Hyvin tavallinen päivä

Täytyy koettaa reipastua ja tarttua haasteeseen.
Annukalla oli todella upeat valokuvat juttunsa tukena ja hän kuvasi omaa arkipäiväänsä niin vetävästi, että minäkin ihan innostuin ajatuksesta nousta suksille!! Herttinen, mihin sitä päätyy pelkästään lukemalla.....
Tosin tarvitsen jonkun 3-4 -vuotiaan lapsen seuraksi, koska oma hiihtämiseni on sen verran apukoulutasoa, etten kehtaa lähteä julkisille paikoille ilman tuollaista selitystä, miksi hiihdän niin hitaasti....

Valitsin haastepäiväksi keskiviikon, koska tällä viikolla se on ensimmäinen arkipäiväni, vietettyäni nuo pari alkuviikon päivää ansaituilla vapailla.

Työvuoroissa aamuvuoro eli 7-15.

Kello soittaa 05:12. Tai soittaa ja soittaa, valo syttyy ja herään siihen. Tänään aamulla havahduin 4:52 ja on ihana tunne kun ehtii vielä vähän silittämään koiria. Toinen tulee vasemman käden viereen sängyn reunalle ja tarjoaa kaulansa ja rintansa rapsutettavaksi, toinen taas painautuu oikealta tyynyn vierestä kaulaa vasten ja tuhisee.... ♥

Hyvin harvoin varpuset ehtii tirskuttamaan....   En kestä mitään tasa-aikoja, joten siksi tuollainen hölmö herätysaika.
Herään ehdottomasti herätyskelloon eli sarastusvaloon. Tulen pahalle tuulelle aina, kun joudun laittamaan kännykkäherätyksen päälle. Esim. jossain reissussa....
Haluan lempeän herätyksen; hitaasti kirkastuvan valon ja sitten mahdollisesti ne tirskuttavat tirpat, joiden ääni alkaa hiljaisena ja kovenee. Ei mitään ping-pongia tai muita älyttömiä ääniä heti täydellä voluumilla.

Ennen olin pelkästään aamusuihkuihminen, nykyään en.
Käyn suihkut iltaisin, joten aamulla ei tarvitse. Vaikka myönnettävä on: se herättää kyllä tehokkaasti, mutta hiusten kuivattaminen vie sen verran aikaa (lue: vaivaa), etten viitsi sitä aamulla tehdä.

Päivällä otettu kuva. Kännykkä ei ole yöpöydällä, 

joten en pysty ottamaan kuvaa pimeässä herättyäni.

Puen haalarin pyjaman päälle, paiskaan crocksit jalkaan ja haen lehden. Normaalisti laitan silloin myös auton johdon nokkaan, mutta nyt tuon Siperia-viiman myötä viritin ajastimen jo etukäteen. Mittarin lukemat oli kyllä rapsakkaat... (mutta luvattu oli vielä kylmempää, joten olen tyytyväinen!)

Suoraan ikkunalaudan alapuolella on lämpöpatteri,

joka on nyt poikkeuksellisesti päällä.

Vähän valehtelee meidän sisälämpöjen osalta....

Laitan pannullisen teetä tippumaan ja menen pukemaan. Sitten annan koirille (yleensä vain Bonolle, koska Edu poistuu takaisin yläkertaan käytyään ulkona) lasillisen piimää ja ne vetäytyvät takaisin yläkertaan jatkamaan uniaan (nyt kun mies on iltavuorossa ja nukkuu edelleen.) Luen lehden kirkasvalolampun ääressä ja siemailen teen.

Pesen kasvot, levitän jotain rasvaa sekä silmänympärysvoidetta (jota aloitin käyttämään kaikkia ohjeita vastaan vasta hyvinkin nelikymppisenä.....) ja piirrän päähäni ripset sekä pesen hampaat.
Eväät koriin, puhelin päälle ja laukkuun ja olen valmis.
Starttaan tyypillisesti n. 6:10-6:13.

Tosi aamun raikkaana.....

Eväät on kasassa, menoks...

Työpäivä menee omalla painollaan. Niitä olen vuoroista riippuen jo ehtinyt kuvaamaankin.

Saavun taloon ns. takaoven kautta.

Meillä on sairaalan takana tolppapaikkoja, joihin

saa auton aina aamuvuoroissa, kun on ajoissa paikalla.

Päivä päättyy klo 15 ja noin varttia yli olen autolla starttaamassa kohti kotia.
Tämä on sikäli vähän erilainen päivä, että tälle illalle on vielä suunnitelmia toisin kuin yleensä. Meillä on Bonon kanssa näyttelytreenit paikallisella koirahallilla, eli vauhtia saa pistää tossuihin ehtiäkseen jälleen kaiken.

Aivan mahtava ulkoilukeli.

Pakkanen oli hiipinyt ylöspäin ollen enää -7

joten ei palellut, koska metsässä ei tuule.

TYKKÄÄN!!

Join melkoisella vauhdilla ison lasillisen teetä ja söin puolikkaan bagelin lenkin jälkeen.

Sitten piti jo kiirehtiä, koska Ipana halusi samalla kyydin kirjastoon isommalle kirkolle (eli kaupunkiin) ja se ei tavallaan ole matkan varrella vaan teki pienen lenkin.

Pudotin Ipanan kyydistä, kurvattiin hallille ja treenattiin tunnin verran. Hauskaa ja hyödyllistä! Osti pari laatikollista (20 kg) ruokaa niille, joten ei koita nälkävuodet hetkeen.

Sitten WhatsApp-viesti Ipanalle, että olen matkalla, hänet kyytiin ja kotiin.

Koirille ruokaa, pientä riekkumista pihalla. Jätin koiranruuat autoon ja laitoin miehelle viestin, että nostaa ne varastoon. En saa niitä mahtumaan pakastimeen kokonaisena, joten voivat olla ulkona näissä pakkasissa ja mies hoitaa ne huomenna pakastimeen. 

Laitoin pyykit koneeseen vielä (mies laittakoon kuivumaan kun tulee 22 jälkeen) sekä takkaan tulet, koska näköjään ei oltu päivällä lämmitetty.

Nyt siemailen jälleen teetä, luen kirjaa...  takkatulta aika ajoin katsoen. Ihanan rentouttavaa!

Siirryn vinttiin joskus 21:30, luen vielä sängyssä tovin.

Mies ajaa pihaan n. 22:15, jolloin koirat havahtuvat sen verran, että toinen kävelee yli päästäkseen alakertaan. Pyrin olemaan hereillä siinä vaiheessa, koska pännii herätä siihen.....  =)

Hyvin pian sen jälkeen pistän valot pois ja silmät kiinni.

Tyypillisesti nukahdan melko lailla samantien ja aamulla kello jälleen syttyy neljän jälkeen......

Hyvin arkista! 

Kuukausikuvia: helmikuu nro 2

Ensimmäisessä kuukausikuvassa oli melko kivasti lunta.
Toisen kuvan nappasin kiireessä aamuna, jolloin oltiin reippaasti plussalla ja tiet sulivat lumesta ja jäästä ihan silmissä. Kävelin siis lenkin lenkkareilla hiekalla....  hiekoitushiekalla siis.

14.2.

-2

Sittemmin sai lehdestä lukea, että jotain statosfääri-ilmavirtauksia odotellaan ja jäätyvää ilmaa maaliskuulle. Huono idea, sanon!!

27.2.

-18 aamulla

-6 päivällä klo 14

Tuuli on todella jäätävää. 

Aamulenkillä koirat, no pienempi, paleli vaikka oli takki päällä, ja tultiin rivakkaan kotiin. 

Päivällä näytti niin kauniilta ja jätin laittamatta takin sille, tossuista puhumattakaan... ja niinpä vaan tultiin taas kovin reippaasti viimeiset sadat metrit.

Lunta on tuon verran. Olisiko 20cm

Se, mikä eniten harmittaa, on tuo alkuun märkänä satanut lumi, joka näköjään taivutti osan vuorimännyistä murteille asti. Pahus!!

Joudun varmasti leikkaamaan niistä osan pois ja sitten siihen jää typerä aukko. 

Yli 20 vuotta kestäneet männyt ei vaan enää taivu....

Osaisipa aina varautua kaikkeen. Tuonkin märän lumen olisi voinut käydä ravistelemassa silloin pois. Tosin muistan kyllä, että lunta satoi niin, että lähdimme molemmat töihin ja palasimme illalla myöhään... yöllä taas pakastui, joten eipä tässä hirveästi voi itseään ruoskia, ettei keskellä yötä oltu pelastamassa pihakasveja. Silti harmittaa.

Sunnuntai

Viikot menevät nyt sellaista haipakkaa, ettei meinaa perässä pysyä.
Töissä lähes täysi katastrofi: porukkaa sairaana ja poissa. Eikä sijaisia vaan ole otettavaksi.....
Itselle tuli 60 viikkotuntia, kun eilen lähdin viettämään todellakin ansaittuja vapaita.

Olen ennenkin maininnut, että pelkään heikkoja jäitä.
En siis liiku luonnonjäillä mielellään koskaan.

Viime viikonloppuna näin kuitenkin, että järvellä ajettiin mönkijällä, joten oli pieni luottamus siihen, että ehkä se allekirjoittaneenkin kestää. Onhan tässä kolmisen viikkoa ollut pakkasta niin, ettei se alle -15 ole paljon mennyt....

Vietiin Ipana tallille ja siinä poikettiin sitten järvelle sen verran, että saatiin koirat päästää vähän juoksemaan. Viima oli vaan kova ja otti kasvoihin.
Kahvi kuitenkin maistui todella hyvälle jälkeenpäin.

Tupaa on saanut lämmittää joka päivä. Meille kuitenkin riittää vielä kerta päivässä koska takka varaa niin hyvin.

Satuin roskia viemään kun olin lisännyt puita, ja tämä jos mikä todistaa sen, että sytyttäessä päältä puut palavat ilman isompia savuja (ja siis hiukkaspäästöjä) mutta kun puita lisää kekäleiden päälle, ne syttyvät alhaalta ja siinä kohtaa savuhaitat lienee suurimmillaan.

Vähän maailmanparannusta siis tässä.

Aivan mielettömän kauniita päiviä.

Harmikseni olen tehnyt kaksi pitkää päivää niin koiralenkitkin on jääneet. Otankin ilon irti kaikesta ulkoilumahdollisuudesta nyt vapailla.

Arkinen ja siivoamaton sunnuntai

Tässä on taas viikko vierähtänyt kaikenlaisessa arkisessa puuhassa.

Viikko sitten sunnuntaina vetäisin varsin miehekkäät lipat yksissä portaissa ja siinä maatessani, kun olin rämistellyt 10 metriä alaspäin pehva-selkä -osastolla, pohdin perisuomalaisesti ensin "ei kai kukaan nähnyt" ja sitten vasta perään "sattuikohan pahasti"....

No, mustelma tai pari. Tähän ahteriin mahtuu.
Selkälihakset oli toki jumissa varsin makeasti pari päivää, mutta vertyihän nekin.
Muistan jälleen kertoa: MEILLÄ ON SAUNA! ♥  Minä siis lämmitin ja venyttelin kaatumisen jälkeen useampana päivänä niin johan tokeni.

Niin, siinähän ON kyltti: ei talvikunnossapitoa.....

Ne oli vähän tavanomaista liukkaammat kun lunta oli kertynyt portaille.

Lumi vietti tietenkin alaspäin, ja koska kuljen lenkkareilla.....

Valuttelin siis alas tuohon ensimmäiseen "levikkeeseen" saakka.

Saatoin vahingossa osua jalalla koiraan tai molempiin ja säikähdyksissään

kiskoivat vielä vähän lisää vauhtia..

Samat portaat keskiviikkona, kun joku oli ystävällisesti

päättänyt siivota niistä lumet pois ja nyt ne on helposti kuljettavissa.

.

Alkuviikko meni tiukasti töissä.

Olen vielä tämän viikon muka tehnyt sitä lyhennettyä listaa, mutta koska lomailin viime viikon, ei se varsinaisesti työvuoroissa nyt näy. 

Ke-to yön valvoin, jolloin sain valevapaat siinä kahta puolta ja siihen ne viikon vapaapäivät tavallaan jäikin. Perjantai sentään oli nukkumisvapaa.

Ipanan kanssa käytiin täydentämässä jääkaappia, kun totesin, ettei pelkästä Oivariinista ja ohuesta viipaleesta juustoa enää kovin kaksista ateriaa tee.

Päätettiin pitää herkkupäivä ja törmäsin moiseen ihmeeseen: terveellinen jäätelö.  Paljon proteiinia, vähän hiilareita. Noh tuota.

Tykkään tuosta cookie dough -mausta, mutta enpä nyt menisi tätä vahingossakaan vertaamaan esim. Ben&Jerry's jäätelöön edes unissani. Jäätelö oli hyvää, taikinapalat pahoja.

Ipana täyttää 17 vuotta maaliskuun lopulla. Siihen on siis vielä hyvin aikaa.

MUTTA.

Häneltä hajosi puhelin tuossa jo joulun aikaan ja on kulkenut reilun kuukauden nyt kahden puhelimen kanssa. Toisella voi soittaa ja vastata, toisessa toimii netti (ja sitä myötä esim. WhatsApp, jolla perhe kommunikoi).

Lukiolaisethan saa käyttää nettiä koulutöissäänkin, niin sen toimiminen on myös koulutyön nimissä perusteltua (vaikka itsekin sitä alkuun epäilin).

Hänellä on ollut harras toive saada synttärilahjaksi uusi luuri, jonka toki tarvitseekin.

Alkuviikosta, kun Mama's Taxi taas ajoi tallille, äiti oli kiltti ja poikkesi puhelinkaupassa täysin yllätyksenä. Kerroin kyllä, ettei maaliskuussa ole odotettavissa kuin ehkä pullaa....

Intohimoinen Star Wars -fani sai haluamansa puhelimen.

Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän käänteli tuota laatikkoa.

Laatikkokin on nyt laitettu talteen, sen verran hän arvostaa tuota lahjaa.

May the force be with us!

Tähän puhelimeen liittyi muutama hauska juttu, jotka on leffoista tuttuja. Tuon mustan härpättimen avulla piti saataman hologrammi, kunhan ratkaisee arvoituksen.

Kyllä me vaan pelasimme sen kanssa. Meinasi ihan yöunet mennä, kun niin paljon vaivasi moinen arvoitus. Lopulta vähän nettiä apuna käyttäen se selvisi ja olikin hauska.

****

Synttärijuhlia on tiedossa muitakin.

Ehei, omiini on vielä aikaa. Siis niihin, joita haluan ajatella.  =)

Mutta rakas isäni täyttää 70 vuotta tulevalla viikolla, ja koska hän pörrää maailmalla parhaillaan, ostin kotiin jotain, millä löytää aina perille.

Tuttavan mies tekee tällaisia majakoita. 

Tuonne sisälle saa valot ja se oli kyllä huikean kaunis valaistuna, kaverin pihalla, kun hain tämän omani. Korkeutta on metrin verran.

Feel free to travel the World, dad.

This lighthouse will guide you home. ♥

Tein jälleen mielestäni onnistuneita kirpputoriostoksia.

Ostin siis, tai ilmaiseksi ne annettiin, kaksi runkopatjaa, joista tehtiin meille vierashuoneen sohva, ja josta saa sängyn kun esim. lapset tulevat käymään.

Perheessä on yksi, joka arvostaa tätä uutta sohvaa yli kaiken. Se on nimittäin ikkunan edessä ja näkymä on kadulle.

Arvatkaa vaan, mikä Ulla Taalasmaa meillä kyttää ohikulkijoita.

Ipana halusi leipoa pullaa. Ihan tavallista pullaa.

Minä kun en piittaa paljoakaan noista sesonkileivonnaisista, ostin kuitenkin mantelimassaa ja kermaa, ja niin vaan söin tuollaisen peukalonpään kokoisen pullan. Mantelimassan määrä oli todella lähes yhtä paljon kuin pullaa. Siitä tykkään.

Marika oli kuvannut ihanaa ja kaunista, siivottua kotiaan.
Meillä voisi joku näin sunnuntaina tosiaan vähän satsata siivoukseen.....

Keittiö on kuin hävityksen järistys. Bonon trimmausalusta on ruokapöydällä, koska rapsuttelin siitä pari takkua pois ja harjasin koko hurtan. Lisäksi missäs muuallakaan kaikki eiliset kirppariostokset (iso pussillinen kaikenlaisia hiushärpättimiä) olisi kuin keittiössä?  Siis vessaan siihen koriin, missä niiden paikka on? Ehei....

Aputasot vyöryy viikon sisällä kannettua ilmaisjakelupostia, jotain muka-säilytettävää...
Voisiko poltettavat roskat tosiaan polttaa esim sytykkeenä kun laittaa tulet takkaan? Selvästi liikaa vaadittu.

*huoh*

Joskus on ehkä hyväkin todistaa, ettei elä missään siisteydessä.
Kieltämättä tämä nyt juuri vähän jurppii, mutten aio silti sille mitään tehdä. Laitan kohta pyykit kuivumaan, lämmitän vähän ruokaa ja pakkaan eväät. Sitten voikin piirtää kaksi ripsiväriviivaa ja lähteä töihin....

Iloa ensi viikkoon!!

Kuukausikuvia: helmikuu nro 1

Asumme hassulla leveysalueella, jossa talvi saattaa käydä kylässä tai sitten päättää viipyä ihan koko kauden....   luulenpa, että mun tarvii tehdä tälle kuukausikuvalle niin, että otan muutaman kuvan saman kuukauden aikana ja katsotaan sitten muuttuuko joku.

Samana päivänä kun presidentin virkaanastujaiset oli, satoi aivan mieletön määrä lunta. Katsoin ohjelmaa ohimennen töissä TV:stä ja totesin, että olisi hienoa olla kotona sen sijaan, että työpäivän jälkeen kaivaa kinoksesta autoa ja toivoo, että kaivettava on oma.

Välittömästi sen pyryn jälkeen tulikin pluskelit joten arvatkaa miten painavaa tavaraa tuo oli siirtää sivuun ajotieltä.
Meteorologit tosin povaavat -15 asteen kelejä seuraavalle viikolle, mikä tarkoittaa sitä, että onpa hienoa,  kun tuo loskapaska tuosta jäätyy.....

3.2.

Suurin harmi tämän seudun talvessa on ehdottomasti naurettava ja älytön liukkaus. En pidä lunta sinänsä pahana, tekee se kaikesta raikasta ja kirkasta. Ongelma on se, että se sulaa ja sitten on ihan mahdotonta liikkumisen kannalta.

Muutenhan keli on puhtaasti pukeutumiskysymys, mutta olen vilpittömän pahoillani, ettei tälle selälle sopivia talvikenkiä vaan ole tehty. Minähän kuljin suunnilleen näihin kinoksiin asti lenkkareissa motolla "mielummin märät varpaat kuin rikkonainen selkä". 

Tässä helmikuun osalta ensimmäinen kuva.

Näkymä on jotakuinkin samanlainen edelleen tänään, joskin aurinko on pilven takana piilossa.

Uimahallikeikkaa

Olisiko tämä ollut nyt neljäs kerta melko lyhyen ajan sisällä. Varasin siis koirille vähän talvilomahauskaa ja uintikerran jälleen.
Viimeksi pohdin miksi Bono ei ollut kovin halukas ja oli jotenkin ehkä jopa lurpallaan. Se ui hyvin, vaikka alkuun asentoa sai korjata toistuvasti, eikä jaksanut kuin 20 minuuttia, minkä jälkeen tuli täys stoppi.

Tänään laitoin sille pelastusliivin ja siinäpä se jekku taisi olla. Liivi kelluttaa sen verran, että uintiasento on heti hyvä. Se toisin sanoen uupuu vähemmän ja hitaammin. Niin vaan meni häntä törröllään vielä puolen tunnin päästä.
Se jopa lähti pieneen ärinään ja repimisleikkiin kanssani tuosta uintilelusta.



Jostain syystä tuolla otetut kuvat on järjestään tosi epätarkkoja. Toki koirat liikkuu ja itsekin varmaan heiluu, mutta valo on kuitenkin hyvä. Niinpä otin tänään pätkän videota.

Kuten ehkä pätkästä näkyy, Eduhan nauttii tuosta aivan täysillä. Bono oli alkuun vähän hitaasti lämpenevä ja se on hämmentynyt kun Mamma on väärällä puolen porttia.
Kivaa oli kuitenkin!!

Jälkeenpäin Bono on niin tottunut kylpytakin käyttäjä, ettei se ollut millänsäkään, mutta jösses Pappakoira-Edun ilmettä, kun sille puettiin takki......
Jos olisin kehdannut, olisin nauraa rätkättänyt niin, että halli olisi raikunut.

Ajettiin tuolta serkkupojan luokse iltateelle ja videolla onkin lopussa siitä, mikä häsellys oli kun päästiin kylään. Selkeästi me ei käydä riittävästi missään.  =)

Pieni talvilomaviikko

Ainahan sitä lomasta nauttii.

Juuri tällä hetkellä minä ainakin nautin ehkä enemmän kuin koskaan - tuon työtaistelun vuoksi töissä on ollut kuulemma melko jäätävä ilmapiiri. Ihmettelen sitä kyllä. Meidän lähiesimiehet on ihan samassa liemessä kuin me: samalla tavoin Tehyläisiä ja samojen vaatimusten kanssa. Mitä he meille kiukuttelevat? Veisivät viestiä ylöspäin, jolloin se kenties jossain kohtaa kiirisi myös varsinaisten päättäjien korviin ja asialle ehkä tehtäisiin jotain.

Harrastin vähän kulttuuria. Salossa on kiva taidemuseo Veturitalli, jonka näyttelyitä olen pyrkinyt käymään katsomassa.

Jo syksyllä Elliott Erwittin valokuvat lyötiin sinne seinille ja puhuin siitä. Tytär oli oman kuvaamataidon ryhmänsä kanssa käymässä ja sanoi, että se oli ihan hieno.

Sitten luen lehdestä, että näyttely loppuu.

Paniikki!!! Mentävä heti. Kävikin tuuri ja osuin sinne paikalle, kun heillä oli ilmainen sisäänpääsy kaikille.

Ihan hieno! Hauskoja kuvakulmia ja mielenkiintoisia kuvia, vaikka melko hätäisesti sen kävin läpi.

Aamulenkillä oli pupun jälkiä. Niitä on täytynyt olla useampi. Yhdessä rinteessä meni niin monet jäljet ristiin rastiin.

Pieni sievä ura tallottuna, että pääsee kävelemään.

Ihanaa kun metsään pääsee niin voi antaa koirien haistella rauhassa.

Lomalla yleensä leivon. Niin nytkin.

Kävin moikkaamassa isoja lapsia alkuviikosta Turussa ja kutsuin koko porukan syömään. Sitten piti pohtia mitä tarjotaan ja varsinkin mitä jälkiruokaa tarjotaan.

Minähän en tunnetusti pidä näistä sesonkileivonnaisista, joten laskiaispullat saatan tehdä, mutten syö itse. Rocky Road on kuitenkin yleensä aina hyvää.  Harjoittelin pellillisen.

Tämä oli niin tymäkän makeaa, ettei sitä yhtä palaa enempää pysty ottamaan....  

Arvatkaa vaan, missä vietän jokaisen illan??  =D   Niinpä.

Ostin tuon saunatontun käsityömessuilta syksyllä ja se on viluissaan odotellut pääsyä kiukaalle siitä lähtien. 

Oli muuten yllättävän vaikea saada se asettumaan mitenkään suoraan, koska kiuaskivet on niin hassun mallisia. Siinä se nyt vartioi meidän saunomista ja kuiskailee omia kertomuksiaan.

Kerran aamulenkillä pari maisemaa eri suuntiin.

Valo oli luonnossa paljon hauskemman näköinen. Oli tosi kaunista kun kirkon yläpuolella oikein loimusi. Jokiranta on lumen alla ja osa joestakin jo jäässä. Virtaus pitää sen kuitenkin edelleen auki, vaikka pakkasta on ollut nyt aika pitkäänkin useampi aste.

Bono oli ja on joka aamu möksällään, kun puen sille manttelin lenkille. Se on trimmattuna nyt selästä niin ohuessa karvassa, etten halua sen palelevan, koska me lenkkeillään kuitenkin se tunti vähintään, ja kotiin on aina sen verran matkaa, ettei sieltä nopeasti tulla jos vilu yllättää. (Tai pissahätä, sen puoleen.... jouduin tuossa taannoin kyykistymään kinospisulle itse...)

Lenkin jälkeen parasta on, kun pääsee työhuoneen sohvalle isännän villapaidan päälle torkuille.

Taloon lämpöä päälle. Joka päivä.

Poltan nyt pari pesällistä aamuisin ja silloin kun pakkaset olivat 10 paremmalla puolen, saatoin paistella vielä iltapäivällä/illalla toisen mokoman. Tuo varaa hyvin ja on vielä aamulla kädelle lämmin kun kerran polttaa hyvin.

Pappakoira-Edu vakavana. Mun ikioma lempi-Pappani  ♥

Iltapäivälenkin sininen hetki hangella. Vaikka minusta ei varsinaista talvi-ihmistä saa tekemälläkään, pakko se on myöntää, että on niin kaunista. Suomen kaikki vuodenajat on omalla tavallaan niin kauniita.

Itselläni vaan riesana selkä/pakara/lonkka, koska suorapohjaisissa kengissä joku menee aina askelluksessa pieleen ja jälleen lonkka vihottelee bursiittia (= limapussin tulehdus). Muutaman yön olen nyt pyörinyt kahdesta kun mikään asento ei ole hyvä eikä siihen auta särkylääke tai muu. Ainoa hoito olisi ottaa kortisonipiikki, mutta se on niin julmetun kivulias sen jälkeen, että harkitsen vielä. Viime kerralla toivoin, että joku sahaisi koko jalan pois, särki niin kovin.....

Talossa ei ole enää yhtään pieniä lapsia, mutta siivo on sellainen, kuin olisi kolmekin 

3-4-vuotiasta. Mikähän siinä on, että pentu kuin pentu, tavarat pitää levittää, että niistä voi valita millä leikkii? 

Taitaa olla vuorossa siivouspäivä.