Suorita kesän aikana

Kuinka saadaan hyvä kesästressi aikaan?
Aletaan puhua suunnilleen huhtikuussa siitä, mitä kaikkea ihmisen kuuluu ehtiä ja haluta tehdä kesän aikana. Vaihtoehtohan ei missään nimessä ole vain olla möllöttää. Ehei, suorittaa sinun tulee kesäsi.

Kuva netistä: Arpeeti.fi

En ole elämässäni montaakaan bucket listiä tehnyt. Miksi? No, en ole ajatellut, että elämää pitäisi suorittaa tai jotenkin sunnitella vaikka lomat siten, että "siellä ja siellä on ehdittävä käydä" tai "se paikka on nähtävä". Toki lomaa suunnitellessa tulee pohdittua mikä olisi kiinnostava kohde ja mitä siellä tekisi, mutta jossain määrin muut seikat kyllä vaikuttavat kohteen valintaan enemmän.

En tarkoita tällä suoraan sitä, että jokainen listantekijä lähtisi elämää suorittamaan, mutta itseni tuntien sen tekisin. 
Olen elämäni aikana tehnyt kaikenlaisia listoja, ja tykkään tietynlaisista listoista kovastikin, mutta tässä kohtaa on pakko pistää jarrut kiinni. Saisin aikaiseksi vallan toimivan stressin ja ahdistuksen, kun en ehtisi suorittamaan kaikkea listattua, TAI vaihtoehtoisesti suorittaisin verenmaku suussa väkisin, enkä lopulta tykkäisi kohteista.

Tänä vuonna itselläni ei ole kuin palkatonta lomaa. Vanha työpaikka toki maksoi kaikki lomat rahana ulos ja uusi ystävällisesti myöntää vapaan. Tasan menee siis.

Me innostuimme pohjoisesta Suomesta muutama vuosi sitten ja tänäkin vuonna auton nokka kääntyy kohti pohjoista. Otamme kuitenkin menomatkan jo loman kannalta siten, että olemme varanneet yöpymisiä matkan varrelle, jotta pystymme tutustumaan myös siinä reissun varrella oleviin kohteisiin. Koska koirat ovat mukana, se asettaa tiettyjä vaatimuksia reissulle.

Mistä syntyy (meille) hyvä loma?

Meille loma on ennen kaikkea aikaa tehdä vähän mitä halutaan. Nukkua aamulla pitkään. Meidän tapauksessa peräti seiskaan... juoda aamutee rauhassa, lukea kirjaa, käydä kävelyillä, pakata retkieväät ja tehdä retki jonnekin ja syödä eväät. 
Käydä ehkä uimassa, ainakin uittaa koirat. Katsoa paikkakunnan tapahtumia, käydä jäätelöllä, ehkä piipahtaa jossain nähtävyydessä. Syödä ulkona tai ainakin jonkun muun tekemää ruokaa, tutustua paikkakunnan kahvilaan. Tunne, että voit vapaasti päättää miten päivän vietät, tekee jo kummia.

Ihan jo sekin, että sadepäivänä voi päättää tehdä koirien kanssa vaan pari lyhyttä lenkkiä ja katsoa jotain TV-sarjaa koko päivä,  voi olla tosi kivaa. Paistaa poppareita siihen viereen, avata limsatölkki. Lämmittää sauna, rapsuttaa puutarhaa, puhua ja höpöttää jotain jonninjoutavaa.

Jollain tasolla tunnistan itsessäni sellaisen valuvian, että minun pitää päästä loman aluksi pois kotoa pystyäkseni pääsemään lomamoodiin. Isäni on samanlainen, tai oli, työssä käydessään. Jos heti loman aluksi jään kotiin, tunnen jotenkin ärsyttävää pakottavaa tarvetta puuhastella kotona: siivota, järjestää, pestä mattoja ja ikkunoita ja olla sellainen kodinhengetär. Saan siitä stressin.
Kun lähdemme reissuun heti alkuun, pystyn palaamaan kotiin reissusta ja olemaan saamatta tällaista hepulia. Miksi?? Siinäpä jollekin terapeutille pohdittavaa.

Oma piha voi olla paras paikka lomailla

Minähän olen vuosia pitänyt kesällä vain niukasti vapaata ja siirtänyt lomia syksylle. Viime vuonna meillä oli yli vuotta aiemmin tilattu reissu Kanadaan lokakuussa. Piti nähdä Niagaran putoukset ja muuta, mutta tunnetusti maailma vähän muuttui siinä välissä ja reissu peruuntui. Olimme sittemmin muutamallakin patikalla ja vietimme itse asiassa valtavan kivan viikon kotoa käsin. Aivan paras mahdollinen loma, olin äärettömän rentoutunut sen jälkeen. Vastaavia patikkaviikkoja olen viettänyt aiemminkin, mutta silloin mies ei ole pystynyt pitämään lomaa yhtä aikaa. Heillä kun säädellään lomia vähän eri tavoin.

Olen ollut itsekin yllättynyt siitä, etten ole oikeastaan edes haikaillut minnekään ulkomaille. Bonon suunniteltu näyttelyreissu Tallinnaan vuosi sitten keväällä toki harmitti määräänsä enemmän, mutta muuten olen varsin tyytyväinen tähän menoon kotimaassa.
Vasta tänä keväänä myöhään tuli ensimmäistä kertaa edes mieleen, että voisi olla kiva lähteä käymään Tukholmassa tai Tallinnassa päiväseltään. Rehellisesti olisin todennäköisesti hyvin innoissani jopa ihan Porvoosta tai Tampereesta.... 

Koska kesälomaa on vain vähän, parasta alkaa tekemään kivoja asioita samantien eli vapaapäivillä. Lisäksi kesäillat ovat valoisia ja mahdollisuuksia on vaikka mihin. Olen tutkinut lähiseudun reittejä ja karttoja ja pari paikkaa kutittelee niin, että kunhan tässä pakkaan jonain päivänä reppuni..... 

Kesän tavoitteena on olla tekemättä tavoitteita. Ainoa pakollinen asia on tehdä yläkerran makuuhuone valmiiksi ennen talvea.

Siihen saakka: Iloista ja turvallista juhannusta!!!
Pitäkää juomat kylmänä ja itsenne lämpimänä, pidättäytykää hukkumasta ja muuten siveettömästi käyttäytymästä.

Syksyn alku, arjen paluu

En olisi kuuna päivänä uskonut sanovani ääneen, että "olen tainnut lainata liikaa kerralla kirjastosta".....
Näin kuitenkin pääsi käymään. Jotenkin kesäloman jälkeen arkeen paluu on ollut hirmu hektinen ja kiireinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kiire on mielentila. Yhtä kaikki, olen joutunut eräänkin kirjan laina-ajan uusimaan!!

Työmatkojen maisemat on joka aamu samat, mutta

silti aika ajoin tosi erinäköiset.

Mielettömiä sumuaamuja on ollut....

Vaikka en tee mitenkään enempää töitä kuin tähänkään asti, ehkä nuo yhden päivän vapaat on olleet riittämättömät, koska tuntuu, että jokaiselle vapaapäivälle on kertynyt hirveän paljon kaikkea tekemistä.

Ehdimme sentään kertaalleen Teijon kansallispuistoon kävelemään Matildajärven ympäri miehen työpäivän jälkeen, kun olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Vielä illat ei pimene niin nopeasti, että olisi otsalamppua tarvinnut.

Säilöntäkausi on kuumimmillaan. Kirjaimellisesti.

Meillä siis kuivataan tänä vuonna ennätysmäärä kaikkea, ja koska ilma on muutenkin ollut kuuman kostean nihkeä, tuo kuivurin hurina keittiössä ei ainakaan ole millään tavoin viilentänyt kämppää.

Olemme joutuneet nukkumaan ikkunat auki ja aamulla heräämään siihen, että lattia on tosi epämiellyttävän kylmä....

Sisäinen hamsterini minussa hykertelee!!

Vielä on puolukat täysin aloittamatta, ja

juuresrouhetta teen kaiken aikaa.

Isän avokin poika, eli oma lainattu pikkuveljeni, poikkesi Saksasta pikimmiten, ja sattui olemaan juuri elokuun lopun viikonloppu, jolloin vietetään Venetsialaisia/Muinaistulien yötä. 

En ole tästä perinteestä kuullut kuin ehkä vajaa 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja olemme olleet yleensä jossain muualla eikä sikäli tätä mitenkään vietetty. Nyt kuitenkin kiinnosti, koska olisi kiva tehdä porukalla jotain.

Googlaaminen kertoi, että se on aika iso tapahtuma täällä monessakin paikassa, meren äärellä kun ollaan. Suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Teijoon ja siellä oli menoa kyllä tosi kivasti.

Rannassa oli elävää musiikkia, roihuja ja muita tulia, ihmisiä aivan mielettömät määrät. Suuri osa oli selvästi valinnut illan yhteistä ruokailua varten ja kaikki ravintolapöydät oli ääriään myöten täynnä. Porukka oli tosi iloisella tuulella ja kun bändi aloitti, jengi lauloi mukana ja tanssi. 

Huisin kiva fiilis!!

Klo 22 ammuttiin ensimmäiset ilotulitteet, mikä oli minusta sillä lailla kiva, että nuorempi väki saattoi sitten lähteä nukkumaan (ja niin mekin, aamulla kun oli herätys....) ja samalla sytytettiin kokko. Täällä kun ei juhannuksena saatu polttaa metsäpalovaaran takia kokkoa, sitä oli nyt kiva katsoa.

Kiva tapahtuma, saatan pohtia ensi vuodelle itsekin jotain vapaatoivetta siihen, ja ehkä varata pöydän pientä iltapurtavaa ajatellen ja istua jollain porukalla.....

Otin opikseni ennen kuin vahinko sattui. Laputin.

Omenarouhe näyttää aivan identtiseltä.

Näettekö, miten laitan lanttu-porkkanaa aamurahkaan joskus

tammikuussa puoliunisena?  Niin minäkin..... 

Yhden vapaapäivän käytin osittain siihen, että tukka lähti.

Olen siis kaiken kaikkiaan todella huono kampaajan asiakas, muistan käydä ehkä kerran pari vuodessa, ja kun tässä on ollut tuo vaihe, että sen sai ponnarille, mitäpä sitä enempää ihmettelemään.

Alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja otettiin kerralla 15-20cm pois. 

Kevyt ja kiva. Ainakin siihen asti, että haluan sen taas kiinni ja alkaa ns. kasvatusvaihe....

Ennen ja jälkeen.

Kiire tukahduttaa luovuuden

Jotenkin tämän vuoden toukokuu on ollut niin täynnä toimintaa ja hoppua, että koen olevani jopa stressaantunut.

Kuusen kukinta on itselleni uusi juttu.

Töissä on ollut kiirettä, työvuorot on suunniteltu niin, että vapaa-aika on ollut tylsästi yksi päivä kerrallaan ja lisäksi olemme miehen kanssa näköjään koko ajan täysin päinvastaisissa vuoroissa, mikä toki tarkoittaa, ettei riitelylle ole hirveästi mahdollisuuksia, mutta eipä mitään asioita myöskään pysty puhumaan eteenpäin..... 

Kotityöt hoituvat sentään kuten aina: se tekee, kumpi ehtii ja muistaa. Mutta kaikenlaiset pihan hoitoon liittyvät suunnitelmat, terassinpesut, kesälomajutut, tulevat juhlat yms. on jääneet puhumatta. Mitään whatsapp-keskustelua en lähde pitämään tällaisten asioiden tiimoilta, ja kun itse nousen viideltä (mies nukkuu) ja mies tulee kotiin kymmenen jälkeen (itse nukun), ei siinä hirveästi ole aikaa, jolloin puhua. Kumpikaan kun ei töissä voi roikkua puhelimessa tällaisen takia.

Pah!! 

Ikionnellinen sen sijaan olen Ipanan ajokortista. Kun heppakeikat hoituvat itsenäisesti, siihen on jäänyt itselleni se mahdollisuus ottaa edes sen yhden kerran rauhallisemmin kun ei tarvitse singota välittömästi kotiin tultuaan lenkille, että ehtii tallille....

Mieshän vaihtoi autoa sillä välin kun kävin Tallinnassa ja nyt taloudessa on kaksi turvallista vaikkakin pientä autoa. Itse arvostan noita turvalaitteita enemmän kuin isoa koria ilman niitä. Plussana myös se, että vanhaan rouskuun olisi tarvittu noin 800 euron remontti ennen katsastusta ja auton (käyttö)arvokin oli kuitenkin ehkä vain tonnin luokkaa.....

Minulla oli hirveä kriisi siitä, että tuo auto on punainen. (Tämä on ihan sisäpiirivitsi meidän perheessä. Poika aikanaan halusi auton "minkä tahansa muun, mutta ei punaista", kunnes osti punaisen. Samana kesänä itselläni oli ajossa pieni punainen Yaris...)

Mutta jos auton nimi on ULF eli Uffe noin kotoisasti, ehkä se saa värin anteeksi.   =) 

Mutta Ipana ajaa siis sujuvasti kumpaa hyvänsä riippuen kumman tankki on paremmin täytetty. Aivan ihanaa!!

Lenkin varrella oli upea kevätesikkokasvusto ihan tien vieressä

orapihlajan alla. Auringon kirkkaus vaan vei kuvasta tietyn hienouden.

Lisäksi olen ollut älyttömän väsynyt ihan puhtaasti valvottujen öiden vuoksi. Mikä lie hormoni vinossa, mutta olen herännyt viikon klo 3:22 ja valvonut siitä lähtien. Sitten kun työpäivän jälkeen olen ajanut kotiin ja tajunnut olevani ihan riskissä nukahtaa rattiin ja ehkä ottanut torkut sohvalla, edes lähtö koiralenkille ei ole huvittanut. Omalta kohdaltani tämä viimeisin oli se, mikä sai hälytyskellon kilisemään.

Stressi vai mikä lie valvottaa?

Onneksi oli pari aamua, kun sain nukkua peräti kuuteen.... (Niin, kun kello herättää 5:15, tuo on kuitenkin tunnin enemmän...)

Koirat ovat nimittäin täysin kesäajassa ja niiden mielestä päivä alkaa viimeistään siinä puoli seiskalta, kun on riittävän valoisaa ja nukuttu tarpeeksi.

Tällä viikolla näky aamulla viideltä keittiön pöydällä.

Bonolle valmistumassa treenijälki......

Juu, oikeaa verta ja ihan oikea sorkka.

Paljon on sovittu menoja ja puuhia viikonlopuiksi ja ehkä sekin osaltaan lisää stressiä kun tavallaan sen vapaa-ajan sitten suorittaa.

Täytyy ottaa loppukesälle sellainen asenne, että teen mikä huvittaa.

Blogitekstiä ei ole syntynyt yksinkertaisesti, koska en ole edes avannut konetta varmaan pariin viikkoon. (Niin no, tuo edellinen teksti on viikon takaa....)
Toisaalta en halua ottaa siitä itselleni uutta aihetta panikoida, että pakko tuottaa sisältöä. Minä kun en ole mikään sisällöntuottaja ammatiltani. Nih!

Bonon pennut tiettävästi kasvavat kovasti ja ovat kirineet painoaan, se pienin rääpälekin hienosti. Vilkkaita ja elinvoimaisia. Kuvittelisin, että tulevana viikonloppuna alkaa tulla viestiä silmien avautumisesta.
Toivon mukaan pääsen kesäkuun alussa niitä vähän paijaamaan ja toimittamaan pieniä terveisiä isäkoiran perheeltä tuleville omistajille.

Teijolla ja merellä

Jotenkin naurattaa, kun ihmiset puhuu ruuhkavuosista kun lapset on pieniä.
Minulla on ruuhkavuodet nyt pahimmillaan, kun lapset hoitavat itse itsensä, mutta haluan elää omaa elämääni.
Työ haittaa vakavasti harrastustoimintaa! Totta puhuen mitä tahansa vapaa-ajan viettoa.

Viikolla oli taas tiukka työputki niin, että teimme miehen kanssa neljä viidestä eri vuoroissa. Siinä seurustellaan sitten Post It -lappujen kanssa....

Oli kuitenkin yksi yhteinen vapaa iltapäivä, ja koska olen edelleen niin suivaantunut siitä reilun viikon takaisesta koirakohtaamisesta, enkä uskalla tuolla omalla pitkällä lenkillä nyt käydä, päätimme kokeilla pystyykö luonnonpuistossa kävelemään vai onko pitkospuut kurjassa kunnossa talvella.

Edukin oli mukana,

ei vaan tunkenut kuvaan.

Hyvähän siellä oli patikoida. Mentiin Matildanjärven ympäri ilman eväitä. (Asia, josta koirat oli hyvin ihmeissään. Ainahan meillä on kahvit ja voikkarit tällä laavulla, nyt ei ollut edes purutikkuja!)

Toki pitkospuut oli jäiset ja kokkareilla, mutta kun suo niiden vieressä oli kivassa jäässä, siihen oli tallautunut polku, mitä pitkin pääsi hyvin etenemään.

Oi, miten koirat nauttivat! Ja itsekin. Niin sielu lepää.

Aivan mielettömän ihanaa, että vielä 18:30 on täysin valoisaa. (Minähän otin otsalampun taskuun varmuuden varoiksi,)

****

Perjantaina mies heitti minut ja yhden työkaverin junalle. Treffasimme vielä pari muuta ja otimme aamushamppanjat junassa (täysin kiellettyä....) matkalla Turkuun.

Olimme tyttöjen kesken lähdössä jälleen piknik-risteilylle.

Upea päivä saaristossa.

Hyi olkoon, nuo heikot jäät.....

Auringonlasku jossain saaristomerellä

Ihanat ihmiset!! ♥

Pakollinen hissikuva

Koko homman idea oli: syödä hyvin, seurustella, nauraa käkättää, juoruta ja viihtyä. Tehtiin hyvin vähän pieniä ostoksia ja haahuiltiin vähän ympäri laivaa.

Täytyy sanoa, että niin hauskaa kuin olikin, kyllä tuollainen laivareissu, erityisesti perjantaina, on nyt niin nähty.

Suomalainen mies, kännissä kuin mikä, luulee olevansa taivaan lahja naiskunnalle, ja laiva. Hoh hoijaa....  ja hyvin iso YÖK!!

Laivalla soitti kiva bändi, mutta myös tanssilattia oli valitettavan täynnä noita känniääliöitä, joten pääasiassa istuttiin ja nautittiin vapaasta.

Minähän menin lauantaina sitten aamuvuoroon töihin, joten kun juna palasi kotiin illalla klo 21, olin jo ihan valmista kauraa nukkumaan.

Työpäivän kyllä väsytti aivan sietämättömästi. Olin tehnyt ilta-aamu -yhdistelmää (mitä en yleensä tee), ja viikon yöunet oli olleet vaatimattomat kautta linjan.

Pikku päiväunet sohvalla ja sitten terassikahvit, kevään ensimmäiset! 

Nämä kaksi pyöriskelemässä terassilla (missä ei siis vielä voi istua), ja hyvät kahvit.

Kyllä kelpasi.

Siihen perään tuhti iltalenkki ja sauna, ja elämä olikin hyvin reippaasti voiton puolella.

Isompi tytär oli tehnyt omassa työssään jonkun tavoitteen ja voittanut käyttöönsä ihka uuden Minin (auton siis), ja tulivat lauantaina sitten saunomaan ja jäivät yöksi.

Sunnuntaina tein majatalossa vähän tavanomaista paremman aamupalan tarjolle, ennen kuin jatkoivat matkaa Helsingin suuntaan:

Vähän bageleita ja munakokkelia tavanomaisten leikkeleiden rinnalla. Ai että!!

Ipana teki vähän paremman bagelin itselleen....

Hoppuviikon kuulumiset

Jälleen takana yksi viikko, jolloin olen suunnilleen käynyt kotona kääntymässä sängyssä ja mennyt taas.
Kaipa näitäkin kiire-viikkoja joskus muistelee nauraen. Kuvittelin tosin, että ns. ruuhkavuodet ovat jo omalta osaltani ohi, mutta väärinpä luulin.

Maanantai:

Rakkaat ihanat ystävät ovat juuri tulleet isovanhemmiksi!!!

Poikkesivat meillä palauttamassa miehen auton, joka oli heillä huollossa, joten siinä kahvin edellä skoolattiin nyt mummille ja papalle! ♥ 

Omalta osaltani vapaapäivä pitkän työputken jälkeen, joten tuli vietettyä ihanalla tavalla.

Mikäs siinä, kelpaahan sitä maanantaina alkaa skumppaa juomaan jo puolilta päivin.....  =D

Tiistai:

Mama's Taxi -päivä lapsen ratsastaessa.

Parasta kuskipäivissä on se, että ihana työkaveri on aina valmis kutsumaan luokseen ja kutsuu Bonon aina erikseen.

Ansku, Jack Russell,12 vk tuossa korvan takana, antaa kyytiä ja viihtyvät hienosti porukassa.

Ainoa miinus siitä, että unohdin, etten kestä kahvia iltaisin ja join sitä kunnon tuopillisen.

Sillä seurauksella, että katsoin kelloa vielä kahdelta, kun se sittemmin soitti 5:12 tapansa mukaan....

Mutta pojat, että valkosuklaa-laavakakku oli kahvin kanssa taivaallista!!!

Blondi mikä blondi!

Keskiviikko:

Listassa sovitusti pitkä päivä.

Otin pojat aamulla remmiin ja tehtiin puolen tunnin hyppely ennen suihkua. 

Mieskin aamuvuorossa, mikä on tylsää.  Koirat nyt kuitenkin pärjäävät pienemmilläkin lenkeillä kun on pakko. Iltapäivällä saavat kunnon tunnin remuamisen metsässä.

Torstai:

Normi aamuvuoro pitkän perään ei ole koskaan välttämättä hyvä idea, mutta tällä kertaa olin ti-ke yön valvomisesta niin väsynyt, että kun kaaduin naamalleni sänkyyn klo 21, sammuin samantien ja fiilis kellon soidessa 5:12 oli suorastaan valoisa.

Päivän mittaan tosin fiilikset alkuun vähän laskivat, kun jälleen sairastapausten vuoksi selvisi meillä olevan isoja puutteita henkilöstössä.

Tein toisen pitkän sitten heti perään kun olin ensin vähän konsultoinut kotiväkeä puhelimitse, että oliko jotain.....

Perhe alkaa olla niin tottunut, että niiden reaktiot on lähinnä "vähän jännää", sillä lailla sarkastisella äänenpainolla.

Ja mehän vedettiin sitten niin kivasti kollegan kanssa iltaan saakka. Samat partners in crime kuin edellisenä iltana.

Parasta työssä on se, että tietää työkaverin hoitavan oman osuutensa niin itse voi keskittyä vain omaan työhönsä! ♥   Mulla on parhaat työkaverit ikinä!

Perjantai:

Se totisesti ansaittu vapaapäivä.

Pojat remmiin ja lenkille aamusta. IHANAA!!

Edu oli aamulla vähän kypsä, kun kuvailin. Lähinnä ilmeestä tuli mieleen, että ajatuskupla pään päällä sanoo: come on, akka, pistä ne tossut kiinni, että päästään lähtemään. Hukkaa se kamera jo!

Tehtiin ihana tunnin lenkki aamulla, sitten puolisen tuntia päivällä, ja illalla sovin vielä Bonolle uuden tyttökaverin kanssa treffit.

4 kk ikäinen käyttökultsu Daisy juoksutti meidän viikaria pitkin umpihankea viitisen kilsaa.

Tähän päälle ensin kylpy ja saunaan lämmittelemään/kuivumaan, ja illan mittaan ei kuonoa meinannut mustavalkoisen huovan alta erottaa.

Aika voipunut junnukoira.

Taisi pohtia tahollaan, että "menis jo töihin, ettei olis koko ajan hääräämässä jotain"..... 

Lauantai: 

Varastettuja ideoita: Pyykkietikkaa. Tai siivousetikkaa. Miksi sitä kukakin haluaa kutsua.

Kuorin siis neljän appelsiinin kuoret, viipaloin vähän pienemmiksi ja purkitin ne. Päälle kirkasta väkiviinaetikkaa. Tuo Felixin purkki vetänee n. litran. 

Saa tekeytyä parisen viikkoa, sen jälkeen pullotetaan ja käytetään mihin tahansa pyyhkimiseen laimentamalla 1:1 tai pyykkiin puoli desiä koneelliseen.

Luonnollinen ja hyvä tuote. Tekee pyykistä pehmeää jättäen ihan laimean sitruksen tuoksun.

Olen ostanut pyykkietikkaa aiemmin, mutta bongasin tämän teko-ohjeen Jovelan Johannalta.

Noilla sivuilla muuten kerrotaan hyvin myös siitä, miksi sitruksen kuoret on hyvät siellä joukossa. Eli ei pelkästään tuoksun takia, vaikka se toki on itselleni pääasia puhdistustehon lisäksi.

Kaupan hyllystä löytö: joskus jotain muutakin päiväkahvipullaa kuin iänikuista suklaa-jotain....  =D

Salmiakkifanille jotain! HYVÄÄ!! Suosittelen!

Orkideojen kylpypäivä. Näin keväällä alan kylvettää niitä viikottain. Talvikaudella saattoi mennä kolmisenkin viikkoa välillä.

Mutta nyt puskevat uutta vanaa joten kukkiakseen tarvitsevat vettä ja ravinteita. Jälkimmäisestä en vielä tiedä, pitänee hankkia jotain orkideajuttua, mutta vettä riittää.

Upotan ne niin, että todella ihan uivat. Nuo kookoskokkareet, jossa kasvavat, kastuu pikkuhiljaa läpikotaisin ja pitää alustan kosteana sitten muutaman päivän.

Vapaasta innostuneena leivoin jenkki-tyyppistä kurpitsapiirakkaa kun törmäsin omassa pakastimessa kurpitsasosepurkkeihin.

Jenkkiläinen kurpitsapiiras:

4-5 munaa

4 dl kurpitsasosetta (meillä oli kesäkurpitsaa)

2 dl kuohukermaa

1 dl jauhoja

2 dl fariinisokeria

kanelia

kardemummaa

neilikkaa

Sekoita kaikki aineet hyvin. Paista alle pohja esim. piirakkataikinasta tai murotaikinasta maun mukaan. 

Kaada sose päälle ja paista 150 asteessa (minulla kiertoilmauuni) n. 45 min. kunnes ei enää hytky ravisteltaessa.

Älyn hyvää vaniljajäätelön kanssa! 

Järkyttävä perjantai

Ns. normaali aamuvuoro, 7-15.
Siihen se normaali sitten jäikin.

Istuin ensimmäisen kerran klo 14:45.

Minua raavittiin, syljettiin, kirottiin ja haukuttiin.
Osa näistä ihmisistä kulkee myös osastolla nimellä "asiallinen".....

Arkihaaste 50/52

Aaaarrrggghhhh!! Tää on taas näitä viikkoja, kun en ehdi yhtään mitään.
Minne aika oikein juoksee?? Mikä kiire sillä on?

Meinasin saada hepulin alkuviikosta, kun tajusin kuun käyvän puoliväliä ja itseltäni on mennyt aivan ohi mm. seuraavat jutut: joulukirjeet postiin ja ensi vuoden kalenterit tilaukseen.

Näistä ensin mainittu oli helppo nakki. Minähän kirjoitan joka vuosi kirjettä pitkin vuotta, joten siihen piti vain lisätä muutama kuva ja järjestää ne printattavaksi (itsellä ei ole väritulostinta).

Kalenterit hermostuttivat enemmän. Emme ole vielä edes katsoneet mitä kuvia ensi vuodelle halutaan....
Yhtenä iltana sitten katsottiin kuvat. Ja jälleen päätin, että tammikuusta alkaen perustan kansion koneelle, jonne siirrän aina heti sellaisia kuvia, joita voisi käyttää kalenterissa. (Niinpä niin....)

Viikon alkuhan meni parilla vapaalla, joista käytin leijonanosan relaamiseen ja pantryn siivoamiseen.
Olen äärettömän stressaantunut tuosta onnettomasta kylppäritouhusta ja mm. nukkunut huonosti jos ollenkaan viimeiset 5-6 viikkoa sen vuoksi.

Onneksi olen hoitanut jouluasiat jo ennalta, kesäkuusta lähtien, joten sen suhteen voin olla hyvillä mielin. Ulkoilin koirien kanssa ja ihmettelin Suomen luontoa ja ilmoja. Yhtenä päivänä vettä ja tuulta, seuraavana lunta ja räntää. *huokaus*
Onneksi en telonut itseäni keskiviikkonakaan, kun tiet oli aivan peilijäässä ja meille tullaan metsästä alamäkeen....

Keskiviikkona oli oikeasti todella kauan odotettu LEFFAILTA: The Last Jedi! Minä ja Ipanahan ollaan intohimoisia Star Wars faneja. Edellisenä iltana katsottiin pikaisesti omalta TV-ruudulta edellinen eli The Force Awakens, että muistaisi, mihin saagassa jäätiin...




Oi mikä leffa! Nyt on todella pitkä 1,5 vuotta odottaa seuraavaa....
On jopa mahdollista, että meidän täytyy mennä katsomaan se uudestaan! 

****
Sitten tipahti todellinen pommi: remonttimiehet yksiselitteisesti ilmoittivat luopuvansa meidän remontista. Kun olivat ensin sotkeneet asiat oikein huolella.....

Tätä ei nyt kuitenkaan puida tässä yhteydessä enempää. Luulen kyllä, että voisi olla jännää suorittaa tämä arkihaaste vielä ensi vuonnakin, koska alkuvuodestahan meillä jatkuu siis kovin arkisesti remontti. Heh!

Sivumennen: tämä on ollut tosi kiva haaste. Suosittelen nappaamaan kopin ensi vuodelle!

****
Valvoin jälleen yhden yön työn merkeissä. Tajusin kalenteria katsomalla, että koska edessä on vielä kaksi viikkoa näitä "yksi yö viikossa" -vuoroja, teen nyt yhteensä viiden viikon putken, jossa valvon joka viikko. Ilmankos on alkanut kyllästyttää....
Toisaalta, yövuoroa seurasi, voi miten ansaitut, KOLME vapaata! ♥

Joten, koska komeron siivous on tehty, voimme viettää joulun siellä. En nimittäin kyllä siivoa sen enempää. Lakanat paiskasin pyykkiin, kuten yleensä viikottain.
Mutta voin leipoa... ja leipoa, ja paistaa, ja laittaa....  NAM!!

Viikko päättyi vielä tosi kivasti Ipanan ratsastaessa tuon uuden seuran estekisoissa.  (Kuvat saatteella "valitse sit edustavia kuvia"....)

Vanhempi tytär tuli poikaystävineen lauantaina, teki mulle suloisen annoksen tryffeleitä ja lainasi autoa ajaakseen Porvooseen moikkaamaan vanhaa naapuria, joka majoitti häntä vuosi sitten syksyllä kun teki siellä työharjoittelua. Minusta on ihanaa, että hän hoksasi itse, miten kohteliasta olisi pitää yhteyttä ja hänen mielestään se oli vaan hauskaa. Saivat samalla vähän hömpöteltyä itse

Kiirettä kesään

Paljon on puuhaa. Jää bloggaaminen väkisin lapsipuolen asemaan.
Kesällä näin saa ollakin. Tärkeämpää tekemistä on yllinkyllin.

Minulla oli ylellisyys olla 9 päivää lomalla tuossa toukokuun lopulla, joten suunnittelin itselleni kaikenlaista pikku puuhaa......

Saavutuksia:
* naama on punainen ja käsivarret ruskettuneet  (Olen istunut ulkona lukemassa kirjoja.... ja kukapa sitä Suomessa aurinkorasvaa käyttäisi.....?)

Punanaama.

Kammottava kuva periaatteessa. 

Oli yllättävän vaikea löytää sellainen valo, missä punaisuus oikein näkyi.

* terassi on pesty ja öljytty ja olen oikein ylpeä kätteni jäljestä  (Tästä arkihaaste jo julkaistu!!)

* koiria on lenkitetty ja pohdin koko ajan milloin pentukoiraa alkaa joku kouluttamaan.....

* koti on hyrskyn myrskyn koska kukaan ei ole sisällä saati siivoa siellä

* meillä syödään lähes pelkkää Saarioisten äitien tekemää (eli miehen työpaikan ruokalasta ostettua)  evästä nykyään kun kukaan ei innostu keittiöhommista, hävettää!

* on ollut vihdoin niin lämmin, että voisi vaihtaa paksut talvitäkit pois sängyistä

Satunnaisia hupaisia tapauksia:

* mies on ajanut lumilingon kotiin isän varastosta. Se saattoi näyttää hivenen hupaisalta kun lykkii lumilinkoa toukokuussa

* Bono oli kotona itsekseen n. 10 minuuttia kun kävin nopeasti kaupassa hakemassa jotain unohtunutta. Olettehan kuulleet, niistä salaperäisistä räjähtävistä tyynyistä ja muista? No, meillä on tappajavessapaperia....

Mutta nyt on KESÄ!! ♥