keskiviikko 1. maaliskuuta 2023

Kuukausikuva, helmikuu

Tässä saa olla melko ylpeä itsestään. Jo toista kertaa muistaa tehdä jotain suunniteltua..... 
(Kyllä, sarkasmia ihan itseen kohdistuen äänessä....)


Helmikuun alku oli poikkeuksellisen kirkas. Ihan muutaman ensimmäisen päivän aikana nimittäin aurinkopaneelitkin heräsivät talvilevolta ja tuottivat ihan muutamia kilowattitunteja virtaa. Kokonaistuotto helmikuulta oli jo ihan mukiinmenevä. Jos sitä lumipyrähdystä ei olisi tullut pakkasten kera, kilowatteja olisi kertynyt enemmänkin. Nyt viime viikkoon osui pari päivää todella aurinkoista kylmää, mutta paneelit oli lumikuoren alla....

Lunta ei ollut valkukuusta merkittävästi, mutta kiva pikkupakkasta ja sikäli kuivaa. Aamuisin edelleen hyvin pimeää ja jälleen peurojen silmiä aamulenkin varrella. Niitä oli todella paljon syksyn puolella, mutta tuossa joulukuun puolivälin - tammikuun lopun välillä oli hiljaista eläinten suhteen. Tai sitten meidän aikataulu oli erilainen... 

Jossain vaiheessa lunta sitten tuli, olisiko siitä pari viikkoa, ja nyt föhn-tuuli sitten sulattelee lumia.


Otin varta vasten kuvan, tässä päiväys 19.2.
Eli juuri täkäläisen hiihtoloman aikaan lunta onneksi oli. Meillähän on lähellä tuo mäki, ja voi että kuulosti kivalta kun siellä lapset laskivat sekä pulkalla että pyllymäkeä hihkuen, kun päivät sattuivat olemaan kirkkaita ja lumisia.
Samoin tuohon joen toisella puolen olevalle pellolle oli vedetty latuja, joten vanhemmatkin saivat vähän hiihtolomaa.

Nyt onneksi kevättä kohti!!!


sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Yllätys yllätys: vähän remonttia.....

Meille tulee kaksi vuotta tässä talossa aprillipäivänä.
Ensimmäisenä syksynä teetettiin makkari, mitä nyt sitäkin oli vähän itse aloitettu jo eristämään...
Viime vuonna tehtiin terassit, parveke yms pihajuttuja. Johan tässä olikin taas remontin aika.


Surullisen kuuluisa koiransyömä tapetti yläkerran aulassa. 
En ole järin paljon pitänyt tuosta kukkakedosta alunperinkään, osin siksi, että siinä on jotain bling blingiä, mitä vierastan moisessa kuviossa. Lisäksi kukkien vaaleanpunaisuus ja huonosti valkolakattu katto saa huoneesta jotenkin vaaleanpunaisen. (Katto pitänee lakata uudestaan/toiseen kertaan, jotta päästää tuosta pinkistä efektistä eroon...)

Olin toki ajatellut, että jossain vaiheessa ehkä tapetoidaan, mutta sitä ei ollut tarkoitus tehdä millään aikataululla. Sittemmin pentukoira nakersi useammasta kohtaa seinään reikää, joten huone on kovin epäsiisti.

Noh. Oltiin katsomassa tapetteja tuossa reilu viikko sitten. Olin bongannut yhden mielestäni hauskan ja K-Raudan piti sitä kaupata.... Aloitettiin Bauhausista ja siellä sama tapetti oli tosiaan tapettikirjassa nähtävillä, mutta olikin pettymys. Tapetti oli ikäänkuin vanha lautaseinä, osa laudoista jo vähän sinistynyt. Hain siis nimenomaan tätä sinistä sävyä.


Olisin halunnut tämän vaakatasoon, jotta olisi näyttänyt
vanhalta seinältä, mutta nuo oikeanpuolimmaiset laudat.... 
Huooh!


Jostain syystä tämä näyttää taas tässä kuvassa minunkin silmään kivalta. Oikeassa elämässä nuo kaksi lautaa erottui tosi hyvin kuin olisivat jostain toisesta kuvasta.

No, siinä oli kuitenkin jostain syystä kaksi lautaa täysin eriväriset ja kun ihan jo tapettikirjan sivut laittoi vierekkäin ja katsoi matkan päästä, vaikutelmasta tuli tosi raidallinen. Mies jo ehdotti, että olisi leikannut ne "laudat" aina vuodasta pois, mutta leikkaa nyt 3,5 metrin pätkää suoraan ja toivo, että siitä tulee vielä jotain.....   Ja kun sitten tämän kivan jälkeen katsottiin niitä muita, kaikki oli tosi plassuja ja haileita. 

Olin niin pettynyt. Käytiin kuitenkin nuuskimassa myös K-Raudan mallikansio läpi, ja sieltä löysin ale-korista muutaman rullan melko tavallista valkoista tapettia, mikä on hyvä tuollaisen tehosteseinän vieressä. Nappasin siis kolme rullaa tätä mukaan ja jäin pohtimaan.
Oltiin molemmat asetuttu jo ajattelemaan, että tehosteseinästä tulee jollain tavoin tosi poikkeava eli mikään kukkakuosi ei kävisi. Jotain rustiikkista, jotain erilaista. Makuuhuoneessa on tiiliseinä, ei samaa.

Monessa paikassa oli älyttömän kauniita kuvia, joita mietin, mutta valokuvatapettina tuollainen 190 cm korkea tila, jossa kuitenkin on 3,5 m pituutta, on varsin epäkäytännöllinen. Esim. niistä kauniista rantamaisemista olisi ollut leikattava hiekkaranta tai taivas pois. Vähän menettää idean.


Tänään kun käveltiin aamulenkiltä kotiin, heitin sitten, että "pitäiskö sitä yläkerran vaaleaa seinää aloitella kuitenkin jo pikkuhiljaa".... ja mies on onneksi helposti innostuva, joten kun sain kahvit juotua, menin repimään.

Pelottavan kivaa olikin saada repiä tapettia pois seinältä!!! 😅

Onneksi edellinen remontoija oli käyttänyt tapettiin ilmeisesti vain tavallista liisteriä, koska se irtoili isoina, lähes vuodan levyisinä paloina. Paikka paikoin piti vähän kostuttaa, että sai pohjapaperinkin irti, mutta pääasiassa tuo oli nopea homma. Mies paklasi koiranpuremat reiät ja innostui sitten laittamaan jo valkoista seinään.

Niin, se tehoste.
Minähän bongasin Amazonilta meille sopivan kivan tehostetapetin, jota valitettavasti odotellaan nyt lähes kuukausi. Ei siitä vielä sen enempää, remppa tulee jatkumaan. Ja yläkerran sisustusta pitää pohtia tarkasti! 

Jatkoa siis seuraa. 😀

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Kevättä kohti

Tämä on ollut outo vuoden alku sään suhteen. En ole ihan varma oliko meillä jossain vaiheessa oikein talvi vai miksi tätä nimittäisi. Ehkä tämä on normaali Varsinais-Suomalainen talvi, eli vaihdellen kuraa, loskaa, kuraa ja vähän pakkasta. Ihmismieli unohtaa nopeasti ns. normaalin, kun kohdalle osuu pari lumisempaa, perinteistä talvea.

Laitoin kuitenkin chilit jo multaan tammikuun lopulla toiveikkaana. Yhtään muuten en ole vielä ehtinyt ajattelemaan mitä kasvihuoneeseen tulee kasvamaan. Viimekesän virhettä en uudestaan tee eli kesäkurpitsa ja perunat päätyvät avomaalle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Chilit eivät ole itäneet kahdessa viikossa. Yksikään siemen!! 

Laitoin nyt myyjälle viestiä, että koska postittavat siemenet, oliko mahdollinen paleltuvuus otettu huomioon. Epäilen, että nuo siemenet olivat siis jäätyneet ollessaan päivän postilaatikossa odottamassa noutoa.... 

Lievästi olen tästä pahoillani. Olin niin innoissani näistä keltaisista chileistä eritoten, ja koska aika kuluu koko ajan, kohta en taas ehdi saada niitä riittävän ajoissa kasvamaan riittävästi. Lisäksi alkaa huolestuttaa, onko kaikilla muilla siemenillä, samassa pakkauksessa, sama ongelma, eli jäänkö itse asiassa tyystin ilman suunnittelemiani kasveja tästä syystä.

Kevään merkkejä lienee myös se, että talvehtimaan tuodut kasvit ovat saaneet talven aikana vettä muutamia kertoja ja tuntuvat tekevän jo vähän pulleampia silmuja. Olen kovin toiveikas, että jossain kohtaa uskaltaisin istuttaa wistarian eli sinisateen suoraan ulos. En vaan rehellisesti tiedä miten sen suojaisi talveksi, koska kelien vaihtelu tekee myös sen, että juuristo saattaa jäätyä pelkkää märkyyttään. Eihän se talvisuojaturve ihmeitä tee, jos pelkästään vettä sataa. Siihen pitäisi ehkä syksyllä rakentaa jonkinlainen teline ympärille, joka pitäisi osan kosteudesta pois suoraan päältä....  

Mitä tulee omaan elämiseeni, olen ehkä saanut vähän kuitattua univelkoja. Tammikuun lopussa meni pari viikkoa niin vähillä yöunilla, että viikonloput olin suunnilleen paniikissa, että pitäisi voida nukkua enemmän ja paremmin. Luonnollisesti olin sitten järjestänyt jo kauan sitten mm. yhden teatterihommelin perjantai-iltaan viikolla, jolloin olin valmiiksi aivan loppuunpuhkipalanut. No, kaikesta selviää.....


Tämä on ollut huikean kiva viikonloppu. Ensinnäkin ajatus, jonka olemme sanoneet kotona ääneen jo useasti; miten joskus voikin uudelle paikkakunnalle muuttaessa löytää ihmisiä, joiden kanssa natsaa välittömästi täysillä. Olemme siis näiden vajaan kahden vuoden aikana olleet aktiivisempia sosiaalisissa suhteissa vieraiden kanssa kuin koskaan edeltävien 20 vuoden aikana...

Eilen miehen työkaveri perheineen noukki meidät kyytiin. Tiedossa oli savusaunaa. Mutta voi mikä paikka!
Elämys Ämmilä tarjosi kyllä parastaan.... 


Nämä väärän vänkyrät tuvat, yöpymistä varten, on mainioita. Oikea Joulupukin maa.




Tuvan voi vuokrata yöpymistä varten. Niihin mahtuu parivuode, ei muuta. Sisällä mahtuu aikuinen seisomaan. Kyse on bed&breakfast -tyyppisestä ratkaisusta, eli päätalossa tarjoillaan sitten aamupala, tai kuten meidän tapauksessa, mahtava illallinen.


Sauvon kirkko näkyy mäen päälle

Käveltiin ensin lyhyt tonttukierros, joka on tehty lähimetsään. Sitten odoteltiin tovi edellisiä kylpijöitä ja lopulta oli meidän vuoro: mahtava luolamainen savusauna, pihassa kylmäallas sekä poreamme.
Kyllä oli rentoa. 
Parin tunnin kylpemisen jälkeen pukeuduttiin rennosti ja mentiin päätaloon, jossa tarjolla oli tosiaan mieletön iltapala: pulled porkia, makkaroita, salaatteja, itsepaistettua leipää. Kaikkiin tarjottaviin käyttävät lähialueella tuotettuja juttuja, noukkivat itse puolukat ja karpalot, joita oli käytetty esim makkaroissa. Minäkin, joka en makkaraa juurikaan syö, maistoin, ja totesin omena-karpalomakkaran todella herkulliseksi.

Varsin raukeina päädyimme kotiin ja sai suunnilleen suoraan kaatua punkkaan.

Sunnuntaina sitten aamulla koirien kanssa lenkille Boogien kasvattajan kanssa. Kiva lenkki hauskassa maastossa, jossa olemme käyneet viimeksi joskus 2009 paikkeilla.... ja nyt asumme 5 km päässä näistä maastoista. Pitäiskö ehkä aktivoitua vähän....?

Tällaisen viikonlopun jälkeen on jotenkin akut ladattu hyvin ja taas jaksaa.
Pirteyttä tulevaan viikkoon!

tiistai 31. tammikuuta 2023

Kuukausikuva

Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt ihan fyysisesti liian monien valvottujen tai liian vähän nukuttujen öiden jälkeen. Täytyy koettaa tässä paikkailla pikkuhiljaa....

Otin heti tammikuun eka päivä yhden valokuvan omalta terassilta. Ajatus oli, että alkaisin ottaa vastaavan kuvan joka kuukauden 1. päivä ja mahdollisesti keräisin kuvat loppuvuodesta sitten jonoksi. 
Jos ei muuta, ainakin siitä näkisi miten säätila elää ja muuttuu. (Eipä silti, tässä oli ihan tammikuussa kelejä reunasta ja äärimmäisyydestä toiseen....)


Tammikuussa iltapäivällä 15 jälkeen oli jo melko hämärää. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä tarvitse hirveästi lumikolaa lykkiä. 

Se, mikä vähän harmitti tässä ajatuksessa, on, että yhden kuukauden aikana on nähty jos minkälaista säätä ja tästä kohtaa otettu kuvakin on ollut useaan kertaan hyvin erinäköinen. Mutta onpahan nyt. 

Huomenna seuraavaa!

torstai 26. tammikuuta 2023

Ulkonäön päivitys

Koska olen aivan tumpelo tietotekniikassa ja en ole päässyt sinuiksi bloggerin logiikan kanssa, muokkasin blogin ulkonäön takaisin vanhaan tuttuun "näytä kaikki" muotoon, koska törmäsin jossain satunnaisessa paikassa omaan kirjoittamaani tekstiin ja jäin miettimään mitä muuta sinä vuonna tapahtui....

Koska tuosta vanhasta näkymästä ei ollut suoraa pääsyä vanhoihin tapahtumiin ja teksteihin, alkoi harmittaa se hakeminen.

Joten vassokuu.

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Hyvästien jättö on haikeaa

Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla....  (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)


Ravintolan paras puoli: melko meluisa, joten oma keskustelu jää todennäköisesti kaikilta kuulematta. 
Toisaalta aivan liioitellun täynnä, tilauksen tekemisestä sen aloittamiseen menee 20 min ja siitä valmistumiseen toiset 20 min. Ehtii oikeasti jo tulla nälkä.

Syödään tapaksia, tilataan listalta läjä kaikenlaista ja jokainen maistele mitä haluaa. Ruoka on pitkälle uppopaistettua ja rasvaista, mutta maukasta. Mausteissa ei ole säästelty ja annokset on kauniita ja jopa huvittavia pienissä leikkimökin astioissa.


Ihan etualalla ehkä joku pasta.
Takana puulevyillä kaksi Ndujaa, sitten skagen-vohveli ja valkosipulileipä ja katkaravut.

Meitä on neljä syömässä, me ja poika ja nuorin tytär. Yhteensä kiskotaan menemään 40 annosta tapaksia (pitää sisällään jokaiselle kaksi jälkiruokaa.... jotka tuli ennen kuin viimeinen ruokatilaus...) ja lisäksi neljä juotavaa. Vettä upotetaan kitusiin muutama pullollinen.

Hellän haikeaa! Kaikilla tosi kiva fiilis. Juttu lentää pöydän ympärillä kuin milloin tahansa, nauretaan paljon....

Muutama päivä myöhemmin poika ajaa auton pihaan, kantaa kitarat, vahvistimen, tietokoneet yms sisälle. Pihassa halataan! ♥  Mies lähtee viemään poikaa vielä muutamaksi tunniksi kotiin. Lähtö olisi yöllä, lentokenttäbussi 2:30.

Seuraavana päivänä saan töihin viestin, että Frankfurtin kenttä on ihan luuseri paikka, pieni ja epäkäytännöllinen ja toiminnot kuin suoraan itä-Saksasta... sitten seuraan loppupäivän Flightradar24 sovelluksesta, miten kone nousee ja missä se lentää.......  Tirautan pienet itkut koiralenkillä illalla. 
Yöllä on tullut hyväntuulinen viesti "miksei kukaan vastaa viesteihin", "Ai juu, teillä onkin yö"
Lopulta kuvaa uudesta asunnosta, viestiä että kaikki on hyvin, matka meni rauhallisesti ja täällä ollaan.

Seuraavan yön nukun kuin tukki!

Mies on ollut muuttamassa Ipanaa edellisen illan. Aika ronttaaminen kamoissa, vaikka periaatteessa asunto oli muuttoa vaille valmis.

Ystävä laittaa viestin: älä huoli, elämä kantaa kun on saanut hyvän pohjan. Ja itken taas.

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Muutoksia tulevaan 2023

Näin vuosikatsauksen jälkeen on hyvä vähän pohtia suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle. Meidän kohdalla tulee melko suuria muutoksia.

Heti tammikuun alussa pojan tyttöystävä ottaa siivet alleen ja lentää Hanoihin Vietnamiin. Palaa siis kotiin Suomessa vietettyjen vuosien ja opiskelujen jälkeen. Loppukuusta poika lentää perässä. Molemmilla vain yhdensuuntainen lippu eli paluusta ei ole tietoa. 

Löytyykö sieltä töitä, löytyykö omannäköinen elämä, sitä lähtevät etsimään ja tekemään..... 

Haikeaa! Äärettömän haikeaa ja samalla tunne onnistumisesta: olen kasvattanut nuoren, joka uskaltaa kokeilla ja luottaa siihen, että elämä kantaa myös toisella puolen maapalloa. Olen saanut mahtavan miniä-kokelaan, vähän kuin kolmannen tyttären. He pärjäävät kyllä!

Aasia on suuri, joten varmasti kahdelle korkeakoulutetulle löytyy töitä. Toisaalta tietävät kyllä, että Eurooppa on vain tässä kulman takana ja aina voi palata takaisin ilman tunnetta, että olisi jollain tavoin epäonnistunut. Päinvastoin. 
Itse saatoin jopa sanoa, että olisi kiva jos palaisivat. Voisihan tuo sikäläinen anoppikokelas muuttaa Eurooppaan, ehkä. Koska fakta kuitenkin on, että valitsemallaan alalla työnäkymät keskittyvät vahvasti enemmän länsimaisiin maihin. Mutta katsotaan miten tämä tästä etenee.... 
Ainakin saattaa olla tiedossa joskus lomareissua siis jälleen Aasian suuntaan.


Toisaalta marraskuussa tuli huikean hienoja uutisia: vanhempi tytär on saanut opiskelupaikan XAMKista ja aloittaa siellä opinnot näillä näkymin tammikuussa 2024. Seuraa muutto Kouvolaan, jossa kampus sijaitsee... 
Tämä ihanainen perhe siis lähtee kolmen tunnin matkan päähän. 
Ehkä jopa edellistä isompi huokaus. Samalla kuitenkin toistamiseen onnistumisen tunne: ovat valmiit kokeilemaan siipiään, todenneet, että opiskelemalla maailma avautuu ihan eri tavoin. 
Maantietä riittää ja se ole kuin renkaat alle.

Näillä näkymin nuorin, Ipana, sentään jää tänne alueelle edelleen. 
Jatkaa toistaiseksi töissä eikä ehkä enää haaveile lähdöstä Libanoniin YK-joukkoihin, kuten välittömästi armeijasta kotiuduttuaan.
Itse äitinä yritän houkutella hakemaan yhteishaussa jonnekin opiskelemaan, mutta toisaalta armeijavuoden jälkeen on tietenkin kiva vähän kerätä rahaakin tulevaa varten. Kunhan ei jämähdä sinne. 

Katotaan mihin vuosi johtaa.
Melkoisena vitsinä tässä on jo ehditty puoli viikkoa kuulla "varhaisista" aamuista.... 
(Varha = Varsinais-Suomen HyvinvointiAlue)

Unettomuus

Koko Suomi leipoo  tietää miten pitäisi nukkua.  Pahinta on ihmiset, joiden mielestä nukkumattomuus on valinta. Että pistät vaan sen pään ty...