja "koskahan tuonkin saisi..." juttuja. On pensasaita leikkaamatta, komposti tyhjentämättä, toinen komposti raivaamatta, kasvihuone hoitamatta..... huoooh! Ihan loputonta.

- 7. muiden laiskuus ja saamattomuus
Ihan suoraan edelliseen liittyen. Ihan itse en vaan pysty kaikkeen, ja toisaalta olen hivenen saanut tarpeekseni 2500 neliön pihan hoitamisesta....  pieni rivitalopiha kuulostaa NIIN houkuttelevalta!

- 8. autonraato pihassa  (****kele!!!)

- 9. juuri tässä kuussa maalämpöpumpun ominaisuus, jossa lämpötilaa määrittävä anturi/termostaatti on pihalla (jossa on lämmintä ja viihtyisää ilmeisesti), ja se määrää, ettei esim. kellaritilassa voi laittaa patteria päälle kun pumpun mielestä meillä ei ole tarpeeksi kylmä. No ei olekaan kylmä, mutta on niin halvatun kosteaa ja inhottavaa ja kaikki vaatteet haisee valmiiksi tunkkaisilta kosteina plus että kylppäri haisee kuin oksennus kun se ei kuivu koskaan suihkun jälkeen koska ulkoilma on kosteaa!! (Joo joo, tiedän, että firmaan voisi soittaa ja pyytää heitä säätämään pumppua, jolloin lämmitys saataisiin kiertämään kellarikerroksessa. Katso kuitenkin kohta 7.....)

Suurimman ketutuksen aiheuttaja juuri kirjoittamisen hetkellä, yhdessä ja erikseen:

- 10. rahat ja niiden puute, koska (olen tuhlari):

- 11. miehen palkanmaksu ja koko työpaikka jossa maksavat kaiken ulos heinäkuun 7. päivä, ja seuraava sitten joskus jos jaksavat.

Eli heinäkuun alussa tulee toki normaali kahden viikon palkka + "ennakko" ja lomarahat. Koska rahaa maksetaan kerralla paljon, siitä voi vapaasti laskea miten verottaja hieroo pieniä käsiään yhteen saadessaan n. 40% edestä veroja sitten tästä.

Seuraava oikea normaali palkka (kaksi viikkoa) maksetaan sitten vasta 22.8. Tapa on siis se, että elokuun alussa/loman jälkeen viikon palkka "pidätetään" jonain helvetin ennakkona, joka maksetaan ulos taas vuoden päästä.

Tuo firma on nostanut verenpaineitani nyt 13 vuotta eikä mikään näköjään muutu. En ole ikinä kuullut yhdestäkään työpaikasta, jossa luotettaisiin aikuisiin ihmisiin, omiin työntekijöihin vähemmän. Palkka siis pidätetään, ilmeisesti siltä varalta, ettei palaa??? Tai jotain.

(Noh, muinoin kun nuorimmainen sairasti korviaan, oli aikoja, jolloin en kertakaikkiaan pystynyt itse jäämään kotiin. Jos ja kun mies pari kertaa jäi, minun  työnantajan piti toimittaa kirjallinen todistus siitä, että minä olin töissä tuon ajan.... arvatkaa tekikö mieli pyytää häntä jäämään toiste.)

- 12. tähän liittyen: laskut  (voisiko postin kieltää jakamasta yhtään laskua vaikka kuukauteen?)

- 13. ja samaan liittyen rikkoutuvat tai huonosti käyttäytyvät kodinkoneet  (kuten pölynimuri, kahvinkeitin, ruohonleikkuri, oksasilppuri....  näen jo miten sataset taas lentää poispäin.)

****

Mainittakoon, että listalla on ollut kuukauden aikana myös:

- 14. teiniprinsessa, jonka osallistuminen mihinkään kotitöihin on täysin mahdotonta. Jääkaappi ja sen antimet kelpaavat, mutta jumalaare sentään, edes aamupalaa ei kelpaa nauttia PÖYDÄSSÄ vaan se kannetaan yläkertaan omaan läävään.

- 15. ihmiset, joiden mielestä teiniprinsessaa tarvii ymmärtää....

Väriestejuoksu

Joskus loppukesällä työpaikan tyhy-vastaava laittoi sähköpostiin ilmoituksen, jossa kertoi, että talo maksaisi ison osan, jos joku haluaisi lähteä Turkuun juoksemaan väriestejuoksuun.
Tiesin vanhastaan, että yksi työkaveri oli sitä viime vuonna kokeillut ja tykännyt, joten heitin osaston seinälle haasteen, että kerään joukkuetta.

Neljä ihmistä saatiin kasaan. Neljä, seitsemästäkymmenestä....

Tänään ajettiin aamulla Turkuun, jossa olikin melkoinen show jo meneillään. Juoksijoita lienee ollut yhteensä 4000-5000. Me olimme viimeisessä lähdössä joten näimme alkujumpat ja osan porukan maaliintulot.

Tässä vielä niin puhtaan valkoisissa paidoissa.

Lenkki oli n. 3,75 km pitkä, Endomondon mukaan. Me hölkättiin osa, osa käveltiin. Esteitä oli matkalla ehkä kymmenkunta. Toinen toistaan hauskempia pomppulinnoja: liukumäki, ylihyppypomput, ryömintäalustaa, kengurupalloja ja muuta.
(Käykää katsomassa toi sivusto. Siitä saa hyvän kuvan esteistä. Kaikki voi kiertää ja toisaalta kaikissa pärjää huonommallakin kunnolla.)

Sattuneesta syystä mulla ei ole kuvia matkan varrelta. Kännykkä oli minigripissä käsivarsikotelossa ja otti toki jonkin verran "iskemää" väreistä. Kotelo kuitenkin on pestävä ja kännyssä ei ole mitään vikaa....

Maalissa

Maalialueella jokainen sai mitalin ja pussin väriä.

Sitten dj, musiikki, hirveä huudatus ja muu. Ja lopulta koko sen kertainen juoksijaporukka kerralla heitti värit ilmaan. Pommeja oli siis lennellyt jo koko matkan esteillä. Nyt pommitettiin toinen toistamme.

We are the champions!!

Pari lähäriä allekirjoittaneen pärstästä autolla.

Harmi sinänsä, että väri lähti hiuksistakin niin helpolla.

Olisin voinut olla muutaman päivän vähän värikkäämpi persoona. Töissäkin.

Tapahtuma oli tosi hauska. Rennolla tavalla hauska.

Ensi vuonna otan nuorimman tyttären mukaan, koska hän innostui ajatuksesta jo tänä vuonna mutta ei saanut ketään kaveria ja ilmoittautuminenkin meni vähän ohi.

Iso kiitos työkamut!!! TYKS Salo os. 4 voittaa aina!!

Rintasyövästä

VAROITUS: Tällä kertaa ei kovin kevyttä jutustelua ole luvassa, vaan täyttä asiaa. Myös kuvat (netistä) ovat pelkkää asiaa (joskin netti näyttää olevan pullollaan noita pirun kauniita vaaleanpunaisia kuvia....)

****

Rintasyöpä.

Carcinoma mammae. Tai mamma CA niin kuin töissä puhutaan.

Rintasyöpään sairastuu vuosittain n. 5000 naista. Itse asiassa lähes joka kahdeksas sairastuu. Siitä vaan laskemaan tuttavapiiriä…. sulle ei, sulle ei, sulle ei, sulle tulee, sulle ei, sulle ei….

Lottovoitto? Harmi vaan, että lotto on epätodennäköisempi.

Rintasyöpään sairastuu myös miehiä. Kyllä, miehiä. Vaikka se onkin miehillä harvinainen, mahdoton se ei ole (kuten esim. eturauhassyöpä olisi naisilla).
En paljastane enää tässä vaiheessa suuria perhesalaisuuksia kun kerron, että isäni sairastui rintasyöpään toukokuussa 2016, leikattiin kesäkuussa ja käy nyt läpi siihen liittyviä hoitoja (sytostaatit ja myöhemmin sädehoito).

Jotain positiivista: Suurin osa rintasyöpään sairastuneista parantuu täysin.
90 % sairastuneista on elossa viiden vuoden päästä. (Seuranta-aika on vain viisi vuotta. Tämän jälkeen annetaan ns. terveen paperit, jos kaikki on mennyt suunnitelman mukaan. Tautihan voi luonnollisesti uusia tuonkin jälkeen.)

Tämä johtuu suurimmalta osalta siitä, että ihmisten tietoisuus taudista on parantunut, tutkimusmenetelmät kehittyneet ja lisäksi seulonnat yleistyneet siten, että suurin osa syövistä diagnosoidaan jo varhaisvaiheessa, jolloin niiden hoitaminen on helppoa.

Toisaalta, ei tässä varmasti kauaa mene, kun säästöjen nimissä aletaan näistäkin seulonnoista jättää jotkut ikäryhmät pois ja/tai siirtää niiden maksamista potilaalle itselleen. Odotetaan vaan sote-uudistusta.

Rintasyöpä on melko vahvasti perinnöllinen. Angelina Jolie lienee antanut ensimmäisenä julkiset kasvot BRCA1-geenivirheelle, jonka vuoksi hän poistatti rintansa. Arvioidaan, että BRCA1- ja 2-geenivirheet aiheuttavat 5-10 % kaikista rintasyövistä. Se kuulostaa vähältä tässä.

Isän puolen suvusta kaikki hänen sisarukset, äiti ja äidin puolen sisarukset ovat sairastaneet rintasyövän. Lohdullista tietää mitä geeniperimäni kantaa mukanaan….. 

BRCA1-kantajan todennäköisyys sairastua on 44-78 % , 

BRCA2 31-56 %. 

Hilpeää tässä on se, että Suomessa ei pääse testattavaksi edes erittäin suuren sukuriskin kantaja, edes omasta pyynnöstään. Hyvin hauskaa on myös se, että molempien mutaatioiden kantajaa uhkaa vielä 20-40 % riski sairastua munasarjasyöpään.

Minä siis kuljen kaksi tikittävää pommia rintakehälläni ja toivon parasta?

Alan pikkuhiljaa ymmärtää miltä isiksen itsemurhapommittajista täytyy tuntua mennessään räjäytyspaikalle..... (huono vitsi.)

Mammografiasta

Olen käynyt mammografiassa kahdesti. Se ei ollut varsinaisesti niin hauskaa, että hakeutuisin sinne saamaan kicksejä. Siksi olikin mielenkiintoista, että jälkimmäisellä kerralla (marraskuu 2014) jouduin riitelemään tk-lääkärin kanssa siitä, kirjoittaako hän minulle lähetteen. Hän oli näet sitä mieltä, ettei mitään riskiä ole, koska en kuulu ikäryhmään. Joo-o.

Mammografiaa voinee tosiaan kotioloissa harjoitella helpoimmin niin, että laittaa rintansa jääkaapin oven/pakastinarkun luukun väliin siten, että vähän varvistaa (tai kiipeää keittiötikkaiden ensimmäiselle tikkaalle) ja iho oikein venyy kainalosta napakasti. Sitten laskeutuu takaisin koko jalkojen päälle, että kainalosta nahka oikein kiskoo.... ja puristaa kunnolla oven väliin. Tosi hauskaa. Ja tästä kinattiin??

Toiset sanoo, ettei se tunnu oikein miltään. No. Minä sanon, että sattuu ja aivan saakelisti.
Ei se puristus, vaan se pirun nahan kiskominen. Ehkä siellä on joka kerta ollut niin sadistiset hoitajat, jotka eivät edes halua tajuta tällaisen hukkapätkän korkeutta, mutta en vaan ymmärrä miksi päädyn joka kerta seisomaan varpaiden kärjille, kun pitää jättää se tissin kohta niin ylös....

Lopputulema omista mammografioistani on molemmilla kerroilla ollut: ei näistä kuvista oikein mitään näe, pitää ultrata. (Jotta sekin vielä sen kidutuksen jälkeen, turhaakin turhempi juttu.)

Olen kuullut, että ultraäänitutkimus on muutenkin varmempi (riippuu toki radiologista): se näyttää pienetkin kystat ja mahdolliset kasvainten alut. Lisäksi se on suht vaaraton, koska siinä ei altistu minkäänlaiselle säteilylle, toisin kuin mammografiassa, mikä on kuitenkin rtg-kuva.

Vaaleanpunaisista nauhoista ym kampanjoista

Jos olette kiinnittäneet huomiota, rintasyöpää kampajoidaan joka jumalan kuukausi, poislukien marraskuu, jolloin miehet kasvattaa räkäjarruja muka eturauhassyöpätietoisuuden (movember) nimissä.

Tuttavapiirissä on useampi tautiin sairastunut. Yksikään heistä ei ole antanut vilpitöntä kannatustaan idealle julistaa joka kuukausi ympäri sosiaalista- ja muutakin mediaa näitä "osta vaaleanpunainen nauha", "pukeudu pinkkiin", "muista tutkia rintasi" yms.

Päinvastoin.

Jokainen, ja ihan jokainen, on sanonut, että se on joka kerta kuin märkä rätti päin näköä. Sitä syöpää ei noin vain unohdeta, että tarvittaisiin kampaja muistuttamaan taas kerran. Ja jokainen pinkkiin pukeutuva tuo jollain lailla päivän, jolloin diagnoosi tuli, aina uudestaan mieleen.

Uskon, että kampanjoilla on hyvä tarkoitus. En epäile sitä hetkeäkään. Ja toki sillä kerätään rahaa, vai kerätäänkö? Miten iso osa keräysrahoista menee oikeasti sen taudin tutkimiseen ja miten iso osa siihen rumbaan, että tätä hulabaloota pyöritetään vuodesta toiseen 11 kk vuodessa?

Kuka kysyi syöpäpotilaalta mitä hän haluaisi?

Lisäksi: kuinka moni ostaa tuollaisen nauhanpätkän vaan ohimennen, ajattelematta sen enempää? Jengi lataa facebookit täyteen omia profiilikuviaan, joissa on jos minkälaista pinkkiä nauhaa ja sitä ollaan niin maan paljon taas reippaita ja reiluja ja varsinkin ah, niin ajattelevaisia.

Sen sijaan, kuka ostaa esim. Fiskarsin pinkin puutarhanhoitoväline-setin ja ottaa sen kanssa pose-kuvan ja lataa sen jonnekin nettiin, näyttääkseen, miten on sijoittanut rahaa tähän keräykseen/tutkimukseen/hyvään tarkoitukseen? Vähemmistö, sanon.

Ei mulla muuta.
Vähän ajattelemisen aihetta, ehkä.

Ja jottei kukaan nyt vetäisi ihan hirveitä poroja nokkaansa, itsellänikin on kultasepältä ostettu rintaneula mallia "pink ribbon". Ja se on ihan joka päivä töissä omassa kynätaskussani kiinni.
Tosin, jos olisin nyt ostamassa sitä, miettisin kahdesti.

****
LÄHTEET: 

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/rintasyopa/

https://www.docrates.com/syopamuodot/rintasyopa/?gclid=CjwKEAjwxeq9BRDDh4_MheOnvAESJABZ4VTqPl3OS5CbgU83gHeB_GDGgZc3f812QOMHN72IR5sXHBoCaiTw_wcB

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00618

http://www.cancer.fi/roosanauha/