Tapettihommia

Miten paljon ihminen voikaan iloita siitä, että se saa repiä tapettia irti seinästä?
Joku alkukantainen ihana tuhoaminen, ihan luvan kanssa.

En ollut kovin paljon tämän yläkerran tapetin fani alunalkaenkaan, mutta pakko myöntää, että mikään iso remontti ei houkutellut silloin heti muuton jälkeen. Lisäksi silmä tottuu kummasti eikä se lopulta NIIN pahalta näyttänyt.....

Mutta sitten tuli eräs ruskea pikkukoira, joka pureskeli kolmelta eri seinältä tapettiin melkoiset vekit ja repi seinät aika karmeiksi. 

Joten eräänä lauantaina aamulenkin jälkeen käsi vaan sattui osumaan, ja kas, se lähti itse asiassa tosi helposti lähes koko vuotana pois. Oli taidettu liisterissä säästellä, mikä oli oikein kiva juttu.

Koska oltiin ostettu melko tavallista valkoista tapettia pari rullaa, laitettiin sitten tuohon kulmaan sitä. Idea oli tehdä toiselle seinälle tehoste, koska tällainen tehoste-tyyppinen tapetti voisi olla turhankin railakas jos sitä olisi koko huoneen mitalta...

Muutama hauska ilta oli, kun poistettiin tapettia myös muualta. Sillä lailla hankalaa, kun huonekaluja ei saanut toiseen huoneeseen, niin aina oli joku sohvan kulma tiellä.

Mies kuitenkin löysi TV:stä kanavan, jolta tulee pelkkiä musiikkivideoita, oikein kasarin MTV-tyyppinen juttu, ja mehän luukutettiin 80-90-lukujen hittejä siinä repiessä. Oli oikein hyvä fiilis.

Jostain syystä tälle isolle seinälle liisteriä oli riittänyt, mutta sitten keksittiin, että kastelemalla pinta oikein märällä rätillä irtoaa hyvin isoina laattoina. Sotku oli toki miehekäs ja nuo märät tapetinriekaleet tahtoi takertua lattiaan, joten joka ilta sai huolella siivota tekemänsä sotkun.

Jossain kohtaa seinä oli sitten tapetista puhdas ja mies paklasi kolot. Siinä vaiheessa tuli ikävä deja vu siitä katastrofaalisesta kylppäriremontista. Huh! Oikein kylmät väreet meni, kun muistan miten lattiakaivo valettiin umpeen ja muuta. Sehän oli kunnon camo-kuosi siinä kohtaa kun remppareiska vakuutteli sen olevan ihan sen näköinen kuin oli tilattu.

(Aasinsiltana muuten: jälkeenpäin olen lukenut lisää tuosta mikrosementistä ja se pitää ehdottomasti kosteissa tiloissa lakata pinnalta useaan kertaan, että on sitten vedenkestävä. Ja kertoman mukaan ei kestä kuin viitisen vuotta ja alkaa kaivata uutta lakkaa, erityisesti lattiassa. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, ettei siitä tullut valmista, koska tästähän meille ei puhuttu mitään. Siinä talossa olisi ollut miehekäs kosteusongelma, jos homma olisi mennyt putkeen...)

Amazon toimitti tapettipaketin ajallaan, itse asiassa etuajassa.

Miehen pelottelut siitä, että olen tilannut vahingossa jotain nukkekoti-kokoa todistettiin vääräksi ja niin vaan uutta paperia alkoi siirtyä seinään.

Ei, keskeneräistä työtä ei saisi koskaan julkistaa, mutten vaan malta.

Tadaa:

Viinikellari-ilme vintissä

Huoneesta tulee siis kellarimainen TV-olohuone. Vähän tässä kuvassa värit vääristyy kylmän luonnonvalon ansiosta. Toisaalta meille tulee yläkertaan tarkoituksella ihan vähän kellertävät lamput, siis väriltään. Lisäksi, jos raaskin, tuohon seinälle tulee muutama hylly, ainakin viinipullotelineeksi, ehkä laseillekin, ja toki haaveilen jostain huonekasvistakin, jolla olisi oma kohde-kasvivalo.

Sohvalle hankitaan ruskeansävyinen peite (nykyään sininen), matoksi tilasin ihanan keltaisen käsinvirkatun ja mahdollisesti sitten jotain muutakin....

Puuta, mustaa takorautaa, kettinkikiinnityksiä, sellaista rouheaa rustiikkista. Katsotaan mitä kaikkea. Kaiken kun ei tarvitse olla valmista ensi viikolla. Minulla on selkeä visio ja en ajatellyt tyytyä vähempään, joten joidenkin juttujen hankinta saattaa kestää, jollei oikeannäköistä osu kohdalle.

Tähän liittyy sellainen tietty kyllästyminen näihin perus-Skandinaavisiin "laitetaan pelkkää valkoista ja peräti räikeää harmaata tehosteeksi" juttuihin, joista toki itsekin tykkään edelleen ja esim. meidän alakertahan on hyvin pitkälle sellainen. Jotenkin kaipaan sellaista toisenlaista. En välttämättä värikästä siinä mielessä, että esitellään koko värikartta, mutta nimenomaan maanläheisiä kauniita värejä ja sellaista pehmeyttä ja lämpöä noiden kylmien ja kalseiden jälkeen.

Näin jo itseni hetkellisesti tekemässä käsivarsi-neulomista, mutta onneksi käsitöitä harrastava ystävä herätti haaveunista muistuttamalla, etten ole käsityöihme. Mutta lämpimästä ja pehmeydestä puheenollen, siis huopa/torkkupeitto.... omin pikku kätösin tehty. Joo. Ja kuten kaveri kertoi; langat maksaa ihan järjettömästi ja sitten joku koira syö sen seuraavana päivänä, koska on mamman hajuinen ja ihanan pehmeä....

Lisäksi vitsillä koirieni kasvattajille: koska alakerta on valko-harmaa-musta, sehän on kuin meidän Bono, niin yläkertaan tulee tuo valkoinen ja kaunis konjakinruskea, mikä on meidän pikkupojat. 😀

Nämä sain liisteröidä ihan itse.

(Takana se valkoinen perustapetti)

Koska itse osallistuin tapetointiin vain avustavana käsiparina, oli siinä sohvalla istuessa liikaakin aikaa. Olen tietoisesti vältellyt jo vuosia menemästä Pinterestiin, koska herkästi koukuttuvana voin vaan kuvitella.
No, sorruin sitten. Olen plärännyt puhelinta AIVAN LIIKAA! 

Mies-parka. Hikoili jo tapetoidessaan, puhumattakaan kun aloin luettelemaan ideoita, joita Pinterestistä sain. Toisaalta hän tykkäsi myös monesta ja innostui aika tavalla parista jutusta, koska osaa itse näitä asioita myös tehdä. 

Katsotaan mihin tämä menee.

Kunhan huone saadaan kokonaan valmiiksi ja siivottua, ehkäpä uutta kuvasarjaa siitä...

Taimikasvatusta ja auringonvaloa

Ihana maaliskuu!! ♥
Aurinko on löytänyt tänne Varsinaiseen Suomeen... (tosin paljastaa samalla miten paljon meillä on ikkunoissa koirien nenän jälkiä....)

Sitruunapuu tekee aivan villinä hedelmiä.
Ihmettelen vain, ettei se edes yritä tehdä lisää kukkia.

Armas puolisoni täytti 50 v. 
Kyllä, minulla on itseäni nuorempi mies. Oli jo korkea aika hänenkin siirtyä seuraavalle kymmenelle. Työnantajansa lahjoi miehen kahdella Aalto-lätäköllä, niillä peltisillä vadeilla. Olin ihan mykistynyt. Olen joskus vuosia sitten sanonut, että ne olisi hienot, mutta minusta ne on kalliit joten en koskaan raaskinut ajatella asiaa tosissani. No nyt ne on. 

Kutsuttiin appivanhemmat kylään ja pistettiin pöytä koreaksi.

Pyysin meidän tytöt lisäksi, kun sattuivat olemaan vapaalla. Mies ei tätä tiennyt ja ihmetteli vaan kattauksen määrää. Yllätys oli iloinen, kun tuttuja naamoja käveli sisälle.

Kristallit kimaltelee kivasti.

Laitoin alkupaloiksi vähän naposteltavaa, että sain nuo ihanat lätäköt käyttöön.
Nyt olen ihan ihmeissäni minne nuo lätäköt lopulta mahtuvat säilytykseen, koska tuo isompi on niin iso, ettei mahdu tavalliseen kaappiin. Täytynee pakata ne laatikoihin ja laittaa pystyyn.

Tapas

Chilit itivät vihdoin. Kyllä se kestikin, mutta nyt sitten niitä riittää....  Punaisista taisi itää kaikki ja keltaisista puolet. Jos saan pidettyä ne hengissä siihen asti, että saadaan kasvihuoneeseen, kiikutan kyllä tuliaisena muutamankin taimen toisiin koteihin. Vaikka käytän chiliä paljon ruuassa, en sentään ihan mahdottomiin pysty.

Laitoin viikonloppuna myös ananaskirsikat itämään. Ne olikin hassuja minimini-siemeniä, joita piti lopulta vaan ropsauttaa multaan jonkun verran. Jää nähtäväksi miten itävät ja tuleeko valtava määrä alkuja.

Vähän minua varoiteltiin, että se voi talvehtia kasvihuoneessa ja leviää mielellään. Sehän on kiva idea. Minusta ananaskirsikka on yksi hauskimmista kasveista, joten meille sopii, että pari laatikkoa kasvaa sitä vuosittain.

Kurpitsojen kanssa himmailen vielä. Niistä tulee aina niin mahdottoman honteloita kun kasvatan sisällä. Meidän kuisti, joka on täydellinen paikka taimikasvatukselle muuten, on aurinkoisina päivinä aivan pätsi ja toisaalta saattaa olla välillä sitten vastaavasti hirveän kylmä. Ei paras mahdollinen paikka pikkutaimille.

Mutta talvi kyllästyttää jo vahvasti!! Haluan sormet multaan!

 

Tulppaanit, iloa itselle!

Ehkä jonkin verran painaa talven lomattomuus. Huomaan selvästi olevani viikonloppuisin aika väsynyt. Tai odottelen viikonloppua kovin ihan joka viikko. Ja huomaan, että ottaa aivoon, jos viikonlopulle on suunniteltu jotain, koska haluan vain olla itsekseni ja levätä.

Onneksi on niin täydellisen ihana työpaikka! Yhtään huonommassa paikassa en jaksaisi.

Pyysin ja sain helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Tulee siis yksi pitkä viikonloppu pääsisäisen lisäksi. (Sikäli kun en heittäydy ahneeksi ja varaa itselleni töitä pääsiäisenä...) 

Ja koska pidän kesälomaa jo kesäkuussa, tämä vuosi lähtee tästä hyvin eteenpäin. Lomaa odotellessa!

Kuukausikuva, helmikuu

Tässä saa olla melko ylpeä itsestään. Jo toista kertaa muistaa tehdä jotain suunniteltua..... 
(Kyllä, sarkasmia ihan itseen kohdistuen äänessä....)

Helmikuun alku oli poikkeuksellisen kirkas. Ihan muutaman ensimmäisen päivän aikana nimittäin aurinkopaneelitkin heräsivät talvilevolta ja tuottivat ihan muutamia kilowattitunteja virtaa. Kokonaistuotto helmikuulta oli jo ihan mukiinmenevä. Jos sitä lumipyrähdystä ei olisi tullut pakkasten kera, kilowatteja olisi kertynyt enemmänkin. Nyt viime viikkoon osui pari päivää todella aurinkoista kylmää, mutta paneelit oli lumikuoren alla....

Lunta ei ollut valkukuusta merkittävästi, mutta kiva pikkupakkasta ja sikäli kuivaa. Aamuisin edelleen hyvin pimeää ja jälleen peurojen silmiä aamulenkin varrella. Niitä oli todella paljon syksyn puolella, mutta tuossa joulukuun puolivälin - tammikuun lopun välillä oli hiljaista eläinten suhteen. Tai sitten meidän aikataulu oli erilainen... 

Jossain vaiheessa lunta sitten tuli, olisiko siitä pari viikkoa, ja nyt föhn-tuuli sitten sulattelee lumia.

Otin varta vasten kuvan, tässä päiväys 19.2.

Eli juuri täkäläisen hiihtoloman aikaan lunta onneksi oli. Meillähän on lähellä tuo mäki, ja voi että kuulosti kivalta kun siellä lapset laskivat sekä pulkalla että pyllymäkeä hihkuen, kun päivät sattuivat olemaan kirkkaita ja lumisia.

Samoin tuohon joen toisella puolen olevalle pellolle oli vedetty latuja, joten vanhemmatkin saivat vähän hiihtolomaa.

Nyt onneksi kevättä kohti!!!

Yllätys yllätys: vähän remonttia.....

Meille tulee kaksi vuotta tässä talossa aprillipäivänä.
Ensimmäisenä syksynä teetettiin makkari, mitä nyt sitäkin oli vähän itse aloitettu jo eristämään...
Viime vuonna tehtiin terassit, parveke yms pihajuttuja. Johan tässä olikin taas remontin aika.

Surullisen kuuluisa koiransyömä tapetti yläkerran aulassa. 

En ole järin paljon pitänyt tuosta kukkakedosta alunperinkään, osin siksi, että siinä on jotain bling blingiä, mitä vierastan moisessa kuviossa. Lisäksi kukkien vaaleanpunaisuus ja huonosti valkolakattu katto saa huoneesta jotenkin vaaleanpunaisen. (Katto pitänee lakata uudestaan/toiseen kertaan, jotta päästää tuosta pinkistä efektistä eroon...)

Olin toki ajatellut, että jossain vaiheessa ehkä tapetoidaan, mutta sitä ei ollut tarkoitus tehdä millään aikataululla. Sittemmin pentukoira nakersi useammasta kohtaa seinään reikää, joten huone on kovin epäsiisti.

Noh. Oltiin katsomassa tapetteja tuossa reilu viikko sitten. Olin bongannut yhden mielestäni hauskan ja K-Raudan piti sitä kaupata.... Aloitettiin Bauhausista ja siellä sama tapetti oli tosiaan tapettikirjassa nähtävillä, mutta olikin pettymys. Tapetti oli ikäänkuin vanha lautaseinä, osa laudoista jo vähän sinistynyt. Hain siis nimenomaan tätä sinistä sävyä.

Olisin halunnut tämän vaakatasoon, jotta olisi näyttänyt

vanhalta seinältä, mutta nuo oikeanpuolimmaiset laudat.... 

Huooh!

Jostain syystä tämä näyttää taas tässä kuvassa minunkin silmään kivalta. Oikeassa elämässä nuo kaksi lautaa erottui tosi hyvin kuin olisivat jostain toisesta kuvasta.

No, siinä oli kuitenkin jostain syystä kaksi lautaa täysin eriväriset ja kun ihan jo tapettikirjan sivut laittoi vierekkäin ja katsoi matkan päästä, vaikutelmasta tuli tosi raidallinen. Mies jo ehdotti, että olisi leikannut ne "laudat" aina vuodasta pois, mutta leikkaa nyt 3,5 metrin pätkää suoraan ja toivo, että siitä tulee vielä jotain.....   Ja kun sitten tämän kivan jälkeen katsottiin niitä muita, kaikki oli tosi plassuja ja haileita. 

Olin niin pettynyt. Käytiin kuitenkin nuuskimassa myös K-Raudan mallikansio läpi, ja sieltä löysin ale-korista muutaman rullan melko tavallista valkoista tapettia, mikä on hyvä tuollaisen tehosteseinän vieressä. Nappasin siis kolme rullaa tätä mukaan ja jäin pohtimaan.

Oltiin molemmat asetuttu jo ajattelemaan, että tehosteseinästä tulee jollain tavoin tosi poikkeava eli mikään kukkakuosi ei kävisi. Jotain rustiikkista, jotain erilaista. Makuuhuoneessa on tiiliseinä, ei samaa.

Monessa paikassa oli älyttömän kauniita kuvia, joita mietin, mutta valokuvatapettina tuollainen 190 cm korkea tila, jossa kuitenkin on 3,5 m pituutta, on varsin epäkäytännöllinen. Esim. niistä kauniista rantamaisemista olisi ollut leikattava hiekkaranta tai taivas pois. Vähän menettää idean.

Tänään kun käveltiin aamulenkiltä kotiin, heitin sitten, että "pitäiskö sitä yläkerran vaaleaa seinää aloitella kuitenkin jo pikkuhiljaa".... ja mies on onneksi helposti innostuva, joten kun sain kahvit juotua, menin repimään.

Pelottavan kivaa olikin saada repiä tapettia pois seinältä!!! 😅

Onneksi edellinen remontoija oli käyttänyt tapettiin ilmeisesti vain tavallista liisteriä, koska se irtoili isoina, lähes vuodan levyisinä paloina. Paikka paikoin piti vähän kostuttaa, että sai pohjapaperinkin irti, mutta pääasiassa tuo oli nopea homma. Mies paklasi koiranpuremat reiät ja innostui sitten laittamaan jo valkoista seinään.

Niin, se tehoste.

Minähän bongasin Amazonilta meille sopivan kivan tehostetapetin, jota valitettavasti odotellaan nyt lähes kuukausi. Ei siitä vielä sen enempää, remppa tulee jatkumaan. Ja yläkerran sisustusta pitää pohtia tarkasti! 

Jatkoa siis seuraa. 😀

Kevättä kohti

Tämä on ollut outo vuoden alku sään suhteen. En ole ihan varma oliko meillä jossain vaiheessa oikein talvi vai miksi tätä nimittäisi. Ehkä tämä on normaali Varsinais-Suomalainen talvi, eli vaihdellen kuraa, loskaa, kuraa ja vähän pakkasta. Ihmismieli unohtaa nopeasti ns. normaalin, kun kohdalle osuu pari lumisempaa, perinteistä talvea.

Laitoin kuitenkin chilit jo multaan tammikuun lopulla toiveikkaana. Yhtään muuten en ole vielä ehtinyt ajattelemaan mitä kasvihuoneeseen tulee kasvamaan. Viimekesän virhettä en uudestaan tee eli kesäkurpitsa ja perunat päätyvät avomaalle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Chilit eivät ole itäneet kahdessa viikossa. Yksikään siemen!! 

Laitoin nyt myyjälle viestiä, että koska postittavat siemenet, oliko mahdollinen paleltuvuus otettu huomioon. Epäilen, että nuo siemenet olivat siis jäätyneet ollessaan päivän postilaatikossa odottamassa noutoa.... 

Lievästi olen tästä pahoillani. Olin niin innoissani näistä keltaisista chileistä eritoten, ja koska aika kuluu koko ajan, kohta en taas ehdi saada niitä riittävän ajoissa kasvamaan riittävästi. Lisäksi alkaa huolestuttaa, onko kaikilla muilla siemenillä, samassa pakkauksessa, sama ongelma, eli jäänkö itse asiassa tyystin ilman suunnittelemiani kasveja tästä syystä.

Kevään merkkejä lienee myös se, että talvehtimaan tuodut kasvit ovat saaneet talven aikana vettä muutamia kertoja ja tuntuvat tekevän jo vähän pulleampia silmuja. Olen kovin toiveikas, että jossain kohtaa uskaltaisin istuttaa wistarian eli sinisateen suoraan ulos. En vaan rehellisesti tiedä miten sen suojaisi talveksi, koska kelien vaihtelu tekee myös sen, että juuristo saattaa jäätyä pelkkää märkyyttään. Eihän se talvisuojaturve ihmeitä tee, jos pelkästään vettä sataa. Siihen pitäisi ehkä syksyllä rakentaa jonkinlainen teline ympärille, joka pitäisi osan kosteudesta pois suoraan päältä....  

Mitä tulee omaan elämiseeni, olen ehkä saanut vähän kuitattua univelkoja. Tammikuun lopussa meni pari viikkoa niin vähillä yöunilla, että viikonloput olin suunnilleen paniikissa, että pitäisi voida nukkua enemmän ja paremmin. Luonnollisesti olin sitten järjestänyt jo kauan sitten mm. yhden teatterihommelin perjantai-iltaan viikolla, jolloin olin valmiiksi aivan loppuunpuhkipalanut. No, kaikesta selviää.....

Tämä on ollut huikean kiva viikonloppu. Ensinnäkin ajatus, jonka olemme sanoneet kotona ääneen jo useasti; miten joskus voikin uudelle paikkakunnalle muuttaessa löytää ihmisiä, joiden kanssa natsaa välittömästi täysillä. Olemme siis näiden vajaan kahden vuoden aikana olleet aktiivisempia sosiaalisissa suhteissa vieraiden kanssa kuin koskaan edeltävien 20 vuoden aikana...

Eilen miehen työkaveri perheineen noukki meidät kyytiin. Tiedossa oli savusaunaa. Mutta voi mikä paikka!

Elämys Ämmilä tarjosi kyllä parastaan.... 

Nämä väärän vänkyrät tuvat, yöpymistä varten, on mainioita. Oikea Joulupukin maa.

Tuvan voi vuokrata yöpymistä varten. Niihin mahtuu parivuode, ei muuta. Sisällä mahtuu aikuinen seisomaan. Kyse on bed&breakfast -tyyppisestä ratkaisusta, eli päätalossa tarjoillaan sitten aamupala, tai kuten meidän tapauksessa, mahtava illallinen.

Sauvon kirkko näkyy mäen päälle

Käveltiin ensin lyhyt tonttukierros, joka on tehty lähimetsään. Sitten odoteltiin tovi edellisiä kylpijöitä ja lopulta oli meidän vuoro: mahtava luolamainen savusauna, pihassa kylmäallas sekä poreamme.

Kyllä oli rentoa. 

Parin tunnin kylpemisen jälkeen pukeuduttiin rennosti ja mentiin päätaloon, jossa tarjolla oli tosiaan mieletön iltapala: pulled porkia, makkaroita, salaatteja, itsepaistettua leipää. Kaikkiin tarjottaviin käyttävät lähialueella tuotettuja juttuja, noukkivat itse puolukat ja karpalot, joita oli käytetty esim makkaroissa. Minäkin, joka en makkaraa juurikaan syö, maistoin, ja totesin omena-karpalomakkaran todella herkulliseksi.

Varsin raukeina päädyimme kotiin ja sai suunnilleen suoraan kaatua punkkaan.

Sunnuntaina sitten aamulla koirien kanssa lenkille Boogien kasvattajan kanssa. Kiva lenkki hauskassa maastossa, jossa olemme käyneet viimeksi joskus 2009 paikkeilla.... ja nyt asumme 5 km päässä näistä maastoista. Pitäiskö ehkä aktivoitua vähän....?

Tällaisen viikonlopun jälkeen on jotenkin akut ladattu hyvin ja taas jaksaa.

Pirteyttä tulevaan viikkoon!

Kuukausikuva

Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt ihan fyysisesti liian monien valvottujen tai liian vähän nukuttujen öiden jälkeen. Täytyy koettaa tässä paikkailla pikkuhiljaa....

Otin heti tammikuun eka päivä yhden valokuvan omalta terassilta. Ajatus oli, että alkaisin ottaa vastaavan kuvan joka kuukauden 1. päivä ja mahdollisesti keräisin kuvat loppuvuodesta sitten jonoksi. 

Jos ei muuta, ainakin siitä näkisi miten säätila elää ja muuttuu. (Eipä silti, tässä oli ihan tammikuussa kelejä reunasta ja äärimmäisyydestä toiseen....)

Tammikuussa iltapäivällä 15 jälkeen oli jo melko hämärää. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä tarvitse hirveästi lumikolaa lykkiä. 

Se, mikä vähän harmitti tässä ajatuksessa, on, että yhden kuukauden aikana on nähty jos minkälaista säätä ja tästä kohtaa otettu kuvakin on ollut useaan kertaan hyvin erinäköinen. Mutta onpahan nyt. 

Huomenna seuraavaa!

Ulkonäön päivitys

Koska olen aivan tumpelo tietotekniikassa ja en ole päässyt sinuiksi bloggerin logiikan kanssa, muokkasin blogin ulkonäön takaisin vanhaan tuttuun "näytä kaikki" muotoon, koska törmäsin jossain satunnaisessa paikassa omaan kirjoittamaani tekstiin ja jäin miettimään mitä muuta sinä vuonna tapahtui....

Koska tuosta vanhasta näkymästä ei ollut suoraa pääsyä vanhoihin tapahtumiin ja teksteihin, alkoi harmittaa se hakeminen.

Joten vassokuu.