tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulua odotellessa

Jouluhullu nainen täällä, päivää!!

Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥  

Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu.


Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla.


Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella.
Lisäksi havaitsen itsessäni yllättävän piirteen, että ihastelen tuota kuuraista ja valkoista maastoa. Tämän havainnon tein jo viime vuonna, ja näköjään sitä vanhemmiten alkaa enenevässä määrin nauttia siitä, että ON useita vuodenaikoja. Varsinkin, jos miettii, että ei siitä niin montaa vuotta ole kun vietimme sen viiden kuukauden mittaisen marraskuun sateineen ja rapoineen lokakuusta maaliskuulle. 


Joulupöytää olen vähän rakentanut eteiseen, ja lisäksi aloitellut pikkuhiljaa joulun karkkipöydän valmistamista. Koska lämmitän päivittäin takkaa ja puuhellaa, en ole erityisemmin kaivannut kynttilänvaloa, mutta sain ihanalta työkaverilta noita oransseja lyhtykoison kukkia, jotka on maljassa hauskat kynttilärimpsun joukossa. (Sain myös koison juurakoita, jotka toivon mukaan juurtuvat ja lähtevät kasvamaan....)

Pientä pikkujoulutunnelmaa olen hakenut tilaamalla itselleni ja miehelle liput teatteriin, jossa menee revyy. Pitäisi olla sellainen, että illalla on poskilihakset hellänä nauramisesta. Samoin ostin taas parin vuoden tauon jälkeen liput Raskasta Joulua -kiertueelle. Sikäli kun sitä voidaan järjestää epidemia-tilanteen takia...... 😡

Noin ammatillisesti olen vuoroin kauhuissani ja vuoroin valmis itkemään tätä meneillään olevaa tilannetta. Tää on ihan älytöntä. Tosin varmasti ihan odotettua ja todennäköisesti näillä tullaan menemään jatkossa sitten vuosittain.... mutta silti. Huoh!

torstai 18. marraskuuta 2021

Remppaa, retkeilyä, isänpäivä 2021

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun.
Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille.

(Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....)

Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin.


Nättiä ei ole millään mittapuulla.


Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee
pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa.

(Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on
tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...)

Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuuletusrakoa. Hankittuna oli koolauspuut ja levyt ja lisäksi sellainen hirvittävä palkki, jonka rakennustarkastaja halusi kattoa tukemaan, kun poistimme sieltä pystypuut tulevan vaatekomeron tieltä. Kun remppaporukka tuli maanantaina aamulla, totesivat vaan, että "tämähän on paljon pidemämllä kuin silloin kun kävin ensi kertaa katsomassa". Heidän oli helppo jatkaa siitä.

Alkukeskustelussa käytiin läpi sitä, minkälaista materiaalia laitetaan. No, koska "pikkuolkkarissa" on minusta ihana puulattia, halusin samanlaisen. Kalliimpi toki kuin joku halpa laminaatti, mutta on kestänyt hirveän hyvin koirien kynnet ja lisäksi tykkään vaan puulattiasta vanhassa talossa. Sen maalaaminen tulee olemaan operaatio sinänsä, koska maali haisee ja se vaatii ainakin kaksi kerrosta. Toisaalta sitten kestää. Hajuton sisämaali ei ole vaihtoehto lattiassa juuri keston vuoksi vaan se on oltava Betoluxia.


Levytettyä seinää ja tulevan vaatekomeron lattia vähän koholla, 
koska alapuolella oleva palkki oli korkeampi kuin huoneen lattiataso

Yläreunassa vilahtaa niukalti sitä valtavaa palkkia,
joka kiinnitettiin kattoon.

****

Ystävän mies harrastaa epämiellyttävää pahetta nimeltä nuuskaaminen, joten lähdin kaveriksi piknik-risteilylle nuuskanhakua varten. Tekosyy juoruta päivä syöden hyvin.

Minullahan on vanhastaan melko vakava angsti sinivalkoista laivayhtiötä kohtaan, koska jättivät minut kolmen alaikäisen kanssa muutama vuosi sitten Tukholmaan vain yhden PMS-oireisen virkailijan takia.... (seikkailusta) mutta punaisilta laivoilta ei piknikillä voi ostaa nuuskaa, joten vaihtoehtoja ei ollut.


Vähän parempi aamupala Steak Bar & Grillissä.



Aamupalan jälkiruokapöytä oli herkullinen

En ole itse suuri suklaan ystävä, mutta nuo konvehdit oli todella kauniita, ja maistoinkin pari. Vähän liian tryffelistä ja imelää itselleni, mutta edelleen: älyttömän hienoa käsityötä.
Skumppa-aamupala oli tietenkin kiva ja istuttiin ihan huolella ajan kanssa, koska matka Maarianhaminaan kestää sen kuutisen tuntia. 

Aamupalalla ainoa hassu juttu oli rikkoutunut kahvikone. Minä hain kupillisen cappucinoa ja se toimi hyvin. Hetken päästä näin, kun siinä vilkkui diskovalot, mutta tarjoilija sanoi sen kuuluvan asiaan.... ja olin hakemassa lisää kahvia, kun edellä ollut rouva totesi, että se antaa maidon, muttei kahvia ja toisaalta toisessa annoksessa espresson muttei maitoa....  (pikku vika tosiaan...)

Otin termarista Löfbergin liilaa, mikä on kammottavinta kuraa, mitä maa päällään kantaa. Mutta kofeiini.



Paluumatkalla otettiin buffet-ruokailu ja siellä angstasin uudestaan laivan järjestelyjä. 
Joka paikassa toitetettiin maskeista ja turvaväleistä. Samalla laivan oma henkilökunta kulki ilman maskeja ja seurasin ruokaa jonottaessani miten tarjoilija hiplasi omia hiuksiaan koko ajan, ja välittömästä sen jälkeen meni korjaamaan jotain ruokatarjoiluja samoilla käsillä. EI NÄIN!!!
Samoin buffassa oli toinen puoli suljettu kokonaan ja kaikki ihmiset plaseerattu vain keulaan yhteen klimppiin. Toden totta, varmasti helpompi plokkarille, mutta mites se koronaturvallisuus ja ne välit? Kun mekin istuttiin neljän hengen pöydässä, vieressä joku 30 cm korkea kukkahässäkkä ja sen takana toinen pöytä ja ventovieraat, väli oli ehkä 70 cm.

No, siitäkin selvittiin. Angsti ei sanottavasti helpottanut, enkä edelleenkään käytä ko. laivayhtiötä saadessani itse valita. Mutta pakko sanoa, että kaikki meni muuten ihan ok ja meillä oli kiva päivä.

Meille oli paluumatkalle varattu hytti, ja käytiin tekemässä ne pakolliset ostokset (ts. ostin kilon brie-juuston, vakio-ostokseni laivalta) ja sen jälkeen pälistiin hytissä.
Pitkä päivä se on. Sitä on jotenkin ihan valmis siihen mennessä kun vasta vaihdetaan laivaa. Siinä mielessä hytti on äärettömän kiva, koska on edes vähän omaa rauhaa ja voisi vaikka ottaa päiväunet, jos väsyttäisi. 

****

Isänpäivää vietettiin hyvässä hengessä ja mainiossa kelissä.
Aamulla koirille kunnon lenkki kaikessa rauhassa ja sää oli kuvien mukainen.



Lenkin jälkeen meidät oli haastettu pojan toimesta ärhäkkään nelinpeliin vetämään tunti sulkapalloa. Yksi hauskimmista tavoista viettää aikaa yhdessä!!!
Sen jälkeen noukittiin vielä tytär perheineen kyytiin ja ajettiin meille syömään isolla porukalla. Ipana oli valitettavasti joutunut siirtymään lomilta takaisin palvelukseen jo ennen, joten hän oli mukana omissa ajatuksissaan.


Oli jälleen niin rentoa ja mukavaa koko porukalla. Pieni Hilla oli vaunuissaan pöydän päässä tärkeimpänä osallistujana ja meidän koirat oli hirmuisen kiinnostuneita hänestä, kun nyt alkaa olla liikettä ja ääntä. Pientä Boogieta piti vähän toppuutella, kun olisi koko ajan ollut nuolemassa, ja varsinkin vaippaosasto oli niiiin kiinnostavan tuoksuinen..... 


Baby treffit

Parasta näissä päivissä on tosiaan yhdessäolo ja se rentous ilman pönöttämistä. 

maanantai 8. marraskuuta 2021

Koiranäyttelyssä Tartossa

Enpä olisi uskonut kirjoittavani moista. Minä ja koiranäyttely on vielä varovainen kyllä, mutta että Viroon. Tässä kohtaa.

Tuossa kahdeksisen viikkoa sitten sain vinkin, että Tartossa olisi kahden päivän koiranäyttely tarjolla. Meidän setäkoira-Bono on perheen näyttelytähti, ja jotenkin tämä loputon korona-hässäkkä on alkanut käydä hermoille, kun mitään harrastuksia ei ole voinut harrastaa sen takia. Kun lisäksi serkkutyttö oli helposti houkuteltavissa reissuun mukaan, pistettiin ilmot kehiin ja päätettiin lähteä.


Perjantaina laivaan aamupäivällä. Rahtilaivalla yli, matkan aikana pystyi istumaan kanttiinissa, muuta viihdettä laivalla ei ollut. Mutta syötiin kevyt lounas. 
Muugassa koirien pissatus ja suunta kaakkoon. Virossa satoi, joten suurempia ulkoiluja ei houkutellut edes tehdä. 


Tarttoon saavuimme pimeällä, kuinkas muuten. Idioottimainen kellojensiirto teki sen, että neljältä alkaa hämärtää. 
Hotelli oli kiva ja siinä oli kivat ulkoilumaastot ihan vieressä. Olisi varmasti kesällä mielettömän kaunis paikka, koska joki meni hotellin ravintolan ikkunoiden takaa. Muutenkin joki ja ne lukuisat sillat oli rauhoittava ja kaunis maisema. Tuonne pitää ehkä joskus matkustaa vain katsomaan maisemia.
Koirat lenkille, hetken lepo, ja sitten viereiseen kauppakeskukseen sen verran, että saatiin iltapalaa ja pientä purtavaa. 




Koiranäyttelyistä ei sen enempää. Bono oli erinomainen, mutta jäi vaille lisätitteleitä tai palkintoja. Kilpailu oli kovaa ja kisakumppanit tällä kertaa sen karvan verran parempia. 
Sikäli oli kuitenkin onnistunut reissu, että sillä oli mieletön draivi päällä, esiintyi minusta valtavan hyvin ja ennen kaikkea oli pöydällä reipas ja antoi katsoa itsensä. Häntä huiskui ja sen askellus, mikä on koiran paras puoli, oli lennokasta ja saikin siitä kehuja. Ylipäätään se sai kahtena päivänä huikeat arvostelut, joten eipä näkynyt kahden vuoden tauko tämän koiran näyttelymenestyksessä.

Myös matkakumppani-koira ehti nopeasti kehään, sai arvostelunsa eikä sen enempää. Päästiin siis livahtamaan messuhallista pois ajoissa ja suunnattiin kauppakeskukseen syömään. Mukana oli serkkutytön tytär kenneltyttöilemässä ja hän oli riemuissaan päästessään vähän shoppailemaan. Saattoi meille aikuisillekin vähän tarttua jotain joulumieltä mukaan.....


Koimme matkan melko koronaturvalliseksi kaikesta huolimatta. Joka paikassa oli tosi runsaasti käsidesiautomaatteja ja ihmiset käyttivät maskeja. Me pidimme väliä muihin esim. ruokapaikoissa, kun söimme, luonnollisesti ilman maskia. 
Koronapassit kysyttiin nähtäväksi koiranäyttelypaikalla ennen sisäänpääsyä ja vastineeksi sai rannekkeen, jota näyttämällä pääsi sisälle aina pissatusreissun jälkeen. Ja se myös kontrolloitiin, vaikka tulikin sellainen olo, että ne ihmiset näki meidät niin monta kertaa ramppaavan siinä edestakaisin, että tunnistivat jo kasvoista (maskin takana). 

Pizzapaikassa kysyttiin myös koronapassit ennen kuin pääsi istumaan. 


Pieni näyttelystara suuressa maailmassa



Nuo koristeet ikkuinoiden ympärillä on vaan niin kauniita.
Tuollaiset "verhonarut" ikkunoiden alla olisi huikean hauskat. 
Harmi, ettei nykyään enää haluta rakentaa tällä lailla kaunista.


Takana oleva kety näyttää, että
pulloilla oli korkeutta polveen saakka.
Lystikäs idea.



Aivan hotellin vieressä oli kirjakauppa, jonka läpi kuljettiin kauppakeskukseen. Se oli mieletön!!! 
Siellä oli tällaisia koristejuttuja myynnissä, kaikkea mahdollista lahjajuttua, ihania pieniä soppia nojatuoleineen, minne sai käpertyä selailemaan kirjoja, kirjahyllyjä eri puolilla ja kaikki laitettu todella kauniisti esille.
Olin salaa iloinen, etten lue viron kieltä, koska kirjakauppa oli muutenkin jo houkutteleva ja minähän olen ihan kirjahullu. 


Hullu muutenkin!
Jaaha, jouluun on niin vähän aikaa, että saatan jo pukeutua ja
valmistaudun tulemaan varastamaan teidänkin joulun..... 

Lasit eivät ole omani.
Serkku osti itselleen pikkujoulurekvisiittaa.

Kotimatkalla tavallisempi laiva, jossa myös ostosmahdollisuus. Pakko myöntää, että nuo laivojen myymälät on kyllä niin nähty. 
Jonkun karkkipussin ostin ja itselleni yhden silmänympärysvoiteen, koska oli hyvä tarjous. Muuten meni enemmän sellaiseksi "huooooh, jaa niin, näitä samoja aina vaan" katselemiseksi.
Haukattiin jotain pientä ja odotettiin Helsinkiin saapumista. Paluumatkalla keinutti aavistuksen, ja meistä laiva piti epämiellyttävää kolahtelua ilmeisesti maininkia vasten. Itseäni arvelutti lähinnä se, miten koira reagoi moiseen kolinaan autokannella, mutta kaikesta päätellen siellä oli kiskottu huolella vaan unta. 😀

Minä olen nyt pari päivää vapaaehtoisessa "karanteenissa" ja käyn koronatestissä keskiviikkona. Töistä järjestettiin aika testiin, kun kyselin viime viikolla pääsisinkö. Tuntuu paremmalta mennä takaisin töihin tietäen, ettei ainakaan tarkoituksella levitä mitään.


Ihan parhaat tuliaiset aina Virosta mistä tahansa ruokakaupasta. Niiden teevalikoima on niin hieno!!
Tuo Greenfieldin minttusuklaa sulattaa sydämen lisäksi kielenkin..... 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Saunoista, sisustelua (Saunaa en sentään sisusta!)

Minähän olen saunahullu. Voisin saunoa vaikka joka päivä.
No jaa, en ehkä. Mutta joka toinen. 


Meillä saa aina saunaan kaverit. 

Kauan sitten edesmennyt Mummokoira Karo ei saunasta piitannut. Se ei tullut sinne edes houkuteltuna eikä ollut vähääkään pahoillaan jäädessään yläkertaan nukkumaan, kun me mentiin saunaan.
Pappakoira Edu taas halusi lämpöön jo pienestä pitäen. Sen mielestä saunassa oltiin rauhallisesti ja hiljaa, makailtiin pää tassuilla eikä hötkyilty. Välillä käytiin viilentymässä pihalla, kesät talvet, ja sitten palattiin. (Ja juotiin löylyvettä, johon oli kaadettu tilkka olutta. Se oli Edun bravuuri ja se oli syvästi loukkaantunut kun saunoin yksin miehen iltavuorossa, koska en juo olutta....)

Edu koulutti Bonon aikanaan tähän käyttäytymiseen ja sen myötä myös juniorisarja on oppinut olemaan rauhassa. Boogie tuli ensimmäistä kertaa saunaan kun oli asunut meillä ehkä viikon ja hoksasi heti mikä on homman juju. Näistä kukaan ei härvää tai häslää mitään, vaan asettuvat kuten kuvassa, makailemaan rauhassa. Ja kyllä, tulevana kesänä todennäköisesti laajennamme lauteita ihan vaan, että sinne mahtuu mukavammin.... 😀

Erityisesti näin syksyn viileillä ja kosteilla keleillä mikään ei ole yhtä ihanaa kuin lämmin sauna, jossa ei ole liian kuuma. (Minulle ihannelämpö on siinä 60 asteen tuntumassa, koska silloin voi istua ja olla rauhassa, heittää aika ajoin löylyä ja silti pystyy hengittämään.) Saatan makailla jalat kohti kattoa vaikka puolikin tuntia ihan vaan hiljaa.
Tai sitten parannamme maailmaa sen kanssa, kuka nyt saunassa sattuukaan olemaan kanssani. Mies tai joku ystävistä.

Meillähän on tässä uudessa kodissa pihasauna. Milloinhan muuten lakkaan kutsumasta sitä uudeksi kodiksi? Milloin uudesta kodista tulee vaan meidän koti? Kun siinä on asuttu vuosi? Kaksi vuotta tai enemmän?
Pihasauna oli erityisesti miehen unelmien täyttymys. Ja täytyy sanoa, että mitä useammin sen itsekin lämmitän, sitä enemmän siitä kerta kerralta tykkään. Lisäksi tämä on ensimmäinen kerta kun meillä on puukiuas ja löylyt ovat kostean pehmeät.

Meidän saunassa on täysin kantovesi. Kiukaassa on ympärillä vesisäiliö, eli peseytyminen tapahtuu joko perinteisesti vadissa kauhomalla tai sitten ladattavalla retkisuihkulla, joka on hankittu metsäkeikkoja varten ja ehkä maailman kätevin laite tuolla. Vesi kannetaan sisältä. WC:n bideesuihkulla valutetaan ämpäreihin ja kirjaimellisesti kannetaan. Säiliöön uppoaa joku 3-4 ämpärillistä ja lisäksi kylmä vesi. Muutaman keikan saa tehdä.

Kiuas vaihdettiin sen jälkeen kun olin päättänyt pestä ja järjestää kiuaskivet uudestaan ja löysin savutorvesta muutamia läpipalaneita kohtia. Koska kyse on puilla lämmitettävästä, en totisesti halua pikkuhiljaa savustaa itseäni hengiltä....
Tämä nykyinen kiuas onkin äärettömän tehokas ja lisäksi siihen tosiaan tuli tuo vesisäiliö, kun ennen oli erikseen pata. Vesisäiliön olemassaolo taitaa olla se klikki, mikä tekee löylyistä pehmoisen kosteat, koska säiliössä oleva vesi tietenkin höyrystyy koko saunan ilmaan.

Edellisessä kodissa oli sauna, jota ihailin kaikki vuodet, ja olen edelleen sitä mieltä, että siitä tuli yksi parhaista itse tehdyistä kohteista siinä talossa. 


Tässä saunassa oli, ja on toivottavasti edelleen, sähkökiuas, joka oli hetken mielijohteesta ostettu, kun kerran oltiin hakemassa jotain ihan muuta rautakaupasta (ja jätettiin se jokin ihan muu vielä ostamatta...) 
Tuossa Harvian Cilindrossa oli riittävästi pöhinää tuohon melko suureen löylyhuoneeseen, mutta samalla sen löyly oli pehmeä eikä se kuivattanut ilmaa liiaksi. Parasta tässä saunassa oli isot U-malliset lauteet ja tuo koko saunan kattava keskimmäinen laude. 

Tuo sauna suunniteltiin täysin hatusta siten, että poika (perheen pisin) istutettiin tuolille ja mitattiin hänen yläkropan pituus penkistä. Näin päädyttiin asemoimaan ylälauteet korkeudelle, jossa hänen on mukava istua eikä pää ota kattoon, ja loput lauteet sitten niiden mukaan. 

Onhan tuo sisäsauna ehdottomasti maailman näppärin. Mikään ei ollut hauskempaa kuin vesisadepäivänä laittaa sauna lämpenemään kun lähti koirien kanssa lenkille. Palattuaan kylmissään ja märkänä sai heti mennä lämpimään.
Meillä on tässä talossa periaatteessa myös kellarissa pieni sauna, mutta se on auttamatta aivan naurettavan pieni, jopa yhdelle. Se on laivan hyttimalliin tehty komponenttina taloon kannettu eikä vaan toimi. Koska pihasauna on niin kiva, tuskin tulemme kellarin saunaa käyttämään muuhun kuin tavaran säilytykseen... 


Taitaa mennä mauttomuuden puolelle, mutta ostin vähän saksan marketista jouluvaloja. En arvannut miten riivatun pitkä on tuhannen valon ketju. Olin ajatellut, että se riittää niukasti tuohon pukuhuoneen ikkunan ympärille (oikea reuna) ja ehkä vähän oveen..... mutta nyt on koko piharakennus huolella jenkkityyliin valaistu. Pitänee lähteä liioittelemaan ja vetäistä lisää räystäisiin ja kulmiin. Ei puutu kuin teko-joulupukki kapuamassa tikapuita katolle. Valaistuna tietenkin.

Valoista tuli mieleen, että joulukin tulla jolkottaa.
Minun tuli lähes huoli, että mistä karkkihylly. Eihän voi tulla joulua ilman moista. Siitä tekemällä tehtiin perinnettä vanhassa kodissa ja jokainen muksu, joka meille jouluna tulee, odottaa takuulla löytävänsä taas äidin kaikki kirpputoreilta ostetut purkit täynnä herkkuja....¨


2019 karkkihylly valoineen

Apuun onneksi astui luottomarket ruotsalaisessa kuosissa. Olin nähnyt jossain kuvan ja vähän ideoinut sitä itse:


Tykästyin nimenomaan tuohon peiliin kaapin yläpuolella. No, kaappi oli haettavissa samantien kun nettisivuja tarkistin, mutta peili löytyi vain mustana. Seuraavalla viikolla ilmoittivat, että nyt löytyy peiliäkin ja koska mies oli ajamassa muutenkin Ikean ohi, hän lupasi noukkia sen tullessaan. 
Siinä kävikin sitten niin, että hän otti numeroa isomman ja sehän onkin hieno! 

(Onpa muuten metka efekti tuo perspektiivi: kaapin ja peilin välinen tila on todellakin sentilleen samankokoinen molemmissa päissä, mutta tästä kuvakulmasta näyttää, kuin jompikumpi olisi vinossa...)

Sain noissa kaapeissa lisää kaipaamaani säilytystilaa. Hankin niihin sisälle käteviä kannellisia muovilaatikoita, joissa pysyy paperit, kynttilät, nenäliinat yms pikkusälä, mitä on pakko jossain kuitenkin hillota. Laatikot pinoutuvat päällekkäin ja istuvat kätevästi kaappiin, koska sen syvyys on niin hyvä.
Eikä tuosta laskutasosta haittaa suinkaan ole..... 😏

Kaapit ovat samaa sarjaa kuin jo aikaisemmin ostetut astiakaapit. Ne ovat nyt vastapäisellä seinällä, mutta päällä on vielä vitriinit. Tuo peili heijastaa aivan valtavasti valoa ja tuo huoneeseen uskomattomasti avaruutta. 

(Ja käytyäni tässä taannoin ystävän kanssa kirpputorilla, pystyin kuin pystyinkin vastustamaan muutamia suloisia purkkeja, koska totuus on, että mulla todellakin ON riittävästi karkkipurkkeja eikä niitä minnekään ylimääräisenä mahdu....)

maanantai 25. lokakuuta 2021

Helpotusta arkeen

Tutustuin sivustoon feelia.fi, joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut (ikä!!), mutta koen pelkän ruokahuollon pyörittämisen tässä kahden hengen taloudessa jollain tavoin äärettömän rasittavana ja aivan liian usein havahdun hakevani töihin jotain valmisruokaa eväiden sijaan.

No, Feelia kuulosti hyvältä mutta en ehtinyt (lue: saamattomuuttani) tilata vielä, sen sijaan ystäväni tilasi. Hän toki kehui osaa ruuista, mutta jollain tavoin kuulosti älyttömältä tilata jonkun toisen tekemää kotiruokaa sen sijaan, että sen tekisi itse.

Harkittujen herkkujen Emma toteutti jonkinlaisen arkiruokahässäkän ja helpotti elämäänsä sillä. Annukka taas jo joitain aikoja sitten pakasti smoothie-aineet kerta-annoksiin. Muistan jo silloin ihailleeni moista tapaa ja edelleen mietin miksen vaan pysty toteuttamaan sitä. Olen pari kertaa miettinyt asiaa ja kaupassa havaitsen seisovani vihanneshyllyjen edessä pää täysin tyhjänä siitä, mitä moiseen smoothieen voisi laittaa ja lopulta päädyn ostamaan vain perusvihannekset ja tulen kotiin. Toki osana syynä lienee se, etten juo smoothieita vaan rahkaa aamuisin. Kun ei ole rutiinia jonkun tekemiseen, se vie enemmän aikaa.

Tässä päivänä muutamana yllätin sitten itsenikin tekemällä suunnitelman ja pidättäytymällä siinä: Tekisin muutamaa ruokaa valmiiksi, pakastaisin annoksiin kahdelle ja voisimme näin pärjätä ainakin viikon pari. 👌

Jos onnistuisin tässä ideassa, että tekisin vaikka joka toinen viikko vähän isomman satsin erilaisia ruokia, joita voi pakastaa, olisi arki helpompi pyörittää. Edelleenkin tosiaan ihmettelen miten aikataulu voi olla sellainen, ettei muka ruokaa oikein ehdi päivisin tehdä. Olenhan kuitenkin pyörittänyt vuosia kolmen lapsen perhettä kaikkine harrastuksineen....   Vanhuus ei taida tulla yksin, se hidastaa tullessaan.

Tuumasta toimeen: lihapullataikinaa 1,8 kg ja pyörittelemään. Nehän tulee äkkiä uunissa. 
Osan keitin vielä kastikkeen joukkoon, jolloin meillä on pakasteessa "kuivia" lihapullia esim. salaattiin ja toisaalta vaikka muussin kaveriksi valmiina kastikkeessa.


Lihapullien paistuessa kaivelin komeroani ja totesin, että yksi purkki pohjoisesta tuotua poronlihaa on jäljellä. Joten Lapin Äijän paras porokeitto tulille. Tässä sopassa hyvää on se, että siihen laitetaan vaan suikalejuurekset (käytin myös vähän peruna-sipulisekoitusta, kun oli avattu pussi, vaikka perunasta tulee melko ikävää pakastamisen yhteydessä) ja tuo säilykeporo. Maustan aika varovasti. Liemeen kaadetaan Koskenlaskijan dippikastikepurkillinen tai vaikka kuohukermaa. Minä tykkään juustonmakuisesta liemestä, se tuo tiettyä täyteläisyyttä ja täyttää vatsaa.


Teen porokeiton tästä säilykeporosta (poronlihan puutteessa....) ja se maistuu aina.
Rehellisyyden nimissä, kun viime vuonna haimme sen poronvasan vakumoituna pakkaseen, tein porokeittoa kertaalleen jauhelihasta tms ja se ei ollut yhtä hyvää kuin säilykkeestä tehty. En osaa sanoa miksi. 

Jollain tavoin koen poronlihan enemmän luomuksi kuin vaikka nauta tai possu. Toki myönnettävä on, että porotalous ei ole Suomessa (tai missään Lapin alueella) enää luontoa kunnioittavaa tai kestävällä pohjalla. Onhan siitä kirjoiteltu lehdissä paljon, miten ne syövät enemmän kuin luonto ehtii kasvattaa.

Sillä lailla on mielenkiintoista, että poronlihaa on älyttömän vaikea saada täällä etelässä, vaikka sitä niin mahdottomia määriä kasvatetaan ja teurastetaan vuosittain.
Yhtä kaikki, koska pyrkimys on syödä vähemmän punaista lihaa, ainakin tällä tavoin sitä pystyy vähentämään, kun ostaa vain vaikeasti saatavaa.


Harmi kyllä tätä nimenomaista säilykettä ei saa ilmeisesti mistään Kuusamo-Salla akselin ulkopuolelta. Ei saanut edes Inarista tai Rovaniemeltä, ja me kyllä kaivettiin kaikkien isojen kauppojen hyllyt toiveikkaana. Ilmeisesti Kuusamon säilyke ei toimita tuotetta myyntiin oman alueensa ulkopuolelle, mikä on sääli. Tämä on kirjaimellisesti täyssäilyke, lihapitoisuus on 98% ja liha on sellaista "suikaletta" ja hajoaa haarukalla painettaessa kivoiksi paloiksi esim. keitossa tai kastikkeessa.

Meidänkin paikallisesta marketista saa Riipisen poronlihasäilykettä. Törkyhintaan ja purkissa on 45% poroa ja loput sikaa. Ihan nötköttiä. (Ja yhtä kallista kuin tämä täysliha!) 
Se toimii keitossa, mutta sen suutuntuma on minusta epämiellyttävän jauhoinen.
Jos joku nyt sattuu näkemään tätä Kuusamon tuotetta missä tahansa eteläisen Suomen alueella, olisin melkein valmis maksamaan vinkkipalkkion. 

Onneksi menemme talvella Sallaan, niin voin taas ostaa kassillisen tölkkejä käytettäväksi myöhemmin.

Sain sapuskat valmiiksi ja aloin purkittamaan niitä pakastusta varten. Oli melkoinen järkytys havaita, että tämä reilu määrä ruokaa jalostui lopulta neljäksi (!!!) purkiksi lihapullakastiketta kahdelle sekä kolmeksi purkiksi keittoa kahdelle. Käytännössä siis vain yhden 7-päiväisen viikon ruuat. Yksi Ikean pussillinen kuivia lihapullia päätyi myös jemmaan. 
Huoh!!

Ei auta itku. Seuraava tavoite onkin pohtia ruokia, jotka kestävät pakastamista. Esim. tacojauheliha on aivan hölmö, koska sen lisukkeeksi tulevan salaatin pilkkominen on paljon työläämpää kuin jauhelihan paistaminen murusiksi. Pähkäillessäni keksin sentään kanakastikkeen, mutta koska olen tunnetusti nirso, on aika harvoja ruokia, joita tehdä. Mies kaikkiruokaisena ehdotti, että teen hänelle makaronilaatikot yms, mihin en itse mieluusti koske ja hän puolestaan koettaa keksiä minulle jotain. Mutta vuorotyön tekijöinä se ei oikein toimi.
Ehkäpä opettelen syömään sitä makaronia. 😟

No, taputin itseäni kuvaannollisesti olkapäälle: ainakin yritin ja idea on joka tapauksessa hyvä. Kenties matkan varrella tulee jokin ruokaidea, jonka voi toteuttaa perinteisessä suurperhe-moodissa ja näin säästää ehkä seuraavalta viikolta jonkun ruuanlaittomurheen.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Matchaa ja muita outoja juomia

Turun Eerikinkadulla on etninen myymälä, josta olen jo muutaman vuoden käynyt ostamassa kuivamaitoa. Käytän Completa-nimistä jauhetta kahvissa, koska se säilyy hyvin ja juon kahvia kotona oikeastaan vain vapaapäivinä. Näin ollen maitopurkit tahtoivat aina vanhentua, ja niin hyviä kuin letut ovatkin, ei niitäkään pysty joka viikko syömään. (Tai pystyisi, mutta arvostan sitäkin, että mahdun housuihini.....)

(Kyllä, olen tietoinen, että voisi ostaa 2 dl purkkeja jotain UHT maitoa, joka säilyy suunnilleen ydinsodasta, mutta tykkään tuon Completan mausta. Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme.)


kuva netistä

Käyn Eerikinkadun myymälässä siksi, että sieltä saa Completaa suurissa 800 g purkeissa samaan hintaan kuin normikaupan 400 g purkit. Lisäksi tykkään tutkia tuon kaupan hyllyjä, koska tuotevalikoima on hyvin erilainen kuin perus ässässä. Olen tehnyt joitain kiinnostavia löytöjä....

Thaimaasta toin monena vuonna muutamia paketteja inkivääri-sitruuna-hunaja juomajauhetta, joka on niin vahvan inkiväärinen, että uskon sen pitävän flunssat loitolla. Tätä samaa saa myös etnisestä, tosin hinta on kova, mutta eipä teetäkään tule juotua ämpäritolkulla, paitsi flunssassa tai oikein koleana päivänä. 

Viime kerralla käydessäni ostin testiin Matcha-lattea. Tietämättä yhtään mitä on matcha (googlasin tätä taannoin ja selvitin asian itselleni, se on vihreää teetä), hiukan jännitti kun testasin. Tässä jauheessa on mukana myös, yllätys, inkivääriä. 
Yllätys (ei ehkä olisi pitänyt olla...) oli sekin, että kupissa se oli vihreää! 😳 Tai oikeammin sellaista kuraveden vihreää, äärettömän epämiellyttävän näköistä. Ei houkuttele ulkonäöllään kyllä.

Töissä tuli puhetta matchasta ja selvittelin tosiaan sitä lisää. Ilmeisesti nimenomaan tuo matcha-tee on melko kofeiinipitoista vihreydestään huolimatta. Lisäksi sillä on joitain terveysvaikutuksia, koska se sisältää mm. C- ja K-vitamiinia. Yllätyin näistä faktoista!

Tuo nimenomainen matcha maistuu minulle kyllä lämpimänä, mutta en usko, että pitäisin siitä kylmänä. Matchaa siis myydään myös jääteenä ja ainakin tiettävästi joissain kahvilaketjuissa sitä menee runsaasti kesäaikaan.

Kahviahan juon kyllä päivittäin. Tuli tuossa taannoin testattua vanhanaikainen kahvimuoto eli pannukahvi. Vaikka me retkeilemme paljon ja keittelemme kahvit herkästi evästauolla, yleensä kyse on aina helpoimmasta vaihtoehdosta eli pikakahvista. 
Muistan kuitenkin, kun mamma (isän äiti) keitti pannukahvia ja koska lämmitän edelleen päivittäin tuota puuhellaa, päätin kokeilla. Ideahan on "mitta sulle, mitta mulle ja mitta pannulle" eli mitallinen per kuppi ja vielä pannulle omansa. 
Tarkistin Moccamasterin vesisäiliön mitta-asteikolla, että tietty vesimäärä on tietty määrä desilitroina. Kuumensin sen hellalla kiehuvaksi tai melkein, lusikoin joukkoon kahvit ja sen yhden ylimääräisen, annoin kiehahtaa, sekoittelin ja jätin painumaan. (Kyllä, unohdin kokonaan sen "tooraamisen" eli sen, kun kaadetaan kupillinen ja sitten takaisin kannuun. En tosin yhtään tiedä mitä se sitten kahville tekee....)

No, kun kahvi oli tovin painunut, päätin kuitenkin varoiksi kaataa sen kuppiin teesiivilän läpi. Hyvä niin, koska kahvia tulee aika runsaasti vesimäärän nähden ja aika läjät poroja olisi tullut kuppiin. 
Kahvi oli hyvää, joskin aivan törkeän vahvaa. Jopa siinä määrin, että mies, joka juo kyllä vahvaa kahvia, kertoi laimentavansa sitä vedellä!!! Minä kun laitan maitoa, se oli melko juomakelpoista, vaikkakin luonnollisesti aivan hirvittävän kuumaa. (Kahvinkeitin kun ei kiehauta!)
Mutta jösses, että mun vatsa veti tuosta herneet nekkuunsa. Pakki oli aivan kipeä ja sekaisin koko loppupäivän. Liekö ollut liian vahvaa tai jotain tein väärin.

Saatan kokeilla toistamiseen. Vapaapäivänä, ettei ole väliksi, vaikka ilta menisi vessassa. 😏

maanantai 11. lokakuuta 2021

Kosmetiikkatuotteita (EI kaupallista yhteistyötä) ja kaikenlaisia sattumuksia

Työpaikkojen paras puoli on ehdottomasti se, että aina joku on tilaamassa/toimittamassa jotain, mihin saa osallistua joukkoon. Eli esim. Dermosil, Oriolashop tai joku sukka/pikkuhousu/keksi/suklaa-tilaus meneillään. Paitsi että on kiva sponssata koululuokkia ostamalla keksejä ja suklaata, olen kyllä löytänyt muutamia hirmu hyviä tarjouksia vitamiineista ja shampoista noista muista.

Dermosilin tuotteista olen tykästynyt ripsiväriin, joka on vähän kuin vanha kunnon Kanebo, nykyinen Sensai 38°, joka tosiaan pysyy omissa räpsyttimissä loistavasti varisematta, ja lähtee pelkällä vedellä. Omat silmäni eivät siedä meikinpoistoaineita.
Kanebon tuote maksaa tarjouksessakin sen 25 eur ja Dermolta vastaavan saa kympillä. 


Halpis Kanebo 

Nyt tilasin myös kokeiluun suolashampoon. Tarkoitettu noin kerran viikossa pesuun, jonkinlainen syväpuhdistava tuote. Purkissa on ehkä pari desiä tuotetta.


Kokemus oli metka: tuotteessa on tosiaan oikein karkeaa merisuolaa ja se tuntuu käteen jännän tahmealta. Lisäksi suola on kohtuullisen hankala hieroa hiuksiin. Mutta idea onkin puhdistaa hiuspohja, joten kun sain sen hierottua käsiin, sormista oli helpohko levittää se hiusjuuriin ja päänahkaan ja siellä vaahdottaa. Suolakokkareet kuorivat päänahkaa ja tuote tuoksui minusta aika kivalle. 
Ainoa harmi oli siinä, että sain vaahtoa silmään ja sehän kirvelee kuten... noh, suola. 

Pesun jälkeen hiukset oli natisevan puhtaat. Siis sormiin tuntui sellainen natina, kun huuhtelin. En välttämättä käytä hoitoainetta joka pesukerralla, mutta tämän jälkeen oli tunne, että sellainen olisi tarpeen. Koska olin kiireessä, levitin jätettävän hoitoaineen ja se silotti mahdolliset karheudet. 

Omat hiukseni ovat sellaista tyyppiä, että niistä tulee tosi karvaiset eli pörröttävät joka ilmansuuntaan herkästi. Toisaalta hoitoaine tekee niistä äärettömän latteat ja päätämyöten sellaisen lehmännuolemat.... Koskaan ei siis pidä oleman tyytyväinen.

Pelkäsin, että suola jättää hiukset sellaiseksi surffarin mopiksi, jonka on tarkoituskin olla tuulen tuivertama. Ei siinä mitään, mutta se ei ehkä sovi itselleni työ-lookiin. Yhdistelmä shampoo + hoito oli ihan ok. 
Koska olen sillä lailla patalaiska, etten laita hiuksiani koskaan enkä käytä mitään muotoilutuotteita, jäin jälkeenpäin miettimään mitä lisäarvoa syväpuhdistus itselleni tuo. Tuskin paljoakaan. Mutta sovitaan, että kaikki ilmansaasteet yms, mitä hiuksiin väkisinkin kertyy, lähtevät nyt sitten tällä hyvin pois.

Niin, ne ilmansaasteet. Tai joskus omat kämmit: 

Savustin koko kämpän taannoin. 
Olimme pitkällä ihanalla kävelyllä koirien kanssa ja puhuin jo metsässä, että tänään laitetaankin puuhellaan tulet ja tehdään kahvit siinä. Olin menossa iltavuoroon töihin, mutta aamu oli juuri paras mahdollinen: rento ja rauhallinen.
No, kotiin tultua ne tulet. Mies lähti yläkertaan tekemään jotain ja minä istuin vilkuilemaan päivän lehteä..... kun yhtäkkiä tajuan koko keittiön olevan harmaan savun vallassa. 
Ikkunat auki paniikissa, palohälytin alkaa kirkua. Koirat hermostuu ja säntää pihalle. Minä revin kaikkia ikkunoita auki, mies kantaa viherkasveja kylppäriin paleltumasta ja ihmettelen miksi hella savuttaa. Sitten soittaa Verisure, hälytys on mennyt heillekin ja onneksi kontrolloivat soittamalla ensin tarvitaanko palokuntaa.... Kiljun puhelimeen, että juu juu, nyt pitää lopettaa että saan tuuletettua ja mies siellä rauhallisesti: "saanko vielä teidän salasanan...."  Kyllä meinasi mennä käpy poikittain siinä kohtaa. Mutta työtään tekevät ja homma saatiin pakettiin ja pillit hiljaiseksi. 

Perhanan matalapaine. Hella oli ollut viikon lämmittämättä ja osui juuri se päivä, jolloin oli järjetön matalapaine. Eihän piippu vetänyt yhtään....

Kaiken tuuletuksen jälkeen kamat läjään ja töihin, jossa haisen koko illan grillimakkaralle. 

Kyllä tässä jo suolashampoota kaivattiinkin. 

Unettomuus

Koko Suomi leipoo  tietää miten pitäisi nukkua.  Pahinta on ihmiset, joiden mielestä nukkumattomuus on valinta. Että pistät vaan sen pään ty...