Suomalaisena tuo ilmaisuus ei ehkä ole niin iso asia, olemme siihen tottuneet, koska esim. Lapissa näitä puistoja ja tarjontaa on ollut jo kymmeniä vuosia. Mutta matkustakaapa lähes minne tahansa muualle ja ihmiset ovat aivan äimistyksissään kuullessaan, että tästä ilosta ei tosiaan tarvitse maksaa mitään.
Esim. Jenkkilässä siskoni luona keskustelimme asiasta ja he ostavat vuosittain koko perheelle kortit, jotka oikeuttavat käyttämään vastaavia puistoja. Ihan heidän alueellaan niitä on sen verran, että koko perheelle kannattaa kortti ostaa, ja hinta pyörii muutamassa sadassa taalassa, per kortti.
Jos meidänkin perhettä ajattelee, se olisi tonnin pieti vähintään vuodessa.
Me loikkasimme autoon erään miehen työpäivän päätteeksi (olin itse vapailla) ja porhalsimme jälleen tuohon Teijoon. Luontotalolta Matildanjärven ympäri, ja tällä kertaa taskussa kaiken varalta myös tehokas otsavalo.
Järvi oli jäässä.
Siellä oli pilkkijöitä. Kahelia kansaa.
Minä huusin tuon 24 kiloisen pois jäältä, koska en luota....
Kahvi maistuu muuten tosi hyvältä ulkona. Aina.
Kahvit ja eväät.
En ole tunnettu suklaansyöjä, mutta kahvin kanssa suklaakeksi pitää olla.
Yllättävän paljon väkeä oli liikkeellä. Tosiaan ihan alkumatkasta jäällä oli iso lauma ihmisiä pilkillä, mukana myös pieniä lapsia.
Minua puistattaa. Brrrr!
Olen tosi arka kulkemaan jäällä muutenkin. Saa hyvin pidellä -25°C kuukauden verran, ennen kuin minut saa kävelemään jäällä ja silloinkin olen melko hysteerinen kaikista rasahduksista. Ehdottomasti pahin painajaiseni olisi jos jää pettäisi jonkun toisen alta.
MINÄ tahdon myös keksin!
Olimme aloittaneet päivän käymällä eläinlääkärissä vuosittaisilla rokotuksilla. Tai niin minä uskoin kun aikaa varasin. Tosin rokotukset olikin jo kunnossa mutta kennelyskä"rokote" annettiin ja sitäpä ei nykyään enää pistetä piikkinä niskaan vaan pieni määrä nestettä suoraan nenään.
Tämä nuorimies veti siitä niin isot herneet nenään (hah, sanaleikki tahallinen), ettei edes katsonut minua päin ja väisti kun yritin silittää....
Tuolla vihdoin heltyi ja suostui unohtamaan.
Talven harmautta.
Selhvie.
Vai doublelhvie?
Reitin varrella oli muutama ihminen. Vickbäckinlahdella, jossa kahvittelimme, oli pariskunta, jotka kertoivat vuokranneensa mökin Teijolta ja käyttävänsä viikon siellä patikointiin. Sikäli heillä kävi vähän huono tuuri, että parissa paikassa puut olivat loppu (mm. juuri tuolla) joten eivät saaneet tulta laitettua.
Ilmeisesti Metsähallitus hoitaa sinne puita talven aikana kun jäitä pitkin pääsee kelkalla vetämään.
Luin syksyllä jo, että kävijämäärät ovat lähes tuplaantuneet edellisvuodesta sen jälkeen kun Teijo Kansallispuistoksi nimitettiin.
Niin paljon kuin tykkäänkin siitä, että siellä on rauhaa ja mahdollisuus kävellä yksinään, on kuitenkin ihanaa, että jengi on paikan löytänyt ja hyödyntää sitä.
Väliojan tulentekopaikalla olisi ollut puita.
Tästä päästäänkin sitten siihen ideaan: liikuntahaaste 2017.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai edes kiinnostusta, mutta haastan silti niitä, jotka innostuvat, tämän vuoden ajan laittamaan muistiin tai käyttämään puhelimen appsia (Endomondo, Sports Tracker tms) mittaamaan noita liikuttuja kilometrejä ja haastamaan itsensä.
Ilman suorituspaineita tai vertailua muuhun kuin omaan liikkumiseen edellisenä vuonna.
Meillä on toi Laipanmaa tossa ihan lähellä. Siellä ei tosin ole noin hyviä "palveluja". Pari kaveria on sinne eksynytkin, kun kaikki polut on merkitty samoilla väreillä, eikä siellä ole juurikaan opasteviittoja.
VastaaPoistaMutta eipä juurikaan tule itelläkään siellä käytyä, vaikka aina on pitänyt. Sitä vaan ei osaa arvostaa tollasta, mikä on tossa lähellä.
Isojärven kansallispuistoonkaan ei ole pitkä matka. Sinnekkin on ollut puhetta mennä. Josko nyt ottaisi tämän vuoden tavoitteeksi lähteä patikoimaan!
Patikointi on hauskaa. Hyvässä seurassa ja ilman pakkoa siis.
PoistaMinä haluaisin sinne Helvetinjärvelle, ei liene sekään teiltä ihan niin kaukana kuin täältä? Muutama tuttu on ollut ja kehunut paikkaa. Ja ihan älyttömän kauniita kuvia olen nähnyt.
Kenties kesällä, kenties.