Miksi useita sosiaalisen media tilejä?

Olen hiljattain löytänyt "vanhoja tuttuja" myös muista sosiaalisen median tiimoilta. Hei vaan te ihanat blogiystäväni, jotka olette jättäneet sormenjälkenne omiin some-kanaviin!!

Piti pelleillä pallolla

Jäin itse miettimään miksi oikeastaan ylläpidän tavallaan tällaista turhaa rumbaa pyörittämällä blogia, Instaa, Facebookia ja Twitteriä.
Mutta havaitsin, että toimin näissä tavallaan eri ryhmille/kohderyhmälle.

Kultasade parhaimmillaan

Blogi on tavallaan kuin oma päiväkirjani. Siellä kerron laveammin tapahtumista, fiiliksistä eri tilanteissa, julkisuuden rajoilla. En siis suinkaan jaa mitään äärettömän henkilökohtaista, en perhesalaisuuksia ja pakko myöntää, että pääasiassa vain silloin kun on hyvä fiilis. Huonoja fiiliksiä ei halua jakaa. Toisaalta huonoja uutisia, kuten vaikka meidän taannoinen katastrofaalinen kylpyhuoneremontti, on ihan kivakin kirjoittaa auki, koska kirjoittaminen jollain tavoin ajaa sen suuren pahan fiiliksen pois, kun sen pystyy jakamaan näin. Kuvataanko sitä sitten vaikka empatian hakemiseksi. 😅

Instagram on omalta osaltani selkeästi eniten Jenkkiperheelle suunnattu, siksi myös kieli. Rapakon toisen puolen perheeni on hyvin aktiivinen Instassa, tästä syystä sinne on kiva laittaa kuvia ja lyhyttä tarinaa milloin mistäkin. (Ja sitten voi leikillään stressata, että kuvat on jaettu Instassa jo kertaalleen eikä niitä huvittaisi jakaa esim blogissa uudestaan....) En käytä sitä palvelua, jossa IG ja FB jakavat saman kuvan ja tarinan.

Face on ihan vaan viestittelyn väline, jossa lähinnä kerron pikaisesti jotain kuulumisia tai kommentoin sarkastisesti jotain tapahtumaa....
Facessa parasta on päivittäiset kuulumiset esim. kavereista, jotka asuvat Kuopiossa, Oulussa tai muuten fyysisesti kaukana.

Facebook olisi ensimmäinen toinen some-taho, josta lähtisin pois kokonaan, jos se ei olisi yhteydenpitoväline myös minulle tarpeellisissa tahoissa kuten harrasteryhmissä...
Aika ajoin suorastaan pännii, että yhdistykset ym tahot eivät enää päivitä nettisivuilleen tapahtumia vaan kaikki pitää bongata facesta. Toisaalta olen kohtuullisen menestyksellisesti myös käyttänyt facen kirpputoripalstoja sekä myymiseen että ostamiseen. Siksikin tarpeellinen.

Twitterissä käyn lähinnä lukemassa. Satunnaisesti kommentoin jotain tai laitan mitään omaa. En ole tämän palvelun ideologiaa pystynyt sisäistämään ja lähinnä pyörittelen silmiäni siellä. En ymmärrä täysin omaakaan tarvettani siellä piipahtaa. Ehdottomasti ensimmäinen taho, josta voi luopua eikä jää edes kaipaamaan.

Pitääkö unelmoida?

Annukan ansiokas pohdinta ihmisen unelmista ja siitä pitääkö niitä aina olla, sai tarttumaan näppäimistöön.

Paras toteutunut unelmani: oma sauna

Kyllähän sitä aina unelmoi jostain: kahvista, pitkistä rauhallisista yöunista, ihanasta metsälenkistä..... Mutta sellaisia oikein isoja unelmia. Noh! Toki sitä aina ajattelee ja haaveilee kaikenlaisesta, mutta sellaisia haaveita, joille olisi valmis tekemään jotain - enpä tiedä.

Taidan olla liian realisti. Kun on jokin asia, josta haaveilen. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka patikkaretki eväineen, sellainen pitää vaan järjestää ja sen teen. Katson kalenterista milloin on yhteinen vapaapäivä ja suunnittelen aikataulun sen mukaan. (Sitten juuri sinä päivänä on karmea sadekeli tai tuulee tai jotain.... ja totean, että "no, sateen sattuessa sateessa".... tai jään kotiin enkä sen erikoisemmin asiaa harmittele.)

Hurjan näköiset pilvet Otus-myrskyn jälkeen

Toki on asioita, joista on kiva haaveilla, sillä lailla vähän leikillisesti: jokin melko valtava reissu, retki tai vastaava. Sellainen, minkä järjestämistä täytyy oikeasti puuhata pidempään. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka tämä jo mennyt 5-vuotissuunnitelmani tuosta viimetalvisesta Kanarian reissusta koko perheen kera.

Sitten taan olen jollain tavoin laiska. En viitsi edes käyttää sanaa mukavuudenhaluinen, koska kyse on puhtaasti laiskuudesta.
En jaksa suunnitella, säästää, nähdä hirveästi vaivaa... 
Mainittu reissu tänä vuonna oli huikean kiva. Siihen säästin ja sen järjestäminen oli helppoa: sen kuin meni matkatoimiston sivuille ja varasi.

Viikonloppuna makumatka Kanarialle uudestaan.

Mojo-kastike on hyvää myös kotimaisten

uusien perunoiden kanssa. NAM!

Iltapäivälehti uutisoi maskulaisesta naisesta, jolle soitettiin työpaikalle lauantaina ja kerrottiin 5,6 miljoonan euron lottovoitosta.

Sivulauseena: mietin heti juttua lukiessa, että ai vitsi miten kiva, kyse täytyi olla jostain hoitajasta tai kaupan "tädistä", koska kukapa muu olisi töissä lauantaina. Eli siltä osin meni voitto oikeaan osoitteeseen!! 

Niin, mitäpä minä tekisin, jos lottoaisin ja moinen kopsahtaisi kohdalle?

Luonnollisesti lapset saisivat kaikki oman osansa. Pitäisi kysellä verottajalta miten lahjaveron saisi mahdollisimman pieneksi. Koen joltain kohdalta epäreiluksi, että vanhempana en saisi antaa lapsilleni suurta summaa ilman, että valtio vie välistä. Toki en itsekään olisi tässä kohtaa tehnyt mitään ansaitakseni moisen summan, mutta silti. Vähän tuntuu hullunkuriselta.

Mutta mikä muuttuisi omassa elämässäni? 

Jatkaisin edelleen töissä. Mahdollisesti vähän pienemmällä työaikaprosentilla, mutta jatkaisin kuitenkin. 

Saattaisin pitää haaveilemani puolen vuoden sapattivapaan. 

Tekisin vähän pidemmän retken pohjoiseen, saattaisin peräti piipahtaa kurkistamassa Jäämerta (jos Norjan raja on jo auki.)

Epäilemättä hankkisin yhden koiranpennun.

Kyllä on melko vaatimattomia omat haaveeni.

Noistakin suurin osa olisi toteutettavissa ilman lottovoittoakin. Kyse on lähinnä arvovalinnoista ja viitseliäisyydestä. Ja laiskuudesta. 

Rodot aloittelevat

Olisi kivaa jos.....

Voisin tehdä miehen kanssa pitkän reissun Jenkkilään niin, että lentäisin esim. itärannikolle, tasaisin aikaeroa siellä muutamia päiviä ja vuokra-autolla ajaisin maan halki katsellen paikkoja.
Päätyisin eteläisten valtioiden (New Mexico, Arizona) kautta pohjoisempaan tervehtimään taas kerran perhettä Utahissa, ajaisin pohjoisen kautta (Idaho, Montana) Seattleen, joka on kuulemma maailman kahvipääkaupunki, ja jonne haluaisin päästä käymään.
Vanhana Greyn Anatomia -fanina haluaisin nähdä ne lautat, saaret, maisemat...
Siitä pohjoiseen Vancouveriin Kanadan puolelle ja sitten takaisin rantatietä alas San Fransiscoon. Sieltä lento kotiin.

Lystikäs haave. Toteuttamiskelpoinen joiltain osin.

Sitten realisti iskee: en tykkää ajaa pitkiä matkoja tai matkustaa autolla tuhansia kilometrejä. Tuolla on erilaisia riskejä kuin kotimaan matkailussa autolla.... 
Tuo vaatisi vähintään kuukauden, etten olisi ihan puhki reissun jälkeen. En tiedä voisinko olla pois kotoa ja koirien luota niin pitkään. 
Ei paljon 5 miljoonaa auttaisi, kun ei tykkää ideasta vaikka sen itse keksii.

Lipstikkapesto

No nyt löytyi sitten herkku!!! 

Pilkottua pihtaa,

parasta hartiajumppaa

Joten heivataan tällaiset haaveet. Palataan normaaliin arkeen ja vietetään sitä hyvin ja ansaitusti.

Olen aika innoissani järjestäessäni nyt tyttärelle lakkiaisia. Saamme käyttöön palokunnantalon, missä on iso terassi ja ihmisten mahdollisuus pitää vähän etäisyyttä. 

Herkkuruokia olen jo listannut, ihana ystäväni tekee lakkiaislahjaksi lapselle pari Britakakkua!! ♥

Kesälomaan aikaa vajaa pari viikkoa. Työvuoroja 9. 

Elämä on aika nastaa!!! ♥

Kesän kukkia

Koska aurinko on muistanut meitä nyt pitkään lämmöllä, innostuin kuvailemaan omalla pihalla.

Orvokit ovat siementäneet itsekseen.

Rikkaruohotkin voivat olla näin kauniita.

Sain vihdoin aikaiseksi myös laittaa kasvihuoneen kuntoon ja siellä nyt pari kirsikkatomaattia ja pari kasvihuonekurkkua toivon mukaan tekee satoa kesän mittaan. Koska viimevuotisista chileistä otetut siemenetkin itivät, myös chili toivon mukaan ehtii tehdä jotain edes.... 

On siellä jo ihan pienet alut, joista tulee kukka.....  =D

Tämän virallista nimeä en koskaan muista.

Nimitän sitä kurkkuyrtiksi ja varjele se leviää..... 

Kevätesikko on myös siementänyt aidan viereen valtavan ryppään.

Laitoin kameran linssin aidan raosta ja nappasin kuvan.

Ihanat keltaiset!

Omenapuutkin ovat aloittaneet.

Viime keskiviikkona ei ollut vielä mitään,¨

lauantaina olivat täydessä kukassa.

Olisipa pörriäisiä!

Kaktusten kesäkoti

Kun terassi saatiin öljyttyä, nostin myös hyllyn takaisin ja kaktukset pääsivät kesäksi pihalle.

Kastelin ne ensin laittamalla isolle lautaselle ja kaadoin runsaasti (5 cm korkeudelta) vettä.

Imivät sitten useamman tunnin mitä imivät.

Seuraavan kerran kastelu ehkä heinäkuussa.

Sammalleimu tuijan juurella

Aamu, jolloin 22 km pyörälenkin jälkeen oli hyvin kevyt olo.

Saskatoon kukkii jo täysillä talon edessä.

Koska olemme nyt kaksistaan, olen pyrkinyt keksimään jotain ruokia, joita voisi tehdä isomman satsin kerralla ja syödä lisukkeena useamman päivän. Tai vastaavasti pakastaa kerta-annoksiin, jolloin olisi mitä ottaa.

Kehittelin jälleen tätä arkivuokaa.

Juureksia ja kasviksia, heitin joukkoon pari purkkia papuja ja kuorrutin

salaattijuustolla, joka itse asiassa ei näy tässä kuvassa.

Ihana lisuke mille tahansa, vaikka pelkästään.

Niitä pakastettavia herkkuja: täytetyt paprikat.

Karitsan jauhelihaa ja riisiä sisällä mausteineen,

pari siivua Oltermannia päälle.

En kypsentänyt mitenkään pitkään, kunhan juusto suli.

Tykkään paprikasta vähän rapsakkana ja pysyy ehkä

vitamiinit vähän paremmin.

Näitä paprikoita oli kiva laittaa pellillä pakkaseen ja jäätyneinä sitten pussittaa. Siitä nappaa helposti vaikka vasta aamulla mukaan. Yleensä meillä on jotain salaattivihanneksia sen verran, että saa muutaman kurkkupalan ja pikkutomaatteja edes, tällainen siinä vieressä on lopulta ihan ateria.

Ideoin, että seuraavat voisi tehdä härkis-riisi täytteellä tai vastaavalla kasvisideologialla. Paprikat ovat nyt halpoja, niin pitäisi tehdä pakkaseen iso satsi. Säilyvät sitten sen, minkä vaatii, kunnes on eväinä syöty.

Muita suunnitelmia alustavasti on: tyttären lakkiaisjuhlat lauantaina 4.7.

Laitoin isolla jakelulla vähän kyselyä tekstiviestinä sukulaisille, että uskallattekos lähteä, jos paiskaan juhlat kasaan. Ihanasti koko suku oli sitä mieltä, että kun ei meitä lopulta niin montaa edes ole, ja tuollaiset juhlat ovat yleensäkin pihalla, totta kai olemme tulossa!

Paljon puuhaa

Havahduin kesken lääkevuoron tiistaina 19.5., että seuraavasta päivästä alkaisi pieni loma.
Kevät on mennyt jotenkin sumussa, enkä ole täysin kartalla kalenterin suhteen. Onneksi näin päin, eikä esim. niin, että kas, töihin olisi pitänyt mennä....

Lenkin varrella on yksi tällainen suloinen myrkky. Enempää en ole havainnut, joten tyydyin tämänkin vain kuvaamaan. Yhtä on turha alkaa laittaa purtavaksi, siitä ei tule kuin huonolle tuulelle.

Koska tosiaan havahduin lomapäivään samaan aikaan kun mies on vuoroviikoin lomautettuna, otimme auton alle ja porhalsimme Ikeaan. Hakusessa oli pari nojatuolia, joita on pohdittu pitkään ja hartaasti, luonnollisesti mukaan tarttui vähän muutakin.....

XXL:ssä hakemassa sissimuonaa tulevaa Lapin matkaa varten.

Tänä vuonna teemme laavuilla ruokaa ja kävelemme pidempiä päiväreissuja.

Ainakin suunnitelmissa.

Toistaiseksi Sallassa on lunta n. 40 cm....

Säilytysrasioita ja kuplajuomaa

Uudet perheenjäsenet

Minähän en ole katsonut TV:tä noin 20 vuoteen erikoisemmin. No, nyt uusien tuolien myötä avasin Areenan ja kaivoin sieltä iki-ihanat Maalaiskomediat, joita ollaan katsottu jakso tai pari joka ilta. Ihanasti säilynyt, vaikka tehty jo 90-luvun lopulla. Aivan ajankohtainen kaikkine teeseineen. Varsinainen hyvänmielen sarja. Suosittelen!!

Torstaina tehtiin pihahommia aamu ja syötiin kunnon tukeva lounas, ja lähdettiin vasta sen päälle patikalle. Tällä kertaa reitti vähän eri suuntaan kuin yleensä, ja luonnollisesti onnistuin suunnistamaan muistin mukaan väärin, joten alkupätkästä tuli hyvin pitkä.

(Kun sekoittaa Piikanummen ja Miilunummen...)

Onneksi olemme sen verran kokeneita metsässä-liikkujia, että uskaltauduimme suunnistamaan yhdessä kohtaa läpi metsän sen sijaan, että olisimme kävelleet pitkin tietä. Lyhensi nimittäin sitä 8,5 km pätkää ainakin kilometrin ja oli mukavampi kävellä kuin kadulla.

Melko huonosti piirretty reitti, mutta ainakin vähän sinne päin.

Puro loisti valtavan punaisena.

Ilmeisesti suopohjainen vesi punertaa ja aurinko sai sen hehkumaan.

Kalasuntin laavulla kahvilla vihdoin.

Lossiretki on joka kerta yhtä viehättävä, vaikka

on se kiskominen käsivoimin aika raskasta

Pihalla olen myös puuhaillut. Paitsi kesäkukkia, pestiin yläpuolen terassi ja öljyttiin se itse asiassa kahteen kertaan. Viime vuonna yläpuoli jäi jostain syystä kokonaan tekemättä ja oli valitettavasti rapistunut aika tavalla.

Kunhan arki-illat pysyvät kuivina, hoidetaan loput iltoina tällä viikolla.

Kesäkukkia uskaltauduin laittamaan. Lisäksi hankin jo pitkään haavelemani köynnöskuusaman. Meillä on hassu rautaportti jonka kahta puolta isot ruukut. Istutin kaksi köynnöstä ruukkuihin, katsotaan kestävätkö niissä. 

Terassin kaiteelle vähän lumihiutaletta ja neilikkaa,

koriruukkuihin lumihiutaletta.

Havahduin itsekin istuttaessani, että näyttää siis tulevan

pinkki-valkoinen kesä terassin värityksen suhteen.

Mies on puuhaillut myös muuta, eli ruokonnut vessan. Meidän kääpiömittainen vessa päätyi sikäli muutokseen, että alunperin laitoimme hassusti lavuaarin tavallaan väärinpäin: hana oli tuossa oikealla. Kun lavuaari irrotettiin kääntöä varten, puhuttiin samalla kaakeleiden maalaamisesta. Keittiön maalaus on ollut todella siisti ja hyvä, ja koska tässä oli muutama hassu kaakeli, mies teki urakan parissa päivässä.

Voi että olen tyytyväinen!!

Eilen sunnuntaina ihana ystävä kutsui itsensä kahville. Alunperin vaihdoimme kasveja, eli hän toi minulle kesäkurpitsan ja avomaan kurkun taimia ja minä kaivoin pihasta kuunliljaa siirrettäväksi.
Yllätys oli, että hän on käsin tikutellut menemään kevään ja tehnyt minulle taivaallisen ihanan aidon islantilaislampaan villasta riddari-paidan!! ♥

Arvatkaa mitä käytän patikalla taukopaikan lämmikkeenä kun

tuulitakki laitetaan tuulettumaan/kuivumaan.

Olen ihan in löööve!!

Toukokuu

Vappu sitten tuli, oli ja meni.
Omalta osaltani olin vappuaaton töissä ja päivän pitkässä päivässä töissä niin juhlimiset jäi melko vähälle.

Mutta hei: simasta tuli hyvää!!! Aika niukasti siihen kehittyi hiilihappoa, mutta maku oli mainio.

Ennen vappua teimme parin palokuntanaisen kanssa pienen vappuyllätyksen: paistoimme 7 litran taikinan munkeiksi, ja naisten pj sitten pussitti ne ja jakoi naisille, veteraaneille ja miehistölle kotiin. 

Hauskaa oli, vaikka olihan se 4,5 tunnin paistaminen melko urakka ja rasva haisi nenässä (ja hiuksisa!!!) vielä seuraavana päivänä....

Tämä siis keskiviikkona.

Munkkien suhteen en antanut periksi, vaan paistoin kotona vielä satsin lauantaina.

Pari ruokavinkkiä haluan jakaa.
Törmäsin Iltasanomissa perunasalaattiohjeeseen, joka kiinnosti, koska olen sitruunafani.
Testasimme tämän vähän muunneltuna, ja suositus on vahva. Tätä teen uudestaan.

Kirpeä sitruunainen perunasalaatti

kilon verran perunoita
lime

Harjaa perunat ja lime, laita kattilaan. Kaada vettä sen verran, että peittyvät. Lisää suolaa. Keitä napakaksi, ei yhtään liian kypsäksi etteivät hajoa. Valuta ja puolita perunat, poista lime.

Kastike
1 dl öljyä
1 rkl hunajaa
pari limeä
sitruuna
3 kynttä valkosipulia
salotti- tai punasipulia

Pese ja raasta kuoret sitruksista, purista mehu. Kuori ja murskaa valkosipulit, pilko sipuli pieneksi, sekoita kaikki ainekset ja kaada vielä lämpimien perunoiden päälle.

Sokerimaissit (meiltä jäi nämä vahingossa pois)
25 g voita
1,5 dl ruskeaa sokeria
4 dl maissia

Kuumenna voi ja sokeri paistinpannussa, paista maissia voi-sokeriseoksessa n. 5 min kunnes maissi on hieman karamellisoitunut. Kaada perunasalaatin päälle.

Koristele limeviipaleilla.

kuva Soppa365

Jälkiruokavinkkinä jaan tällä kertaa hauskan sitruunaisen juustopiirasohjeen. Yllätys, sitruunaa tässäkin.
Halusin tehdä piirakan/juustokakun, jossa ei olisi liivatetta, koska olin olevinaan niin kiireinen, etten ehtisi niin montaa työvaihetta...
Tästä tuli iso piiras, vuoka oli n. 35 cm halkaisijaltaan, tavallinen piirasvuoka.

Pohja
14 kpl Digestive-keksejä
valkosuklaata (Pandan levy 140 g)

Alunperin olin ajatellut sulattaa suklaan ja sekoittaa sen "voina" keksimuruihin, mutta päädyin vaan sekoittamaan ne kuivina ja taputtelemaan vuuan pohjalle. Vähän se ottaessa oli haitta, mutta toimi itse asiassa kiitettävän hyvin.

Täyte
sitruuna
lime
400 g Philadelphia-juustoa
1 prk vatkattavaa vaniljakastiketta
1 dl sokeria

Pese ja raasta sitrusten kuoret, purista mehu yhteen lasiin.
Vatkaa vaniljakastike paksuksi vaahdoksi, sekoita joukkoon juusto ja sokeri, lisää kuoriraasteet ja n. 0,5-0,75 dl mehua. Jatka vatkaamista, kunnes seos on paksua. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kaada pohjan päälle varovasti, jos pohja on muruisa. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 4 tunniksi. Se tosiaan jähmettyi ihanan moussemaiseksi, lieneekö sitruksilla osuus tähän.

Suklainen pohja oli tosi hyvä vastapaino kirpakalle mousselle.

Kevät olisi siis virallisesti täällä.
Ilmojen puolesta onkin. Lisäksi mies oli nähnyt pääskysiä lentelemässä, joten pääskysestä ei päivääkään....

Pihan männyssä olevaan pönttöön on sinitiainen tehnyt ahkerasti pesää. Pienet näreet nokassa se lentää puuhun ja katselee tarkkaan ympärilleen ennen kuin menee sisälle petaamaan. Onneksi koirista irtoaa hyvin karvaa niin saavat pehmoisen pesän.

Katsotaan antaako tämä epidemia nyt vihdoin myöten ja kuivuu pois.
Eniten odotan itse sitä, että kirjastot vihdoin aukenisivat. Olen lukenut jo useamman viikon oman hyllyn kirjoja ja vaikka hyviä sieltäkin löytyy, on kova kaipuu uusien äärelle. Tein jo pari viikkoa sitten tilauksen/varauksen muutamista, joita näytti löytyvän hyllystä eli odottelen vain viestiä milloin ovat noudettavissa.

Jostain syystä kasvihuonekasvatus ei ole vielä ottanut hyvin tulta alleen. Tosin nyt on vasta toukokuun alku. (Koetan tästä itseäni muistutella..... että älä ole hätähousu.)
Perunat kuoppasin kyllä jo. Sama se palelevatko mullan alla vai missä, itävät kun itävät.

Chilit ovat kukkapöydällä sisällä ja ovat jämähtäneet nyt tuohon 10-15 cm mittaan eikä tunnu mitään tapahtuvan. Tiedä sitten.... ehkä tuollaisesta chilistä ei pitäisi ottaa siementä vaan ostaa aina uudet.

Suomen kesä, vappu tulee

Olipa kerran hoitaja, joka päätti haistattaa pitkät koko koronalle ja lähti kauppareissulle....

Ei. Ei tämä satu ihan näin oikeasti mennyt.

Mutta kävin silti kaupassa. Koska täysin vahingossa olin saksalaisen marketin hoodeilla muutenkin, piipahdin todella pitkästä aikaa sinne.

Linnunpesiä marengista.

Päällä Bailey'sillä maustettua juusto-kermavaahtoa.

Elämä jatkuu arkiseen tapaansa.

Koiria lenkitetään, oli arki tai pyhä. Miehen iltavuoroista johtuen sain tossuihin monta kilometriä menneellä viikolla. Meillä koiralenkit on nimittäin nykyään tehtävä erikseen: ensin Bonon kanssa sellainen tunnin metsälenkki ja siihen perään Edun kanssa pieni puistokävely, jolla Pappa saa lukea uutiset ja tehdä tarpeensa.

Puistossa oli keskelle vanhaa pappilan nurmikkoa noussut kasa skillaa. 

Näytti kivalta: kuin pieni lampi.

Käpy keräsi käpyjä

Minähän olen keräillyt käpyjä milloin mistäkin ja tuonut niitä tuliaisina. Yhdet Jenkeistä tuodut Bono söi pentuna, onneksi Ipana keräsi uusia samasta kansallispuistosta pari vuotta sitten.

Olinkin iloisesti yllättynyt, kun meidän vanhan, jo puretun lukion, pihapiiristä löytyi satoja Sembramännyn käpyjä pudonneena. Keräsin niitä vähän läjään ja ihailin. Minusta noissa jättimäisissä kävyissä on jotain niin supersympaattista.

Väittävät, että vappu on tulossa.
Ilmankos kelit muuttuivat taas kylmäksi. Öisin on pakkasta!!! Hrrr....
Inhottavinta on se, että autonratti on jäätävän kylmä pitää kiinni kun ajaa töihin.

Koska olen niin tottunut suurperheeseen, en aina (aktiivisesti) muista, että meitä on tässä taloudessa enää kaksi.
Ämpärillinen simaa lienee melko kookas annos kahdelle.
Laitoin lapsilleni viestin, että jos tähän siman viereen tarvitsee paistaa litran taikina munkkeja, luotan teidän apuun syömisissä.....

Häshtäg koronaläski

Aika muuttua, aika muuttaa?

Aikanaan loin tämän blogin elämäntilanteessa, jossa muutos oli ainoa mahdollisuus.
Aletaan palaamaan juurille.

Työpaikalla tilanne on sellainen, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa laittamaan verkkoja vesille. Tähtäin siis siinä kuuluisassa "jotain muuta".

Aika näyttää.