Vuosi 2024

Plarasin puhelimesta kuvat. Minulla on paha tapa poistella kuvia tilaa viemästä, ja joskus on käynyt niinkin, että jotain kuvia, joita olisin vielä ihmetellyt, ei löydy.... 
Pitäisi ehkä opetella uskomaan siihen, että nykypuhelimissa riittää säilytystilaa enemmälle kuin 50 kuvalle. 

Mutta olikin aika matka käydä läpi vuoden aikana otettuja kuvia. 

TAMMIKUUSSA, itse asiassa jo uudenvuoden yönä, alkoi WC-remppa kun päätin viinipäissäni kiskoa vanhat bling bling tapetit seinältä alas. Koska kun asian saa päähänsä, se on parempi toteuttaa heti, ettei vaan jää siksi tekemättä, että järki alkaa puhua....

Myös dronella leikittiin, kun sattui kirkas päivä.

Ja takuulla koirat pöllöilivät jotain, koska voimahahmoni Yodakin asiasta näin toteaa.

HELMIKUUSSA suli ja pakasti. Hankkimani jäätikköpiikit tulivat käyttöön ja pelastivat eräältäkin rannemurtumalta.

Aloitin näköjään jo kasvukautta eli pistin siememiä multaan. Tuokin viritys pullojen kanssa meni uusiksi, kun turvepotit olivat jatkuvasti niin kylmiä, ettei mikään itänyt.

Oli kuulaita lenkkipäiviä.

Tehtiin sitruuna-inkivääri-hunaja mehua torppaamaan taudit.

Tein täysin naurettavan määrän ylitöitä.

MAALISKUUSSA tehtiin kuuden päivän reissu Las Palmasiin isää moikkaamaan. Tervetullut tauko, eritoten kun juuri ne edeltävät kolme viikkoa vedin 48 tuntia ylitöitä normi 40 viikkotunnin päälle. Takki oli muuten tyhjä kentälle päästyä. Itse asiassa söimme Ikeassa lihapullat, koska piti käydä valitsemassa uusi sänky, ja melkein nukahdin koenukkuessani....  (Patjat tilattiin tuolla reissulla ja haettiin kun tultiin kotiin. Edelleen hyvä, vaikkei ihan niin suurta väsymystä ehkä ole ollutkaan.)

Oma porukka tuli syömään meidän palattua reissusta.

Vaihteeksi takatalvi, eli lunta, jäätä, pakkasta, ja siis liukasta, liukasta, ja vielä vähän liukkaampaa.

HUHTIKUUSSA tuli näköjään kevät. Olisin muuten väittänyt vastaan, jollei kuvien päiväykset olisi huhtikuun puolella. Muistan vaan, että viikkoa ennen vappua tuli viimeisen kerran 20 cm lunta ja taapersin aamulenkkiä lenkkareissa ja kirosin lunta sukissa.

Kotiutin savitöistä viimeiset eli haamut olkkarin kamiinan päälle ja yhden lautasen.

TOUKOKUUSSA alkoi kesä yhdellä rysäyksellä. Kevät jäi jotenkin välistä ja siirryttiin suoraan tosi kylmästä varsin kuumaan.

Meillä laitettiin vihdoin sokkelilaatat paikalleen samana päivänä kun vietin hauskan päivän Linnanmäellä kahden teinin kanssa.

Koirakokeet pyöri läpi kuukauden lähes joka viikonloppu. Koirat pääsevät saunaan ja ilmeisesti jotain joulukortiksi ajateltua kuvaa on tuolloin myös mietitty....

KESÄKUUSSA erilaisia kesäisiä juttuja. Meillä oli kummallakin uudet sähköfillarit ja kilometrejä ahnehdittiin viikottain.

Pieni lomaviikko ennen juhannusta ja varsin ihana matka Visbyn ruusujen kaupunkiin.

HEINÄKUUSSA kävi taas omaa porukkaa. ♥

Jotain satoa alkoi tulla pikkuhiljaa, kun kesäkuu oli ollut kuuma. Heinäkuussa oli muuten jo normaalit kesäiset kelit ja muistan jonkun aamun, jolloin oli turkasen kylmä ajaa paljain käsin töihin.

Fillarilenkkejä, maisemia ja auringonlaskuja (en saa niistä tarpeekseni).

Ystävien kanssa kesäteatteria heidän 100-vuotislahjanaan. Päälle pizzat Ruissalon telakalla. (Suosittelen!)

ELOKUUSSA vihdoin loma.

Vaasan, Pietarsaaren, Kalajoen, Simon ja Ylläksen kautta Kilpisjärvelle ja siitä Norjaan.

Väsymystä, turhautumista...  ja samalla mielettömiä paikkoja, käsittämättömiä maisemia. Upea Norja! 

Vieraita ison lätäkön takaa. Jenkit saunassa ja retkeilemässä ja syömässä. 

SYYSKUUSSA edelleen patikkaretkiä, koska auton huolto - mikä ihana tekosyy.

Tykkään edelleen työstäni ja erityisesti työpaikastani.

Ensikokeilu robotin kanssa. Päivän ja arjen pelastajat, nuo ihmiset, jotka rokkaavat robot pakkaavat ja lähettävät meidän portille. (Viimeisin veti Sutsisatsia ihan täydellä volyymillä....)

Boogien koiranäyttely ja menestys. 

Edelleen auringonlaskut, intohimoni.

LOKAKUUSSA alkoi olla syksyisempää.

Patikkaretkiä taas. Torronsuo, ja sitten oma neljän päivän retkeni useampaan kohteeseen.

Rokotukset, mitäpä muutakaan.

MARRASKUUSSA edelleen fillarilla töihin, kunnes talvi tuli yhdessä yössä. Samalla alkoi lämmityskausi ja aloin hörhöilemään joulun kanssa...

JOULUKUUSSA oli kaikenlaisia ihania ruokailuja ystävien ja perheen kanssa.

Olkkarin tapetit meni vaihtoon.

Joulu Vuokatissa ja maailman parhailta naapureilta saatu glögi korkattiin.

Pääosin tämä oli vauhdikas ja kiva vuosi. Jotain jättäisin pois, ja jätinkin ne järjettömät ylityömäärät syksyn tullen.... 

Kiinnostuneena odotan ensi vuotta. Jotain suunnitelmia on jo tehty, loma-ajankohdat on hyvin pitkälle tiedossa mutta mitään ei ole vielä tilattu/ostettu/suunniteltu sen kummemmin.

Valkoista joulua, vihreämpää joulua

Varsinainen joulu siis tuli ja meni. Omalta osaltamme vietimme joulun tosi rauhassa ja valoisasti, olihan meillä siis LUNTA. (Löysin itsestäni pienen talvesta tykkäävän ihmisen, joka haaveili opettelevansa hiihtämään....)

Ajoimme siis lauantaina Vuokattiin. Jossain vaiheessa syksyllä löysin hauskan tarjouksen (yksityiseltä) ja kyselin lisää. Hinta oli kovin edullinen, ja ajatus ensinnäkin lomasta ja toisekseen valkoisesta joulusta houkutti kovin. Sairaanhoitajan urani aikana en muista montaakaan joulua, etten olisi ainakin jotain osaa joulusta tehnyt töitä. Tuolta käsin se olisi mahdotonta. 😃

Lähtö oli aamulla ajoissa. No, muiden mittapuulla ajoissa, omallamme aika myöhään. Teimme koirille kunnon aamulenkin ja söimme aamupalaa ennen starttia. 

Matkalla jossain Jyväskylä-Kuopio välillä.

Maisema sen kuin kaunistui kun matka eteni.

Kuopiossa pidimme pidemmän tauon ja söimme myöhäisen lounaan. Sen jälkeen alkoi nopeassa tahdissa tulla hämärämpää ja navigaattori olisi halunnut opastaa merkillisille pikkuteille. Päätimme ajaa vitostietä kuitenkin suoraan Kajaaniin saakka, josta voisi helposti siirtyä perille. Päätös oli hyvä, tyypillinen Suomalainen ajokeli talvella. Liukasta oli, mutta porukka tuntui olevan hyväntuulista, koska mitään älyttömiä ohituksia tai perseilyjä ei liikenteessä ollut. Käytimme matkaan aikaa huomattavasti enemmän kuin GPS:n mukaan olisi pitänyt mennä. Nuo lienee laskettu kesänopeuksilla, koska pysähdykset oli nopeita tuota ruokailua lukuunottamatta. Ja mikäpä siinä kiirettä olisi tehnyt.

Kulta-Katti löytyi nopeasti, sijainti oli täydellinen, majapaikka vastasi täysin kuvaustaan ja asetuimme nopeasti taloksi. Siitä talvikamppeet päälle ja koirien kanssa lenkille tutustumaan alueeseen.

Tuo Katinkullan "kylä" on minusta tosi kiva. Se on kauniilla tavalla toteutettu, kävelyteitä oli runsaasti ja pitkin aluetta kulki hauska 2,5 km latu, jota pitkin porukka suihki suksillaan. En ole tarkistanut, mutta se lienee rakennettu joskus 80-luvun lopulla (?) ja paritalot ovat nykyään hyvän kokoisten puiden suojassa, ikään kuin metsässä. Ehdottomasti viehättävä. (Kun vertaa muutamaan muuhun vastaavaan majapaikkaan, jossa olemme käyneet: kaikki puusto hakattu alas ja pellolle pistetty sitten pystyyn kerros- ja rivitaloja...)

Meidän majoituksesta oli 800 m kylpylään ja 100 m ladulle. Kauppaan oli huikeat 200 m joten autoa ei tarvinnut startata sitäkään varten.

Illan aikana lähinnä asetuimme taloksi ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavasta päivästä eteenpäin tutustuimme alueeseen lähinnä kävellen. Mies sai jonkun lenssun ja oli jo sunnuntaina räkäinen kuin mikä. Jaksoi kävellä kun rauhassa mentiin, mutta esim pidemmät patikat jätettiin suosiolla vähemmälle. 

Ensimmäisen päivän aamulenkkiin kuului hupaisa juttu. Tultiin takaisin, jäin touhuamaan jotain pyykkien kanssa, ja mies meni keittiöön laittamaan kahvia. Hän huikkasi "mitä keitetään" ja vastasin "Ei mun takia tartte" ja toinen oli ihan hölmistyneenä että mitä hittoa, justhan se sanoi, että keitetään kahvit. Tajusi sitten kun käänteli kahvipussia käsissään....

Ihanien naapurien joulupaketista

Itse tosiaan ihastuin alueeseen kovin. Ihastuin myös siihen, kun maassa on lunta, pikkupakkasta eikä ole liukasta ja lumi narskuu kenkien alla. Pimeyskään ei tuntunut niin pimeältä. Olen kuvitellut vuosia vihaavani talvea, mutta kyse onkin siis täkäläisen rapa-kura-jää-liukas-pimeä talven vihaamisesta. Tuollainen oikea talvi, se niin sanottu lapsuuden talvi, on ihan eri asia. Ja katsoessa lapsuuden valokuvia, ihan oikeasti täällä etelässäkin oli muinoin oikeat talvet. Ei se pelkkää höpöpuhetta ole tuo ilmastonmuutos. Valitettavasti.

En ole hiihtänyt sitten lapsuusvuosien. Tuo on kuitenkin ollut jo joitain vuosia vähän takaraivossa, ja olen puhunut suksien hankkimisesta, mutta koska nämä Varsinais-Suomalaiset kelit.... eipä paljon houkuta. En ole koskaan kokeillut vapaan tyylin luisteluhiihtoa ja pystyn toki näkemään, miten sekoan käsiin ja jalkoihin, kun pitäisi "luistella" ja silti samalla saada ne kepakot osumaan mielellään muualle kuin jalan eteen... 😂

Tuolla olisi voinut pimeässä salaa harjoitella ja kaatuilla ihan itsekseen.

Rinteeseen en uskaltanut. Olen sillä lailla arka, etten halua laskea yksin. Mies taas ei polviltaan enää mutkamäkisuksiin pysty, joten suosiolla skippasin. Olen kuullut runsaasti kehuja Vuokatin rinteistä, joten joku kerta isommalla porukalla, jossa joku toinenkin laskee. Ja itse voisin laskea vaikka pulkkamäkeä, kun sopivasti hullu porukka olisi mukana.

Toisaalta lumettomalla kaudella tuolla vaaralla on kilometrikaupalla ihania reittejä käveltäväksi ja läskipyöräiltäväksi....  Tavatessamme ystävät torstai-iltana ensimmäiset sanat olivat "meidän pitäisi lähteä tuonne porukalla."

Ymmärrän hyvin, että tuolla valmennetaan olympia-tason urheilijoita. Puitteet oli kertakaikkiaan upeat. Osa spandex-asuisista suksijoista lienee myös tosi urheilijoita päätellen vauhdista, millä pyyhkäisivät vähän pidempiä latuja ohi.

Alue oli koristeltu kauniisti ja levollisesti.

Itselaukaisimella leikittiin ja johonkin kuvaan osuttiin ennen kuin puhelin taas kaatui...

Alueella olisi kilometreittäin reittejä. 😍

Tuon vajaan viikon aikana tehtiin useita lenkkejä joka päivä. Kämpillä ollessa istuskeltiin kirjan ja takkatulen ääressä. Sanoin jossain kohtaa ääneenkin, että "näetkö miten olisin kotona ollessa sanonut jossain vaiheessa päivällä, että mennäänkö vähän päiväkävelylle?" Kun kotona räpäskä-kelit, kuraa ja liukasta, ei paljon houkuttele. Tuolla oli niin kiva seikkailla eri puolilla ja antaa koirien lukea uutisia. Koirathan olivat aivan uuvuksissa kaikesta jatkuvasta menosta. Tohkeissaan olivat aina lähdössä ja mieluusti kävelivät, mutta kämpille päästyä kaatuivat jokainen jonnekin nukkumaan.

Olin ottanut kotoa mukaan pari peuranlihapalaa ja ostettiin vain lohi ekana päivänä. Meidän jouluruuat oli siis peurapataa ja jääkellarin lohi. Kun kumpikaan ei merkittävästi kaipaa perinteisiä suomalaisia jouluruokia, näillä pärjäsi. Miehen lenssu ja alueella uutisten mukaan riehuva influenssa ei hirveästi houkutellut mihinkään valmiiseen pöytään.... (eikä toki sekään, että siellä oli tarjolla sitä jouluruokaa.)

Räkätaudista johtuen jätettiin myös kylpylä väliin, vaikka sinne olisi ollut kiva mennä. Toisaalta sen verran alue ihastutti, että tulemme sinne varmasti menemään toistekin. Ymmärrän hyvin miksi ihmiset käyvät siellä vuosittain. Alue oli aika täynnä, tosi monessa paritalossa (niitä osake-paritaloja?) oli jouluvaloja ja ihmisiä liikkui tosi paljon päivittäin. 

Ilmeisesti Katinkullan golf-kenttä on jotenkin poikkeuksellisen hyvä? Lajia tuntematta en osaa ottaa kantaa. Päädyimme jonain päivänä seikkailemaan kentän ympäri. Päädyimme metsän reunaan ja paikalle ajoi ski-doo mies, jolta kysyimme saako kelkan jälkiä pitkin kävellä. Hän totesi lunta olevan niin vähän (!!!) että hyvin saa vielä kävellä kun ei latuja voi tehdä, joten tallustimme koko kentän ympäri umpihangessa päätyen itse asiassa lähes jonkun pihaan.... 

Hihitellen päädyimme kylpylän taakse ja totesimme kentän olevan varsin suuri.

Ystävämme, intohimoinen pyöräilijä, ihastui paikkaan tämän kuvan perusteella.

Loma oli siis mainio. Paluumatkan aloitimme ajoissa ja yllätys oli melkoinen kun radio uutisoi matkalla tuon Tapaninpäivän olevan oletettavasti kiireisin paluuliikennepäivä. Olin ajatellut, että ihmiset ottivat lomaa pitkälle joulun yli, kun kahdella vapaalla sai yli viikon....

Asia, joka kiinnitti kotimatkalla huomiota liikenteen osalta: kun nopeusrajoitus tässä maassa nyt pääsääntöisesti on se 80 km/h, on metkaa, että aina löytyy se kuski, jonka mielestä tuo kyltti tarkoittaa, että pidetään oma nopeus jonon ekana siinä 70-75 km/h välillä. Ja sitten kun ohituskaista alkaa, nostetaan oma nopeus 95-100 km/h, jolla saadaan pidettyä paikka jonon ekana. *vähän silmien pyörittelyä*  Meillähän ei ollut edes kykyä ohitteluun, boxi katolla tuo sen verran ilmanvastusta, että ei tuo minun pikkuropponen lähde kuin tykin suusta. Roikuttiin siis jonossa Jyväskylästä alaspäin, mutta Tampereen jälkeen helpotti. Matka kuitenkin eteni eikä ollut vaaratilanteita.

Toinen liikenteeseen liittyvä juttu, johon olen kiinnittänyt huomiota yleensä, en tällä reissulla, on, että moottoritielle liittyessä pidetään nopeus siinä 65 km/h kun ne motaria tulevat ajavat sataa... siinä on sitten ratkiriemukasta yrittää päästä liikenteen joukkoon kupeksimalla kaikkien edessä kun et pääse kiihdyttämään. Ne liittymiskaistat kun kuitenkin on jo motarinopeuksilla.

Kotimatkallakin meno oli kuitenkin asiallista ja rauhallista. 

Kuopion korkeudella alkoi olla jo räpäskä-keliä ja Jyväskylän korkeudella ihan silkkaa vettä. Tampereelta alas kaikki olikin jo vihreää ja mustaa....

Tähän maisemaan vielä uudestaan 💖

Kun olet niin uupunut, että ajattelet haukkaavasi puruluuta

ja nukahdat kuitenkin kesken... 

Oi, valkeata joulua

Viikon kirjat.

Näistä toiseksi alimmainen miehen.

Koti oli palatessa vähän viileä, mutta kiitos näiden plussakelien, yhdellä lämmityksellä lämpeni normaaliin. Vähän jännitti miten puuhellan uuni savuttaisi, mutta lähti vetämään hyvin. Mentiin vielä samana iltana katsomaan Levoton Tuhkimo paikalliseen leffateatteriin. Vanhana Dingo-fanina en olisi voinut sitä jättää väliin, vaikka totta puhuen leffa ei ollut niin ihmeellinen kuin odotin. Se oli kuitenkin hyvin leikattu ja osan aikaa ei pystynyt sanomaan oliko mikin ääressä oikea vai näyttelijä Neumann.

Perjantaina olin siis sovitusti töissä. On kiva huomata, että niin hauskaa kuin lomalla onkin, minulla on sellainen työpaikka, jonne on kiva palata. Ei siis harmittanut vähääkään herätä aamulla ja lähteä liikkeelle. Mies oli koirien kanssa kotona ja viikonlopun lenkkien jälkeen taitavat olla maanantaina tyytyväisiä meidän molempien vihdoin lähtevän töihin, että saavat jäädä lepäämään päiväksi.

Onneksi saimme olla joulun muualla kuin tässä ankeudessa.

Lonkeronharmaa on ihan oikea sana kuvaamaan tätä.

Viikonloppuna sitten normaaleja kotihommia ja vähän ylimääräistä ruuanlaittoa. Tytöt olivat perheineen tulossa syömään sunnuntaina, silloin myös vasta meidän joulu.

Ihanaa kun pienet tulivat taas. Olivat nukkuneet päiväunet kotona ja aivan täynnä virtaa saapuessaan. Heti alkuun piti pariin kertaan käydä moikkaamassa koiria, jotka oli portin takana yläkerrassa sen järjettömän sähläämisen vuoksi, mikä vieraita aina seuraa. Kaksi pientä ja kolme riehuvaa koiraa ei oikein toimi näissä neliöissä...

Mutta lelut ja leikit alkoivat vauhdikkaasti ja meidän syödessä olkkarissa oli iloinen höpötys. Hilla varsinkin on vihdoin "löytänyt äänensä" oltuaan siis lähes kolme vuotta aivan hiljainen. Nyt tyttöä ei voi hiljaiseksi kutsua kuin nukkuessaan. 💕  Sen päiväistä höpötystä ja touhua riitti. 

Vähän jo katettu ja savukala tuotu sisään.

Muuna ruokana ihan vain lihapataa ja muussia salaatin kanssa.

Joulupukki oli käynyt tässä osoitteessa joulun aikana,

kun ei tiennyt meidän olevan poissa.

Kerrassaan viehättävä päivä ja ilta. Tytöt olivat toisistaan tietämättään tehneet meille mielettömiä herkkuja: toinen dajmia ja toinen kinuskinougata. Ah! Muksut olivat onnellisia lahjoistaan, joskin meidän hankkimat ensisukset tuntuivat hivenen hassulta lahjalta tässä kelissä....

Ensi vuoden alusta vanhempi tytär keskittyy sitten enemmän opiskeluun ja tekee vähemmän töitä. Nuorin taas edelleen pohtii mitä alkaisi isona tehdä. Joten epäilenpä, ettei hän vieläkään saa haetuksi opiskelupaikkaa, vaikka toki se on sikäli viisasta, että turha menettää ensihakijan oikeutta, jos ei aidosti tiedä mikä kiinnostaa. Harmittaisi sitten joutua hakemaan toistamiseen. Onhan hällä vielä tuossa pari vuotta ennen kuin ikä tulee sillä lailla vastaan, että on "pakko hakea", jos haluaa ensikertalais-statuksesta hyötyä.

Minä päätin tempaista ja öljytä puuhellan päällä olevat vuolukivet. Teimme taas sytykekuppeja ja aina tulee tipluja steariinista. Niitä ei saa millään kivistä pois ja näyttävät likaisilta. Öljyämällä pinnasta tulee musta ja aavistuksen likaa hylkivä. Niinpä levittelin sormin parafiiniöljyt kivien pintaan ja etureunaan ja meistä siitä tuli oikein tyylikäs. 

Jonkin verran se haiskahti ensimmäisillä lämmityksillä, mutta teen saman vielä olohuoneen kamiinan päällä olevalle kivelle.

Öljytty ja vielä kosteudesta kiiltelevä pinta

Oli tarkoitus julkaista video siitä meidän joulujunasta, mutta en tunnu saavan sitä mitenkään tänne. 😡

Ilmeisesti koko on liian suuri tai jotain, ja taidot eivät riitä moisen kutistamiseen. YouTubeen en jaksa alkaa sitä lataamaan ja sitä kautta julkaisemaan. Onhan se nyt kumma.... 

Junavideo, tai sitten ei...

tai ainakin vahva ehkä....

Sitä sun tätä, ja mitä jos...

Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että "siis huomenna ei tulla tänne?"
Uskon, että pieni joulun tauko tulee tarpeeseen, vaikka suurin osa kiireestä onkin ollut kivaa ja sellaista itsevalittua puuhaa. Huomaan kuitenkin väsyväni tosi kovin, kun arkeen tulee iltameno ja ajan kotiin vasta pimeässä. Tuo pimeän ajo nimenomaan väsyttää, ei se meno. 

Uusi tapetti ja hyllyt, joissa kivi-tuikkulyhdyt.

Äiti keräsi minulle noita kiviä aika monena vuonna, kuten näkyy.

Minähän lähdin järjestämään joulua jo älyttömän aikaisin marraskuun lopulla. Koska minusta se odotus on kaikkein parasta. Joulukoristeet voi hyvin kerätä pois jo Tapaninpäivänä, ei niitä joulun jälkeen kukaan enää kaipaa. (Tänä vuonna saattaa olla, että tuo sinivalkoinen "kuusi" olkkarissa jää loppiaiseen, koska tuolloin on tulossa vielä ruokavieraita....)

Eteisen joulu

Pidimme yhdet syömiset ystävien kanssa reilu viikko sitten. Olikin ihanaa istua rauhassa pöydän ääressä, vaihtaa kuulumisia ja syödä samalla. Iloa, naurua ja yhdessäoloa - ihan parasta.

Olkkarin pikkukuusi on tosi näppärän kokoinen.

Iso kuusi on junaratoineen yläkerrassa ja kerran päivässä 

ajatamme junaa sen verran, että ehtii yhdet "kulkuset" soittaa.... 

Joulun olemme pois kotoa ja tytöt tulevat sitten joulun jälkeen viikonloppuna syömään ja vietämme yhteisen joulun tuolloin. Eikä sitä tiedä, jätämme heille toisen auton tänne - saavat he lähteä ajamaan pohjoiseen perään halutessaan. 😄  Tosin kaupan alan työläisille joulunpyhät on kalliita päiviä olla töissä, joten ymmärrän myös hyvin heidän halun pitää kiinni työvuoroistaan. (Juuri tästä syystä olen itse pois paikkakunnalta, olisin muuten takuulla sortunut menemään taas pyhiksi osastolle...)

Meillä jouluun tulee siis niin sanottu valmis pöytä. Runsaasti ulkoilua, retkiä, mahdollisesti vähän kylpylää ja ennen kaikkea lukemista, rentoilua, löhöilyä ja höntsäilyä. Jos ei muuta purtavaa löydy, voin syödä vaikka Finduksen pakasteaterioita, mutta ruuasta en lähde hössöttämään. Jääkellarin lohen teen heti päästyämme perille ja ostan ruisleipää, siinäpä se. 

Tuossa hässäkkäpäivinä kun aamulla kävelin vakio-koiralenkkiä, ehdin kertaalleen miettiä tällaista "mitä jos" ajatusta. Eli mitä jos elämä olisi mennyt toisin, olisinko samassa tilanteessa, minkälaista elämä olisi. Ja tätä jossittelua kävin päässäni pelkästään hyvällä, ja ajatus lähtikin siitä, että olen niin onnellinen nykyisestä asuinpaikasta ja näistä rutiineista ja mahdollisuuksista mitä meillä on. 

Mitä jos olisin opiskellut toisin? Mitä jos en olisi aikanaan muuttanut opintojen perässä?

Jos puoliso olisi eri, jos olisin päätynyt täysin eri paikkakunnalle. Mitä jos en olisi nelikymppisenä vaihtanut ammattia ja olisi nykyisessä työssäni?

Jotenkin uskon kuitenkin siihen, että tietyllä tapaa olisin päätynyt vähintään yhtä hyvään, mutta onhan se valtavan hienoa pystyä tässä vaiheessa elämää sanomaan, että en oikeastaan muuttaisi paljon mitään. 

Erään sunnuntain aamupala, joka teki erittäin onnelliseksi.

Graavattua lohta ruisleivällä.

Ystävät hankkivat pihasaunan ja mies on ollut parina viikonloppuna talkootöissä auttelemassa rakentamaan lauteita ja laittamaan pihaa saunan ympäriltä kuntoon. Meillä on ylimääräistä sepeliä muutama kuutio kasassa ja onkin ollut kiva tietää, että sillekin löytyi vihdoin hyvää käyttöä.

Ystävien pihasaunan lauteet tulevat oikein tukevasta lankusta. Niitä oltiin porukalla sahaamassa valmiiksi, että miehet pääsivät vain aamusta rakentamaan, ja siinä se ajatus sitten virisi: tulisiko meille uudet lauteet ensi kesänä? Lankkulauteet..... 😂

Karkkipöytä / Jälkkäripöytä

Se on hyvä, että miehen huumorintaju pysyy hereillä. Minä kun herkästi saan näitä ideoita ja lähden niitä toteuttamaan.... Tosin lauteiden suhteen perustelu on se, että meidän keskimmäisen lauteen (se, missä kävellään) laudat notkuvat vanhuuttaan, ja lisäksi se väli astella lauteen päähän tukipuun välissä on melko ahdas, ja koska tästä ei kukaan paljon enää nuorene tai muutu notkeammaksi, ihan jo mahdollisia putoamis/kaatumisriskejä poistaakseen laude tulisi korjata tai uusia. Joten samalla vaivalla sitten tekee ne kerralla kaikki uusiksi. Ja nyt harjoittelevat tuossa toisessa saunassa, jonka koko on muuten melko lailla sama kuin meidän, luulisi olevan sitten helppo toteuttaa sama uudestaan mutta vasta kesämmällä. 

Ystävillä on sentään sisällä tilaa käsitellä laudepuut, koska käsittelyn pitää olla lämpimässä. Meillä taas ainoa paikka olisi keskellä keittiötä, joten toteutus meidän kohdalla on vasta kun käsittely ja rakentaminen kaikki voi tapahtua pihatiloissa.

Jään odottamaan toteutuuko ajatus.

SULOISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!!!!

Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.

Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 

Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....

Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 

Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 

Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.

Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.

Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 

mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!

Näkymä ulkoa

Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.

Ainakin hetken siisti.

Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.

Tuoksuu ihanalle saunassa.

Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀

Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.

Tietä aamulenkillä

Pihan tuija

Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.

Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi.