Joulun puuhia

Se lähestyy taas suurin harppauksin.
Parasta kaikessa on tosiaan tieto, että saan kuin saankin kaikki lapset tänä vuonna kotiin!! ♥
Ja toisena se, että päivä alkaa pitenemään kun nämä pyhät on vietetty. Jee!!

Isäntä viritteli meidän pihamajakkaan pihavalon. Vähän majakkaa piti korottaa, että valo ei paistaisi suoraan lasin läpi, vaan vähän sieltä kaulan korkeudelta loimottaisi.
Ihanan tunnelmallista!!!

Meidän uusi jouluperinne lienee aloitettu vuosi sitten: keikka kuuntelemaan, miten hevilettiset miehet (ja nainen/naiset) kiekuvat perinteisiä joululauluja vähän reippaamman säestyksen tahtiin.

Mielettömän hieno keikka! 

Salossa paikalla Marco Hietala, Ville Tuomi, Tommi Salmela, Pasi Rantanen ja Elize Ryd.

Mainittakoon, että paikallinen lehti kirjoitti kohtuullisen ylistävän jutun aiheesta ja salolainen yleisö kehuttiin siinä sitten samalla. Röyhistelin kyllä vähän.  *heko*  (Olisin linkittänyt jutun, mutta nykyään lehdet ei julkaise juuri mitään ilman rahaa, joten juttua ei ole näkyvissä (ilmaisessa) nettilehdessä.)

Itse tanssin pöydillä. No, en ihan. Mutta penkeille kiipesin seisomaan ja vetelin viimeisen puoli tuntia siinä, koska porukka seisoi ja tällainen hukkapätkä ei nähnyt mitään jengin takaa. Yhteislauluja ja kunnon tanssit. Vähän hermostutti, että tipahdan, joten piti tyytyä ketkuttelemaan jalat tukevasti kahdella eri jakkaralla.

Joululaulut iskee aina muutenkin, ja tuo on konseptina niin hullu, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Totta puhuen en kuitenkaan mielelläni kuuntele RJ levyjä esim. autossa. Sama tunnelma ei vaan välity. Levyltä haluan kuunnella ne perinteiset perinteisenä.

Kotia laitoin sen verran jouluasuun, että ostin Ikeasta pari punaista tyynyliinaa ja nuo harmaat huovat sohvalle. Alunperin olisin halunnut punaiset, mutta sellaisia ei ollut. Tuo harmaa on rauhallinen ja kiva, ja koska tuolien päälliset on punaiset, joulufiilistä on tekstiileissä näin riittämiin.

Jouluvalmistelut on muuten menneet rauhassa ja hyvin. 

Parina iltana otin asiakseni oikein tehdä jotain, ja nyt jääkaapeissa näyttää jo varsin namilta....

Tässä tulossa pororulla.

Leikkele kylmäsavuporoa folion päälle limittäin, päälle mautonsa Philadelphia-juustoa ja napakalle rullalle. Tämä pakkaseen, ja jäisestä pötköstä leikataan viipaleita tarjolle.

Viime vuonna laitoin jotain maustettua juustoa ja se oli todella vahvan suolaista. Tästä syystä tänä vuonna tuo "mauton".

Ai että sieppaa toi keittiön valon keltainen väri!!!

Kynttiläpaja

Kuten sanottua, minäKIN sorruin sitten tähän kynttiläjuttuun.....
Eli tilasin soijarouhetta ja purkkeja, ja sydänlankoja ja tuikkukippoja.

Vaikeinta oli päättää tuoksu. Tuoksullinen vai ihan vaan kynttilä?
En itse tykkää vahvoista tuoksuista. Ikean vaniljantuoksuiset purkkikynttilät on olleet ikiaikojen suosikkejani, koska vanilja on mieto.
Toisaalta teki mieli jotain raikasta. Sitruuna viehätti ajatuksena, mutta sen raikkaus tuoksuna on sitten taas vähän sellainen niin ja näin.

Joten:

Eukalyptusta sen olla pitää.

Kiva polttaa esim. saunassa, jossa ehkä jopa vähän virkistää.

Toisaalta se puhdistaa ja raikastaa ilmaa, joten sopii talouteen,

jossa aika ajoin haiskahtaa märkä koira.....

Limepopille sattui pikku kämmi. Tilasin tuikkukippoja 10 kpl mutta sain vain 8.

Reklamoin asiasta samantien, ja he postittivat minulle neljä kuppia lisää. (Vähän hämmästytti, ettei mukana ollut pahoittelua tms vaan pelkät kupit kirjekuoressa. Valehteleeko ihmiset niin paljon saadakseen jotain ilmaiseksi, että tällaisen toimittajan ensimmäinen reaktio on vaan lähettää uudet? Todella sääli, jos näin on.) 

Ensimmäisellä kierroksella jätin kyllä tuikut tekemättä kokonaan.

Sulatin massan mikrossa useiden vinkkien perusteella. *vink vink* te, jotka siitä jo ehditte kirjoitella!! 

Se olikin kätevää. Vanha Tupperin mikrokannu palveli tässä täydellisesti ja tuoksu oli siinä helppo sekoitella lusikalla joukkoon.

Liimasin kuumaliimalla sydämet purkkien pohjiin, joten eipä siinä lopulta mennyt kuin vajaa 10 min kun nämä viisi purkkia oli tehty.

Sen verran surffasin tuolla sivustolla, että alkoi kiinnostaa kyllä ne voiteet ja rasvat.

Tosin, minä en askartele. Olen lahjakas kuin kameli mitä tulee mihinkään askarteluun. Vähän täytyy siis hillitä itseään. Tahtoa voi olla, mutta kun taitoa uupuu, voi tulla sutta ja sekundaa.

Joulumarkkinoita osa II

Vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Koska oltiin muutenkin menty hulluna, ex tempore reissu Tallinnaan ystäväpariskunnan kanssa ei ollut yhtään hullumpi idea. Olkoon sitten vaikka tällainen pikkujoulujuttu.

Laivalla mennessä pientä purtavaa ja miehille Irish coffeet, meille kahvi ja jotain muuta.....  =)
Itse kokeilin jotain laivan omaa drinkkiä, jossa kuohuvaa sekä kanelilla maustettua viskiä. Koska en ole viskin ystävä, tästä jäi vähän sellainen olo, että hmmmmmm.... olisi voinut olla hyvääkin.

Tässä kuvassa ei näy, mutta Tallinnassa oli kivasti lähes joka kujalla laitettu

pieniä joulukuusia ovien pieleen ja valaistu ne.

Kysyvä kylttien lukija ei tieltä eksy.

Vanhankaupungin rakennukset on vaan niin kauniita!

Ortodoksinen kirkko on myös niin hieno

Olen jo vuosia puhunut, että olisi kiva kerätä näitä mökkejä

ja rakentaa niistä itselleen pieni joulukylä.

Toompean mäellä punaisia kattoja.

Turistina!

Tuo munkki on niin creepy.

Vähän Star Wars -fiilis tulee, mutta

miksi siellä takana lukee

Breathe babe!?

Raatihuoneen torilla oli markkinat! ♥

Iloisia ihmisiä, juotavaa, purtavaa, hauskaa pientä jouluista myytävää.

Pystypöytiä, joihin sai mennä seisoskelemaan sen juoman kanssa....

Mikä siinä on, että vain kahden tunnin matkan päässä maailma on niin erilainen?

Miksi Helsingissä ei nähdä, että vähän vapaampi politiikka tuo sitä iloista tunnelmaa?

En kaipaa ryyppäjäisiä julkisesti, mutta jos nyt ottaa glögin tuossa vaeltaessaan,

tuskin siitä heti rapajuopoksi tarvii alkaa nimittelemään? 

Siis ilman, että pitää karsinoida "anniskelualueelle", 

josta ei ole lupa poistua ennen kuin muki on tyhjä.

Pizzat otettiin tankkaukseksi ja taas jaksoi.

Niitä ihania palloja.

Koska en niitä uskaltaisi kuuseen kuitenkaan ripustaa, olen luopunut tästä haaveesta.

Satamaan palatessa hauska led-valaistu puu.

Kotiin tullessa selvisi, että pieni Bono ei saane tänä vuonna lahjoja.

Yksi tonttu oli teurastettu olkkariin....  =D

Toinen löytyi keittiöstä pienen riisikasan vierestä.

Isot lapset ovat joskus vuosia sitten askarrelleet päivähoidossa riisitonttuja.....

Ja ostin sitten itselleni yhden mökin.

Tämähän tietää kivasti sitä, että jatkossa tarvitsee matkustaa

jälleen eri kaupunkeihin voidakseen laajentaa kokoelmaa.

Miehet olivat hiljaisesti sitä mieltä, että voidaan ottaa se viimevuotinen Prahakin uudestaan.

Meidän osaltahan se kuulemma "meni hukkaan", kun kumpikaan 

ei ymmärrä oluista tuon kukkuakaan.... 

Joulumarkkinoita osa I

Vietin tässä viikon lomaa.
Viikon, jonka aikana menin tukka putkella ja niin sanotusti peräsuoli pitkällä.... jos joskus, tämän loman jälkeen tarvitsisin lomaa toipuakseni. Tosin hyvällä fiiliksellä!!

Meillä oli Lurppa-lehden toimituskunnan tapaaminen,

ja kuvattiin toimittajia.... 

Nipistin rajaamalla yhdestä otoksesta naamakuvan itsestäni joulufiiliksissä!

Kuvan koira ei ole omani vaan lainahurtta.

Työpaikkani TYHY-retki suuntautui tänä vuonna Helsingin joulumarkkinoille. 

Harmi kyllä päivä oli tosi harmaa, joten kuvaaminen ei varsinaisesti viehättänyt. Toisekseen.... en haluaisi sanoa, mutta sanonpa kumminkin: kun Suomessa vaan on niin jäykkä politiikka tällaisten tapahtumien suhteen niin siitäkin vähästä viedään ilo. Nuo Tuomaan markkinat oli ehkä ilottomin tapahtuma ikinä. Latteat, hiljaiset.

Enkä pysty samaistumaan niihin Oriflame- ja Amway-kauppaisiin joulumarkkinatunnelmassa. Metrilakusta puhumattakaan. Pahoittelut. En vaan pysty.

Senaatintorin markkinameininki oli melko vaisua. 

Toki oli arkipäivä ja oltiin paikalla aamupäivästä. Silti.

Valaistus ja mökit eivät olleet paljon paremat pimeälläkään, 

eikä ihmisiä ollut juurikaan liikkeellä myöskään lauantaina 19:30 jälkeen.

Silloin oli jo karusellikin kiinni (!!!) mitä en kyllä tajua.

Milloin sinne on tarkoitus mennä lapsiperheenä karuselliin ja viettämään aikaa

jos ei viikonloppuna alkuillasta?

Piparkakkulatte lämmitti sekä ruumista että mieltä.

Pääkaupunkimme on vaan aina niin kylmä.

Mereltä puhaltaa tuuli ja pikkupakkasessa se oli raakaa!

Olisin halunnut käydä Amos Rexissä katsomassa sen tämänhetkisen näyttelyn. 

Sinne oli aamulla 11 jälkeen 50 metriä jonoa pihalla, joten ajattelimme koettaa myöhemmin. Kun menimme sisälle klo 14 aikaan, eteisaula parveili ihmisiä, mutta lippuja ei myyty eikä asiasta kyllä mitenkään myöskään tiedotettu. Kaksi naista seisoi tiskin takana, mutta mitään ei tapahtunut. 

Koska emme tienneet, eikä google osannut auttaa, onko näyttelyyn esim. jokin ihmismääräraja, emme vaan jaksaneet jäädä seisomaan takki päällä ja odottamaan. 

Harmi! Kuulin vasta jälkeenpäin, että tuo näyttely loppuu jo loppiaiseen, enkä kyllä ehdi Helsinkiin sitä katsomaan enää tässä välissä.

Sen sijaan päätimme tutustua uuteen Oodiin.

Rakennus on vielä ulkopuolelta vähän kesken, mutta hieno!

Lisäksi se on kyllä oivallisella paikalla.

Sisätilat oli kerrassaan upeat!!

Helsinkiläisenä veronmaksajana olisin tyytyväinen.

Kirjoja on toki vähän, ja sunnuntain 16.12. Hesari kertoi asiasta enemmän.

Olen vakuuttunut, että siitä tulee hieno kokonaisuus.

Portaikossa kiersi hieno listaus ihmisistä, joille Oodi on tarkoitettu.

En äkkiä pysty kertomaan mikä olisi puuttunut...

Kurkistin keskeneräisen kakkoskerroksen raosta ja mielenkiintoiselta näytti sekin.

Nämä ovat nimeltään istumaportaat tms.  (Näin pohjapiirroksesta.)

Vessa oli kokemus sinänsä.

Täysin unisex-vessa.

Loosien ovet olivat lasia, ja kun valo tuli osin takaapäin, 

oli kyllä vähän hämmentävää tajuta käsiä pestessä, että 

tavallaan näki mitä siellä tehtiin........ 

Vastalause noille ikuisille pirun käsien puhaltimille!

Sairaanhoitaja minussa kilahtaa heti kuppi nurin.

Mikään ei levitä pöpöjä yhtä hyvin kuin tuo jumalaton märkien käsien pöhistely.

Lasipalatsin aukiolla oli toiset markkinat, ja näillä oli jo vähän sellaista keski-Euroopan meininkiä.

Oli syötävää ja juotavaa, ja koristeet ja valot sillä lailla jouluisesti. 

En raaskinut millään ostaa niitä kaikkia ihania juustoja, mitä kojuissa myytiin...

*huoh*

Memphis Kamppi

Ehkä paras lounas hetkeen!! Aivan mielettömän hyvää!

Palvelusta myös 10+ 

En kehdannut nuolla lautasta, mutta mieli teki.

Tälle vahva suositus meiltä, jos etsit ruokapaikkaa!

Vähän Helsinkiä vielä hämärän aikaan. 

Kivan näköistä ja ihmisiä liikkeellä.

Tykkään meidän pääkaupungistä (poislukien se ikuinen kylmä tuuli!)

mutta olen onnellinen, etten asu siellä enää.

Joulun hyökkäys

Tilannehan on meidän perheessä ollut tämän syksyn sellainen, että pojan tyttöystävineen piti olla Irlannissa uudenvuoden yli, koska lopputenttien aikataulu oli yliopistolla hassu ja toisekseen ajattelivat, että kun sinne kerran on menty, voi yhtä hyvin katsoa maan perinteet kunnolla.

Vanhemman tyttären poikaystävä taas tietää jo olevansa kiinni joulunpyhinä töissä, kuten allekirjoittanutkin. Näin ollen olin jo alustavasti suunnitellut, että vietämme joulua vähän ennakoiden jo lauantaina 22.12. kun näyttäisi kaikkien (Suomessa olevien) osalta onnistuvan.

No, sitten kävikin niin, että vajaa pari viikkoa sitten sain Irlannista viestin, että tulevat Suomeen jouluaattona!! JIPII!!
Saan siis kuitenkin kaikki lapset jossain vaiheessa joulupöytään....  tosin edelleen näistä työjouluista johtuen vietämme joulun jonain muuna päivänä kuin 24.12., mutta se nyt on ihan sama!!

Todennäköisesti vietämme itse asiassa useamman joulun: ensin lauantaina ennen varsinaista vanhemman tytön kanssa, sitten pienemmällä porukalla vielä aattoaamuna, todennäköisesti joko joulupäivänä pojan kanssa ja toivon mukaan välipäivinä vielä ihan koko iso konkkaronkka!!

Olen aivan innoissani, tohkeissani ja in löööve tämän ajatuksen kanssa!!

Siitä kun intoilin ja kirjoittelin listoja (koska rakastan listoja...), Ipana totesi lakonisesti: Äiti, tais vähän lähteä taas laukalle......
Nooo, saatoin toki hippasen innostua!   Hih!!

Tehtiin pikainen joulutervehdys-reissu ja tsekattiin Porvoon joulumarkkinat sunnuntaina. Harmillisen harmaa sää ei varsinaisesti houkutellut enempiin kävelyihin, mutta kivalta näytti silti. Näin kun mitään hankittavaa ei enempää ollut, ennemminkin tuli nautittua tunnelmasta ja fiiliksestä.

Mainittakoon, että Brunbergin myymälässä oli pakko pistäytyä, koska kaikkia tuotteita ei myydä muualla. Sinne antaisin palautetta, että Vanhankaupungin myymälän järjestys on todella sekava ja toimimaton. Meinasi pakokauhu iskeä, kun ei päässyt eteen eikä taakse ja porukka joutuu jämähtämään hyllyn eteen, jolloin kukaan muukaan ei sieltä pysty mitään ostamaan.
Tehtaanmyymälässä järjestys on sellainen, että siellä tavallaan jonotetaan ovelta asti ja noukitaan matkan varrelta hyllystä mitä halutaan ja päädytään kassalle. Se toimii!!

Siihen on pari tippaa kuumaliimaa tarvittu!

Ihmettelin kovasti, kun mies ei heti luvannut samanlaista askarrella!

Kotona sen sijaan on valmiina listat tarjottavista ruuista, itselleni lista asioista, jotka täytyy hoitaa ennen joulua (kuten nyt esimerkiksi saunan ja pesuhuoneen pesu) ja sitten olen ihan vähän vaan aloitellut joulun tunnelmointia.

Karkkihylly on toisella hyllyllä, mutta

vähintään yhtä muhkeana kuin aiempina vuosina!

Edelleen toki himoitsen sellaista jälkiruokakaappia

Jovelan Johannan tapaan.... 

Innostuin koristelemaan pipareita!!

Minähän siis EN ASKARTELE!!

Pikeerin tipluttelu on jo siinä ja siinä, että

meneekö hermot vai ei.

Mutta huomaa toki, että jokaiselle joulunviettäjälle, 

koirat included, on ikioma nimikkopipari!! ♥

Eteisen kaappi

Huh!! En ole unohtanut blogia enkä lukijoita.
En vaan ollut tajunnut, että marras- joulukuun vaihde voi olla sairaalan sesonkiaikaa....
Hippasen ollut siis hoppua.
Toki vähän on ollut pikkujoulujuttua, menoa sinne, tänne ja takaisin.... mutta pääsääntöisesti siis töissä melko mieletön kiire!

Meillähän oli eteisessä sellainen perinteinen liukuovikomero, jossa kolme osaa: kaksi vaatteille ja sitten siivouskomero. Näppärä ja siisti kaappi, ovet peiliä ja kivasti korkeutta. MUTTA.
Kun on luonteeltaan jonkinlainen hamsteri ja sitten tykkää ottaa vieraita vastaan... niitä vuodevaatteita tarvii hillota jossain, ja vaikka ostin siistejä muovilaatikoita, joissa kaikki on pölyturvassa, niiden pinot kaapin päällä, muiden laatikoiden lisäksi, alkoi jossain kohtaa ahdistaa tosissaan. Kun tähän vielä lisätään se, että miehen kengät ei ikinä olleet kaapissa vaan pitkin eteisen lattiaa, koska kaappi oli ahdas, JA sinne ei voinut laittaa ulkoilusta kosteita vaatteita ollenkaan, ettei koko kaapillinen sen jälkeen haise tunkkaiselle.

Oli tullut aika tehdä asialle jotain!!!

Tilasin ihkauudet liukuovet peilistä koko huoneen korkeudelta. Mittaa koko tälle systeemille tuli 180 x 275 cm. Kävi hulluntuuri: surffasin niitä ovia kun oltiin puhuttu jo pitkään tästä ideasta. Oli lauantai-ilta ja kun osuin sivuille, siellä lukee "kaikki liukuovet -40% vielä sunnuntaihin klo 24 saakka".

Otettiin mitat, laitettiin toiveet koneeseen ja tsädäm: hinnasta putosi tosiaan oikein kunnolla pois. Jätä ne nyt sitten siinä tilanteessa tilaamatta. Ei puhettakaan!
Ovet tuotiin rahtina jo seuraavalla viikolla kotiin ja siitä sitten mies ostamaan liimapuupalkkia, mistä tehdä tuo yksi kulma. Seinähän oli helppo tehdä päätyyn melamiinilevystä.

Tehtiin kaapista ensinnäkin riittävän syvä: 90cm. Meillä kun on jotenkin hassunmallinen eteinen muutenkin, se on hallimainen ja tilaa oli, ja on edelleen melkein vaikka tanssit pitää. Toisaalta lukuisat oviaukot eri puolilla hankaloittaa kyllä sellaisen walk-in-closetin rakentamista, mikä meillä ensin oli mielessä.

Kenkähyllyjen eteen mahtuu kivasti oma työkorini ja silityslauta nojalleen tuohon seinään.
Ylähylly (hattuhyllyä ei ole) on korkealla, mutta sinne pystyy jemmaamaan ne vuodevaadelaatikot ja kaikki muut laatikot kamoineen ilman, että ovat koko ajan silmissä. Bonuksena vielä se, että ne ei kerää ihan samalla tavoin pölyä tuolla.

Vaatetanko on yksi putki eli siihen mahtuu takki poikineen. Se on korkealla, mitoitettu niin, että minä hukkapätkänä pystyn sitä käyttämään. Miksi ne pitäisi ripustaa johonkin mun silmien korkeudelle, kun talossa on korkeussuunnassa tilaa vaikka kuinka? Nyt kun tuulihousut pistää roikkumaan, jopa miehen housut mahtuu suorana henkariin ilman, että lojuvat kenkien päällä kurastumassa.

Oikein märät vaatteet toki kuivataan edelleen muualla kuin kaapissa, mutta esim. ulkoilussa hivenen kostuneet vaatteet voi ripustaa tuonne suoraan, koska siellä on ilmatilaa vaatteiden välissä.
Tuossa näkymättömissä eli keskellä tankoa roikkuu itse asiassa sellainen kankainen hyllylokerikko, jossa on mm. koirien "vaatteet", jotain kaulaliinaa ja pipoa yms.

Kenkähyllyjä tehtiin kolmeen kerrokseen ja alimman alle mahtuu helposti imurinsuulake. Sekin asia, jonka olen oppinut kantapään kautta. Koska hyllytilaa on nyt 3 x 180cm, allekirjoittanut saa vielä toisetkin tossut joskus ostaa!! Hih!

Nyt joku sitten miettii minne laitoin kaikki roinat siivouskomerosta.
No, totuus on, että hamsteri täällä hei! Kun oli pakko siivota, sen kaapin kamoista 99% päätyi pois ja imurille löytyi ei-tosin-niin-nätti-paikka työhuoneen sohvan päädyn takaa, mutta se on siellä näkymättömissä ja helposti käyttöön otettavissa. Silityslauta on tosiaan kaapissa ja pikkusälä (teippiharjat, kärpäslätkät, ihmeelliset purnukat milloin mitäkin suoja-aineita ja suihkeita) menee yhteen siistiin muovilaatikkoon ylähyllylle.

Mutta kaappi on tosi hyvä!! Jos ei lasketa ovien hintaa, tuolle kokonaisuudelle ei tainnut tulla kustannuksia paljon satasta enempää. Ja ovet oli tosiaan lähes puoleen hintaan, niin saadaan olla tosi tyytyväisiä!!