Hei hei takka

Takka olohuoneessa käyttäytyi kummallisesti jo parina talvena.
Hormista putosi puolikas tiili ensimmäisenä talvena tulipesään, viime talvena sain liki varpailleni pari tiiltä....

Tähän vaiheeseen ei mennyt kuin reilu tunti.

Jälkikäteen ajateltuna tuo pinta varmasti piti koko takkaa kasassa.....

Luulemme, koska vahvistusta asiaan ei ole saatu. Mutta tässä talossa on ilmeisesti sen valmistumisesta lähtien eli 40-luvulta, asunut Rauha-rouva (en muista sukunimeä), joka sittemmin myi maitaan grynderille, joka mm. rakensi nuo kolme taloa tähän meidän naapuriin. Niillä rahoilla kertoman mukaan Rauha uusi taloon ja ulkorakennuksiin katot ja sen jälkeen pisti tontin rakennuksineen myyntiin. 

Ilmeisesti talon osti mies, joka remontoi sen nykyaikaiseen kuosiin, uusi mm. vesiputket, sähköt, salaojat jne, eli niitä todella kalliita juttuja, minkä jälkeen pisti taas talon myyntiin. Kaikesta päätellen mm. takka on tuolta ajalta. Se on paikallaan muurattu ja sitten slammattu pinta laitettu päälle.

Mehän ostimme talon mieheltä, joka oli asunut tässä perheineen, kunnes tuli ero ja sen sellaista.

Tämä mies oli laivalla töissä eli tuskin ikinä paikalla. Hän ei kertomansa mukaan esim. juurikaan koskaan polttanut takassa tai puuhellassakaan tulta, koska koki sen epäkäytännölliseksi, joutuessaan pitämään jonkinlaisen peruslämmön kuitenkin päällä sähköllä.

No, siihen aikaan sähkökin saattoi olla halpaa......

Piipun tiilet olivat suunnilleen kiinni purukumilla, siten, että ne pystyi nostamaan irti rapsuttelematta sen enempää. Näin nähtynä aivan hirveä ajatus.

Jos tuli olisi päässyt noihin poskikanaviin ja leimahtanut, se olisi voinut leimahtaa myös huoneen puolella. Kiitin tässä kohtaa onneani, että pyysin piipun massausta heti ensimmäisenä keväänä. Näin ollen pystyn jatkossakin luottamaan siihen, että ainakaan välipohjaan ei tuli pääse karkaamaan huonosti tehdyn muurauksen vuoksi.

Kahdelta mieheltä kesti 1,5 tuntia purkaa koko roska.

Sitten omalta mieheltä kesti vähän enemmän siivota jäljet. Huonehan oli huputettu muovilla katosta lattiaan ja pölyn määrä oli mahtava.

Nyt olkkarin seinässä on reikä ja ankara pohdinta mitä siihen tulee tilalle.

Pahaa pelkään, että jonkinverran laminaattia joutuu purkamaan ja täytynee valaa tuohon joku yksittäinen betonitaso pohjaksi. Nyt siinä on kierros samoista tiilistä, joista takkakin oli tehty. Tila on varsin ahdas ja koska polttopuut olisi kiva saada mahtumaan viereen, mistään isosta pöntöstä ei aleta edes keskustella. Pönttöuuni olisi ihana ja meillä kävi keväällä jo myyjä sellaista esittelemässäkin. MUTTA. Ja se on aika iso mutta. Kokeilin matolla, jonka ympärys on sama kuin pöntön, ja se tulisi tosi paljon ulos seinästä, ollen sitten tuon ruokahuoneen oviaukon tiellä.

Huone on pieni eikä lämmin ilma kierrä sillä lailla, että järin isosta varaavasta takasta olisi hyötyä yleisesti lämmitykseen. Lähinnä toivoisimme kamiina-tyyppistä ratkaisua, jolla tämän huoneen ja ehkä ihan hiukan eteistä (kuvassa vasemmalla) saisi lämmitettyä. Taustalla näkyvä ruokahuone ei lämmennyt edellisinäkään talvina erityisemmin, vaikka keittiössä puuhella ja tässä takka olivat kädelle lämpimiä. 

Tosi kauniita kamiinoita on myynnissä. Pitänee ottaa joku päivä ja ajella niitä katselemaan.

Kuukausikuva: kesäkuu

Kesäkuu 2023: loma, jota suunniteltiin viisi vuotta. Loma, joka muutti muotoaan aina viime vuoden syksyyn asti, jolloin teimme lopullisesti päätöksen lähteä matkaan ja nimenomaan päätöksen minne matkaamme.

Muuten kesäkuusta: hyvin viileä alku, suorastaan kylmä. Kaikki kasvimaan herkut oli istutettu ulos, kevät oli antanut valheellista toivoa lämpimästä kelistä ja sitten pukkasi ne yöt, jolloin mietin mahtaako kesäkurpitsat jäätyä.

Sitten alkoivat helteet ja niitä riitti. Koko meidän reissun ajan täällä oli ollut ennemminkin todella kuumaa kuin yhtään viileää. Onneksi olin pumpannut kaivosta vettä tankkiin sen 500 litraa, jotta kasteluvettä riitti. Ja kasvit olivatkin hienosti hengissä, mistä kiitos kodinhoitajille.

Paluumme jälkeen olikin sitten yksi reippaampi ukkoskuuro, joka taas täytti tankkiin 700 litraa kun olin tiristänyt viimeisetkin. Ja muutama pienempi sade on tullut, joten kastella ei ole tarvinnut kuin katon alla.

Se, mikä jäi kesäkuusta mieleen yleisesti, on fiilis hyvin oudosta kelistä nykyään Suomessa kesäisin. Ilmastonmuutos?

Lomalla

Tälle vuodelle kesäloma osui jo tähän kesän alkuun.
Meillä toteutui viitisen vuotta sitten, tai oikeastaan viiden vuoden ajan, suunniteltu (ja säästetty) reissu. Sekä mieheni että rakas ystävämme täyttivät tänä vuonna 50 vuotta ja ystävämme on ollut 30+ vuotta sitten au pairina Jenkeissä ja host-perheensä on siitä lähtien pyydellyt, että kävisimme siellä. Suunnitelma tuli siis vihdoin toteutukseen.

Koska toisten lomakuvien katselu on vaan puuduttavaa, en tee mitään elämää suurempaa juttua.
Lensimme Helsingistä Amsterdamiin, missä vaihto Seattleen. Matkalaukku jäi sinne jemmaan ja jatkoimme vielä paikallisella San Franciscoon käsitavaroiden kanssa. 

Siellä meitä odotti 7 suomalaista, joiden kanssa siis reissasimme vajaat pari viikkoa. Uskomaton porukka. Me naiset tunnemme toisemme työn kautta; aina kaksi kerrallaan on ollut joskus samassa työpaikassa yhtä aikaa, kaikki kolme emme koskaan yhdessä. Lisäksi neljä teiniä eli tavallaan yksi valtavan suuri perhe. 😀 Meillä oli uskomattoman kivaa yhdessä.

Ajoimme 12 paikkaisella pakettiautolla Kaliforniasta pohjoiseen Seattleen. Sellainen 18 tunnin rutistus yhden päivän aikana. Hienoja maisemia. Ja koska ystävämme tunsi paikat, hän esitteli ehdottomasti ne parhaat ja olimme tosi kiireisiä ja joka päivä menossa.

Jossain. En ole varma onko tämä Seattlen auringonlaskua, mahdollisesti.

Ensimmäisenä aamuna Half Moon Bayssä, mistä

vuokrasimme valtavan Air Bnb:n yhdeksälle.

Ready to rock!

Monterey Bay

Teinit sai varpaat (ja muutakin) Tyyneenmereen, joka

oli minusta jäätävän kylmää

Jossain matkan varrella hieno majakka.

Päivä Friscossa,

taustalla "Painted Ladies" talot

Pier 39 ja merileijonat.

Haisi pahalta ja olivat huvittavia ja kovaäänisiä.

Alcatrazin majakka

Sellit ei olleet koolla pilattuja muinoin

Punapuut. 

Nämä oli vielä pieniä verrattuna joihinkin, joiden ohi ajoimme.

Joka kohdassa ei voinut pysähtyä.

Harmillisesti en pysty lataamaan tähän videota mutkaisesta tiestä.

En osaa käsitellä sitä pienemmäksi ja Blogger ei hyväksy 170 MB kokoista tiedostoa.

Seattle skyline

Yhteensä 100 vuotta Alki beachilla ♥

Sky Needle

(Pystyin, 10 minuutin taistelun jälkeen, pitämään jalkaa lasisen lattian päällä

niin, että sain kuvan siitä alaspäin, mutta hyi että korkeanpaikankammo

oli kyllä melkoinen enkä ikinä voisi kävellä siinä lasilla.)

Pieni sarjaliigan pesismatsi illalla,

koska satuimme saamaan liput ja olihan se melkoista.

Ei, en ymmärrä pesiksestä tai tästä jenkki-pesiksestä mitään.

Kuka murhasi Laura Palmerin?
Kuka muistaa vielä sarjan?

Snoqualmie falls oli kyllä upea

Meillä on ihania ihmisiä elämässä. Ilman heitä tämä reissu ei olisi ollut mahdollinen.

Koiravahteja kahden viikon aikana oli kolme ja pojat ovat kotona niin hyväntuulisia ja hyvävointisia kuin vain mahdollista. 

Täällä on ollut ilmeisen kuivaa ja polttavan kuumaa koko reissun ajan. Piha näyttää melko kärventyneeltä, mutta kasveja on hoidettu antaumuksella, mistä olen kiitollinen.

Jatkan vielä lomaa tämän viikon loppuun ja toivun jet lagistä. Ensi viikolla töihin ja syksyllä sitten vielä yksi lomaviikko, sillä kertaa pohjoisessa patikoiden.

Kuukausikuva: toukokuu

Oi ihana toukokuu!
Vappu tosin koettiin hyvin viileänä. Itse asiassa niin kylmä oli, että kahtena päivänä peräti laitoin tulet hellaan....

Heti vapun jälkeen oli myös niin kylmää, että huh huh! Joinain aamuina vastatuuleen puskiessa mietin, että autolla olisin jo perillä ja lämpimänä. Onneksi en antanut periksi. Se tunne, kun pääsee töihin tai kotiin on hieno. Vaikka hiukan harmitti viritellä jälleen pitkät kalsarit jalkaan. Onhan se nyt, vappuna ja sen jälkeen.

Ennen kuun puoltaväliä otin kuitenkin jo harkitun riskin: istutin ensimmäiset 6 tainta pak choi-kiinankaalia kasvihuoneeseen. Peittelin ne visusti harsolla yöksi, mutta kyllä kasvihuoneen ovia piti heti alusta lähtien availla päiväksi, sen verran lämpö siellä nousi.

Myös muut pikkutaimet aloin totuttaa ulkoiluun terassilla, samoin talvetetut muut kasvit.

No, nythän sitten onkin niitä kylmiä öitä tulossa. Jää nähtäväksi.....
Pak choit on kasvaneet isoiksi ja maistuu todella hyvältä. Jos vaan saan joka vuosi siemenet, näitä kasvatan lisää. Kiva lisä salaateissa ja vanhempana niitä suositellaan käytettäväksi wokkeihin yms.

Harrastuskausi

Niin paljon kuin harrastuksistani tykkäänkin, liika on liikaa.
Tämä on ollut raskain kevät by far, ja ihan omasta syystäni. Menin varaamaan kaikenlaisia menoja harrastusten merkeissä huhtikuun lopulta lähtien joka viikonlopuksi ja sitten vielä vähän päälle. 

Lisäksi veivasin niitä pojalle lähetettäviä papereita eri ministeriöiden ja lähetystöjen välillä, ja käytiin ohessa vielä auttamassa tyttären perhettä muuton jälkeisissä hommissa, kun piti lamppuja ja hyllyjä yms kiinnittää. Menty siis on kuin viitapirut, pysähtymättä yhtään.

Nyt on takki aika tyhjä.

Sosiaalisena olentona huomaan, että sosiaalisuus käy voimille. Haluaisin käpertyä jonnekin piiloon viikoksi ihan vaan kirjojen kanssa. Olla hiljaa ja vaan hengittää. 

Loma alkaa reilun viikon päästä. 

Tässä iässä ei näköjään pitäisi vaihtaa työpaikkaa ja suostua samalla luopumaan lomista. Näin parin vuoden jälkeen huomaa, ettei satunnainen pitkä viikonloppu riitä, vaan lomaa pitäisi tosiaan olla sen verran, että toipuu.

Kuvat viittaavat viime viikonlopun kokeeseen, jossa olin keittiössä töissä kun jälkikoe vedettiin läpi. Pääsin onneksi myös metsään molempina päivinä vähän, se rentoutti kummasti. Mutta vieraassa paikassa nukkuminen, ensimmäinen yö vähän viluisena, kahisevassa makuupussissa.... noh, parempiakin öitä on koettu. 

Koeviikonloppu meni sinänsä oikein hyvin!
Onneksi olen nyt muutaman viime yön saanut nukuttua hyvin, sekin palauttaa.

Jaksaa, jaksaa......  Lomaa odotellessa!

Harrastuskausi korkattu, koirien terveystutkimuksia

Kevät on kiireistä aikaa. Vaikkei olisikaan maataloustöissä.

Katselin koekalenteria sillä silmällä jo heti alkuvuodesta ja laitoin sähköpostiin ajastuksella muutaman kokeen ilmoittautumisen valmiiksi. Nyt koekutsuja on sitten tippuillut siihen tahtiin, että taitaa koko toukokuu mennä harva se viikonloppu metsässä. Kivaa!

Boogie aloitti koekauden jäljestämällä AVO2 eli varsin hyvin ottaen huomioon, että sillä on startteja alla vasta kolme. Työskentely oli ollut kivaa. Tuomari tosin oli pitänyt haukkua pystyyn, koska normaalisti meillä ei ole ylimääräistä porukkaa jäljellä.... tästä siis yksi pahuksen hukka, mutta tottumalla tämäkin vain paranee.  

Minä häärin viikonlopun metsästysmajalla ruokkien joukkoja eli ne 25-30 ihmistä kahden päivän ajan. Maukasta lihasoppaa oli molempina päivinä tarjolla aamupalan lisäksi. Ensi vuodelle suunnittelin jo munkkien paistoa, jos saan jonkun kaverin keittiöön vahtimaan soppaa.

Lisäksi Boogie kävi virallisessa silmäpeilauksessa. Geneettisesti sillä on terveet silmät, mutta koskaanhan ei voi olla varma. No, nyt tiedetään, että kirkkaan katseen salaisuus on terveet silmät. ♥

Merlin puolestaan starttasi kauden ekassa kokeessa vappuviikonloppuna. Vakaa puksuttelija, työmyyrämäinen pilkkunokka. Tasainen VOI1 vaikka pisteillä ei juhlittukaan. Tuomarikin oli sanonut, että sääli, ettei se merkkaa tapahtumia, koska sen työinto on käsinkosketeltavaa. Meille uusi tuomari.

Merlin on myös menossa terveystutkimukseen. Cockerspanielit ovat valitettavasti aika pitkälle geneettisesti selkäsairaita. Niillä siis on geneettinen ominaisuus, minkä vuoksi välilevyt kalkkeutuvat. Koko rodusta ei taida tällä hetkellä löytyä koiraa, joka olisi ns. villityyppi eli puhdas. 
Melliksen selkä kuvataan, jotta nähdään onko sillä jo alkavia kalkkeumia. Kuvausikä tälle on 2-4 v ja koska meidän Blondi täyttää kesällä sen 3 v, on ikä aika ihanteellinen. 

Ihan parasta mahdollista tulosta ei kuvista saatu. Kennelliitto lausui kuvat ihanan nopeasti eli heti seuraavana päivänä oli käytettävissä lausunto ja siellä se näkyy myös herran jalostustietokannassa. Kasvattaja oli kohtuullisen tyytyväinen. Kevytrakenteinen koira, jonka kaikki luustolliset asiat ovat ihan ok, luonne puhdasta timanttia ja työmoti kohdallaan. Miksei tätä voisi jalostukseen käyttää. 
No, en ole itse tyrkyttämässä sitä minnekään. Jos joku kiinnostuu, sitten keskustellaan....

The nenä

Tämä on jotenkin niin ihana aika vuodesta. En tiedä onko siinä perää, että riippuen omasta syntymäkuukaudesta voi olla ikäänkuin tietyn ajanjakson lapsi, mutta itse keväällä syntyneenä koen aina keväisin herääväni henkiin pitkän talven jälkeen.

Mutta kyllä on ollut kylmä viikko. Oli pakko palauttaa ohjelmistoon pitkät kalsarit ja lapaset aamulenkeille. Lisäksi työmatkat olen toivonut sellaista lapsille tarkoitettua kypäräpipoa, koska korvat on tosi kylmät pyöräillessä. Sellaisen laitan toivelistaan, kun joskus päädyn vaatekaupoille.

Isovanhemmuus osa II

Onneksi minulla on kovin joustava työnantaja. 
Olin jo sopinut esimieheni kanssa, että pidän ensi keskiviikon vapaana (palkaton), koska tyttärelleni on suunniteltu elektiivinen sektio ja voisin olla lapsenvahtina pienelle Hillalle sillä aikaa, kun vanhempansa ovat sairaalassa.

No, aina kaikki ei mene kuten suunniteltu.
Heräsimme lauantaiaamuna uutiseen:

♥♥♥

Hän ei malttanut sitten odottaa toukokuuta, koska piti päästä juhlistamaan vappua.
Pieni terve poika on maailmassa.

Olemme pakahtumaisillamme. Eritoten, koska vietimme viikonlopun metsässä emmekä ole vielä ehtineet sairaalaan. 
Onneksi lapseni kasvoivat näiden hassujen harrastusten keskellä. Tyttäreni nauroi puhelimessa ääneen, kun pahoittelin, että meillä on mejä-viikonloppu sovittuna. "Hei, me ollaan täällä muutama päivä ja vauva ei karkaa mihinkään, kyllä te ehditte... tsemppiä kokeeseen!"

Tarvii keksiä jokin lempinimi Hillan pikkuveljelle.